Antikoagulanttilääkitys ehkäisee eteisvärinäpotilaiden aivoinfarktien uusiutumista, mutta lääkitys voi myös suurentaa verenvuotojen riskiä. Tuoreen tutkimuksen perusteella tästä huolimatta varhaisen lääkityksen hyödyt todennäköisesti ovat mahdollisia haittoja suurempia.
JAMA Network Open -lehdessä julkaistujen tulosten perusteella pian aivoinfarktin jälkeen aloitettu lääkitys estää keskimäärin 2 uutta aivoinfarktia tai veritulppaa sataa potilasta kohden ensimmäisen kolmen kuukauden aikana.
Arvio perustuu laskelmaan, jossa potilaille seurannan aikana sattuneiden aivoinfarktien ja veritulppien lukumäärästä vähennettiin heillä todetut varhaiseen lääkityksen aloittamiseen liittyvät verenvuodot.
Tulostensa perusteella tutkijat uskovat, että varhainen lääkityksen aloittaminen tuottaa todennäköisesti enemmän hyötyjä kuin haittoja aivoinfarktin sairastaneille eteisvärinäpotilaille. Täysin varmaa tämä ei kuitenkaan ole, ja nyt havaittu hyöty voi todellisuudessa olla myös pienempi. Tämän vuoksi tulokset pitää varmistaa lisätutkimuksissa.
Tutkimukseen osallistui hieman alle 2 000 aivoinfarktiin sairastunutta eteisvärinäpotilasta 15 Euroopan maasta. Heistä puolet satunnaistettiin varhaisen lääkityksen ryhmään.
Varhaisen lääkityksen ryhmässä antikoagulantit aloitettiin kahden vuorokauden sisällä aivoinfarktista, jos infarkti oli lievä tai kohtalainen, ja 6–7 vuorokauden sisällä, jos infarkti oli vakava. Verrokkiryhmässä lääkitykset aloitettiin lievissä tapauksissa 3–4, kohtalaisissa 6–7 ja vakavissa tapauksissa 12–14 vuorokautta infarktista. Kaikilla potilailla hoito aloitettiin suun kautta otettavilla suorilla antikoagulanteilla.
Tutkimus julkaistiin JAMA Network Open -lehdessä.
Eteisvärinä on yleisin rytmihäiriö, ja sitä potee joka kymmenes yli 65-vuotias. Eteisvärinä suurentaa etenkin aivoverenkiertohäiriöiden vaaraa ja aiheuttaa mm. sydämen tykytystä, hengenahdistusta ja väsymystä.
Uutispalvelu Duodecim
(JAMA Network Open 2025;8:e2456307)
