Kantapääkivun syyt

Kantapäässä tuntuvan kivun yleisin syy on kantaluuhun kiinnittyvän jalkapohjan jännekalvon rappeuma, plantaarinen faskiopatia. Tästä kiputilasta on käytetty myös termiä ”plantaarifaskiitti”. Arvioidaan, että tätä kantapään etupuolella jalkaterän keskiviivassa tai sisäsyrjällä tuntuvaa kiputilaa potee jossakin elämänvaiheessa jopa 10–15 prosenttia ihmisistä. Jännekalvon rappeuman syy ei aina ole selvä, mutta usein siihen liittyy uusi, aiemmasta poikkeava jalkaterän rasitus, kuten uusien kenkien käyttö, aloitettu seisomatyö tai tavallista runsaampi kävely tai juoksu. Ylipaino sekä jalkaterän asentovirheet voivat herkistää vaivalle.

Kipu on usein pahimmillaan aamulla ylös noustua ja saattaa tehdä kävelyn hankalaksi. Erityisesti kävely paljain jaloin kovalla alustalla tuottaa usein kipua. Kuvantamistutkimuksia ei yleensä tarvita, mikäli oirekuva on selkeä. Jos kantapäästä otetaan röntgenkuva, siinä voi näkyä kalvojänteen kiinnityskohdassa ”luupiikki”, mutta tällä ei ole yhteyttä vaivaan. Noin puolella vaivasta kärsivistä potilaista tällaista piikkiä ei näy. Röntgenkuvaus luupiikin toteamiseksi ei ole tarpeen, vaan lääkäri perustaa diagnoosinsa muihin tietoihin.

Kantapääkipua voivat aiheuttaa myös seuraavat syyt:

• Kantaluun alla olevan rasvapatjan vaurio, joka voi olla seurausta kantapäähän kohdistuneesta iskusta tai voimakkaasta tärähdyksestä (esimerkiksi hypyn jälkeen laskeutuminen kovalle alustalle, kuva kohta 5).
• Rasituksen seurauksena voivat kipeytyä niin ikään kantaluun alueella olevat limapussit ja akillesjänteen kantaluun kiinnityskohta aiheuttaen kivun kantapään takaosaan (kuva kohta 3).
• Hyvin voimakas tai pitkäaikainen rasitus voi myös aiheuttaa kantaluun rasitusmurtuman. Kipu tuntuu tällöin kantaluuta sivuilta puristaessa sekä kantapäälle painoa varatessa.
• Urheilevilla kasvuvaiheessa olevilla nuorilla kivun syyksi voidaan todeta Severin tauti, jossa niin ikään kipu tuntuu kantapään takaosassa tai sivuilla.

Kantapääkivun itsehoito

Kaikkien rasituksen aiheuttamien kantapääkipujen tärkein hoito on kivun synnyttäneen rasituksen selvä vähentäminen tai lopettaminen. Pitkäaikaista seisomista tulee välttää, ja ylipainon vähentämisestä on apua. Kipuun voi käyttää lyhytaikaisesti tulehduskipulääkkeitä. Kantapään alla voidaan käyttää silikonista kantapohjallista (myydään mm. apteekeissa) tai kantapehmennettyjä kenkiä.

Jännekalvokivun hoidossa on hyödyksi omatoiminen venytyshoito. Venytys tehdään istuen. Jalka nostetaan polven päälle ja varpaita käännetään ylöspäin ääriasentoon varpaat ojennettuna 5–6 sekunniksi noin 20 kertaa aamuin ja illoin ( kuva ). Hoitoa tulee jatkaa usean viikon ajan. Sama vaikutus saadaan öisin käytettävällä lastalla, joka pitää jalkapohjan jänteet venytettyinä (kuva ).

Katso myös fysioterapeutin ohjausvideot:

• Jalkapohjan jännekalvokivun itsehoito: hieronta ja kylmähoito
• Jalkapohjan jännekalvokivun itsehoito: jännekalvon venytys
• Jalkapohjan jännekalvokivun itsehoito: pohkeen venytys
• Jalkapohjan jännekalvokivun itsehoito: venytys ja vahvistus

Milloin hoitoon?

Kantapääkivun vuoksi on syytä hakeutua ammattilaisen arvioon, mikäli omatoimisista hoitokeinoista ei ole apua, työkyky on uhattuna tai jos syy ei ole ilmeinen. Nopeammin arvioon on aihetta hakeutua, jos kantapäähän on kohdistunut äkillinen vamma ja kantapää ei kestä painon varaamista. Tavallisissa tapauksissa, joihin ei liity vammaa, vaivan todentamiseksi ei tarvita röntgen- tai laboratoriotutkimuksia.

Jos edellä mainituista hoidoista ei ole apua, jännekalvon rappeuman oireenmukaiseksi hoidoksi voidaan joskus käyttää kortisoniruiskeita. Näiden hoitojen pitkäaikaisesta hyödystä ei kuitenkaan ole vakuuttavaa tutkimusnäyttöä ja niihin liittyy riskejä. Jännekalvon rappeuma on usein hoidosta huolimattakin pitkäaikainen vaiva, mutta vuoden sisällä oireettomaksi paranee noin 80–90 %. Erittäin harvoin sitkeissä tapauksissa voidaan päätyä leikkaushoitoon, joskin leikkaushoidon tehosta ei ole luotettava tutkimusnäyttöä.

Kantapääkivun ehkäisy

Rasituksesta johtuvaa kipua voidaan ehkäistä sopivilla jalkineilla, joissa on riittävä tuki jalkaholville ja pehmustettu kanta. Liiallisen, erityisesti kovalla alustalla tapahtuvan, rasituksen välttäminen on aiheellista. Jalkaterän venyttely ennen rasitusta ja rasituksen jälkeen voi olla hyödyksi. Painonhallinta ja säännöllinen liikunta auttavat ehkäisemään vaivaa.