Yleistä

Anemialla tarkoitetaan veren pienentynyttä punasolupitoisuutta, joka näkyy matalana hemoglobiiniarvona. Hemoglobiiniarvojen tulkinnassa on muistettava, että lasten normaalitasot ovat erilaiset kuin aikuisilla. Vastasyntyneellä normaali hemoglobiiniarvo on 170–200 g/l. Syntymän jälkeen pitoisuus putoaa nopeasti niin, että 2–3 kuukauden iässä saavutetaan 110–120 g/l:n taso. Tämä matala taso säilyy pitkään, ja vasta kouluiässä saavutetaan arvo 130–140 g/l.

Lapsen anemian syyt

Anemia voi johtua kolmesta syystä: verenvuodosta, huonontuneesta punasolujen tuotannosta tai nopeutuneesta punasolujen hajoamisesta. Kaikkien näiden takana voi olla useita muita syitä, jotka edellyttävät yleensä tutkimuksia.

Raudanpuutteesta johtuva anemia on normaalia ravintoa nauttivilla lapsilla harvinainen, mutta kuitenkin selkeästi tavallisin anemian syy. Raudanpuute on yleisintä pitkään yksinomaisesti imetyksellä ravituilla vauvoilla, nopean kasvun vaiheessa olevilla leikki-ikäisillä lapsilla ja murrosikäisillä tytöillä, joilla rautavarastot ovat riittämättömät tarpeeseen ja menetyksiin nähden. Jos lapsen ruokavaliota on rajoitettu, esimerkiksi vegaaniperheissä, raudanpuute on mahdollinen anemian syy. Raudanpuuteanemia voi myös kehittyä murrosikäisille tytöille, joilla esiintyy runsasta kuukautisvuotoa. Myös syömishäiriö voi johtaa anemiaan. Pienillä lapsilla raudanpuuteanemian syynä voi olla runsaan maidon juomisen aiheuttama suolivaurio tai infektion laukaisema tilapäinen punasolutuotannon häiriö.

Anemiaa aiheuttavat varsinaiset veritaudit (hemolyyttinen anemia, leukemia) ovat lapsilla harvinaisia. Toisaalta moniin pitkäaikaissairauksiin liittyy anemiaa. Näin on erityisesti kroonisissa munuaissairauksissa, joissa anemia voi olla ensimmäinen merkki munuaisviasta. Anemia on yleinen myös tulehduksellisissa suolistosairauksissa, joissa suoliston lievä verenvuoto ja imeytymishäiriö aiheuttavat herkästi anemiaa. Tunnetaan myös harvinaisia veritauteja, kuten sferosytoosi, talassemia ja autoimmuuni hemolyyttinen anemia, joihin liittyy punasolujen hajoaminen ja anemia. Talassemiaa esiintyy Suomessa lapsilla, jotka ovat kotoisin välimereltä, Aasiasta ja Afrikasta.

Anemian oireet

Lievä anemia todetaan usein sattumalöydöksenä verikokeissa. Pitkään jatkunut anemia aiheuttaa usein vain lieviä oireita, kuten väsymystä ja kalpeutta. Hitaasti kehittyneessä anemiassa voidaan todeta hämmästyttävän alhaisia hemoglobiiniarvoja ilman, että lapsi itse tai vanhemmat ovat havainneet voinnissa selvää huononemista. Nopeasti kehittyneessä anemiassa oireet ovat voimakkaammat ja kalpeus ja huonovointisuus helpommin havaittavissa.

Lapsen anemian toteaminen ja hoito

Lapselta voidaan tutkia paitsi veren hemoglobiinipitoisuus myös monenlaisia muita punasolujen tuotantoon ja kulutukseen liittyviä arvoja. Lisäksi selvitetään ”rautavarastojen” suuruus ja muiden solulinjojen valkosolujen ja verihiutaleiden määrä ja laatu.

Veren ferritiinipitoisuus kuvaa elimistön rautavarastoa, ja yhdessä muiden veriarvojen kanssa sitä voidaan hyödyntää rautalääkityksen aloituksessa ja seurannassa, kun lapsella on raudanpuutteeseen sopivia oireita.

Jos anemia johtuu raudanpuutteesta, punasolut ovat pieniä ja hoitona on suun kautta annettu rautalisä 3–4 kuukauden ajan. Sen vaikutus hemoglobiiniarvoon näkyy 1–2 viikossa.

Rautalääkityksellä on haittavaikutuksia, kuten vatsakipua, suoliston mikrobikasvun muutoksia ja raudan liian suurta kertymistä tiettyjen sairauksien yhteydessä. Raudanpuutetta ei ole syytä seuloa oireettomilta lapsilta. Mikäli lapsella on raudanpuuteanemiaan sopivia oireita ja ferritiini on alle 15ug/l, voidaan rautalisää harkita, ellei ole raudan kertymiselle altistavaa sairautta.

Kaiken kaikkiaan sairauksiin liittyvä anemia usein korjaantuu itse perusongelman hoitamisella.

Milloin hoitoon?

Jos lapsella esiintyy ihon kalpeutta, väsymystä, ihon verenpurkaumia tai mustelmia, on aina syytä hakeutua tutkimuksiin.

Raudanpuuteanemian ehkäisy lapsella

Normaalia ravintoa nauttiva lapsi ei tarvitse ylimääräistä rautalisää, vaan saa rautaa riittävästi ruuasta. Ylimääräisen raudan antaminen ei myöskään ”vahvista” lasta, vaan voi aiheuttaa esimerkiksi vatsavaivoja.

Jos lapsella tai nuorella on todettu raudanpuuteanemia tai hänellä on esimerkiksi runsaiden kuukautisten, ravinnonsaantiongelmien tai kroonisen sairauden vuoksi vaarana anemisoitua, rautavalmisteita on sen sijaan syytä käyttää.

Jatkossa raudanpuutteen syntymistä voidaan ehkäistä huolehtimalla monipuolisesta ravinnosta, joka sisältää tarpeeksi rautaa. Kasvisravinnolla olevan lapsen riittävästä raudansaannista on syytä huolehtia, sillä raudan imeytyminen kasviksista on heikompaa kuin eläinkunnan tuotteista ja muun muassa kalsium, tee ja kahvi aterian yhteydessä heikentävät imeytymistä. Toisaalta C-vitamiini aterian yhteydessä parantaa imeytymistä. Täysijyväviljatuotteet sekä palkokasvit, kuten linssit ja soijapavut sisältävät rautaa. Tarvittaessa konsultoidaan terveysaseman ravitsemusasiantuntijaa. Runsaita kuukautisia voidaan myös hillitä lääkityksellä.

Rintamaidossa on melko niukasti rautaa, ja pitkään ainoastaan rintamaidolla ravituille on periaatteessa mahdollista kehittyä raudanpuutetta. Rautaa on tarjolla soseissa; lisäksi C-vitamiinia sisältävät hedelmäsoseet parantavat raudan imeytymistä.