Syy ja oireet
Noin kolmannes ihmisistä saa herkästi matkapahoinvoinnin oireita. Alle 2-vuotiaat lapset kärsivät matkapahoinvoinnista harvoin, sen sijaan 2–15-vuotiaat saavat oireita aikuisia herkemmin. Herkkyys matkapahoinvoinnille on myös osittain perinnöllistä, arvioiden mukaan 50–75-prosenttisesti.
Matkapahoinvointi johtuu heiluvan liikkeen aiheuttamasta tasapainoa aistivan sisäkorvan ärsytyksestä. Tilannetta pahentaa joillakin se, että silmien antama tieto ympäristöstä ei vastaa tasapainoelimen tuottamaa informaatiota. Näin voi tapahtua esimerkiksi oleskeltaessa liikkuvan kulkuvälineen sisätilassa tai lukiessa liikkuvassa ajoneuvossa, jolloin silmät eivät näe liikettä maahan tai veteen nähden. Pahoinvointia voi ilmaantua myös virtuaaliympäristössä, kun henkilö on paikallaan mutta voimakasta liikettä tapahtuu näkökentässä.
Matkapahoinvoinnin oireita ovat alussa kalpeus, kylmänhikisyys, haukottelu ja lisääntynyt syljeneritys. Pahoinvointia on usein jo alkuvaiheessa, mutta se voi alkaa myöhemminkin ja päätyä oksenteluun, joka voi lievittää hetkellisesti oireita. Pahimmillaan tilaan voi liittyä myös päänsärkyä, ripulia, puristavaa tunnetta rinnassa ja heikotusta.
Matkapahoinvointia aiheuttaviin olosuhteisiin useimmat tottuvat 2–3 päivässä, minkä jälkeen esimerkiksi merimatkalla yleensä oireet lieventyvät tai häviävät.
Erityisesti pitkän merimatkan jälkeen joillekin voi tulla ”maihinnoususyndrooma”, eräänlainen käänteinen matkapahoinvointi kiinteälle maaperälle tullessa, jolloin maa tuntuu huojuvalta. Jos oireet ovat hankalat, ongelmaa voidaan hoitaa samoilla periaatteilla kuin matkapahoinvointia.
Ennaltaehkäisy ja itsehoito
Matkapahoinvointia voi ehkäistä siedätyshoidolla altistamalla itseään vähitellen pahoinvointia aiheuttaville tekijöille, jolloin elimistö oppii sietämään näitä tilanteita.
Itse matkustustilanteessa on tärkeää pitää katsekontakti kiinteään ympäristöön (maasto, horisontti), jotta silmien ja tasapainoelimen antama tieto ympäristöstä olisi yhtäpitävää. Lämmin vaatetus ehkäisee kylmettymistä ja siten huonon olon käynnistymistä. Veneessä, laivassa ja lentokoneessa tulee pyrkiä sijoittumaan vähiten liikkuvaan osaan kulkuneuvoa, yleensä keskiosaan. Makuuasento on istuma-asentoa parempi. Raikas ilma ja tuuletus ovat hyväksi, sen sijaan voimakkaat tuoksut voivat altistaa pahoinvoinnille. Alkoholia on syytä välttää sekä ennen matkaa että sen aikana. Alkoholi ei poista matkapahoinvointia.
Hankalaksi tiedettyyn matkaan voi varautua myös matkapahoinvointia estävillä lääkkeillä. Lääkehoidon vaikutus on parempi, jos se otetaan ennen matkaa. Reseptivapaasti on tarkoitukseen saatavissa antihistamiinivalmisteita (esimerkiksi syklitsiini). Oksentamiseen taipuvaiselle käyttökelpoinen annostelutapa on peräpuikko.
Pitkävaikutteisempi skopolamiinilaastari edellyttää lääkärin määräystä. Laastari tulee asettaa 6–8 tuntia ennen altistumista pahoinvointia aiheuttavalle tekijälle. Myös suun kautta otettavat metoklopramidi ja proklooriperatsiini ovat reseptilääkkeitä ja teholtaan miedoimpien antihistamiinien tasoisia. Alle 10-vuotiaiden matkapahoinvointiin ainoa Suomessa rekisteröity lääke on proklooriperatsiini, mutta lääkkeiden tehosta lasten matkapahoinvoinnin hoidossa ei ole luotettavaa tutkimustietoa.
Matkapahoinvoinnin ehkäisemiseen joskus käytetyn inkiväärin tehoa ei ole voitu tutkimuksissa vakuuttavasti osoittaa. Liioin ei luotettavaa tutkimustietoa ole akupainantarannekkeiden hyödyllisyydestä.
Kirjallisuutta
- Meritauti ja matkapahoinvointi. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 27.12.2019.
- Kuitunen T, Leino T ym. Matkapahoinvointi merellä ja ilmassa. Duodecim 2011;127(13):1378-80
- Leung A, Hon K. Motion sickness: an overview. Drugs Context. 2019 Dec 13;8. pii: 2019-9-4
