Syyt ja oireet

Ménièren taudilla tarkoitetaan kohtauksellista oireyhtymää, johon kuuluvat huimauskohtaukset, kuulon huononeminen, korvien soiminen sekä korvien paineen tai täyttymisen tunne. Vaivan perussyy on tuntematon. Oireiden synty liittyy sisäkorvassa olevan nesteen lisääntymiseen. Tämä taas vaikuttaa häiritsevästi tasapainoon ja kuuloon.

Tauti alkaa yleensä 20–60 vuoden iässä. Vaiva on melko harvinainen, ja sitä esiintyy noin 2–5:llä 1 000:sta.

Ménièren tautiin liittyvä huimaus on tyypillisesti voimakasta kiertohuimausta (ympäristö tuntuu pyörivän) mutta saattaa olla tästä poikkeavaakin jalkojen keinutuksen tunnetta. Huimauskohtaus saattaa kestää paristakymmenestä minuutista useihin tunteihin, ja siihen voi liittyä pahoinvointia ja oksennuksia. Huimausoire voi muistuttaa hyvänlaatuista asentohuimausta, mutta tässä huimaus on yleensä lyhytkestoisempi eikä siihen liity kuulon häiriöitä.

Kuulon häiriöt ovat alkuun kuulon heikkenemistä kohtauksen aikana ja mahdollisesti samanaikaista korvien soimista. Jotkut potilaat kuvaavat kovien äänien kuuluvan tällöin erityisen häiritsevinä. Lisäksi kohtauksen aikana voi tuntua häiriytyneen korvan puutumista. Kuulo-oireet ovat usein alkuun vain toispuoleisia. Sairauden alkuvaiheessa kuulo palautuu kohtauksen jälkeen ennalleen, mutta vuosien mittaan voi kuulo huonontua pysyvästi.

Ménièren tautiin voi joskus liittyä lihasvoiman äkillisestä häviämisestä johtuvia kaatumiskohtauksista, joista voi aiheutua vammoja.

Ménièren tautia sairastavilla eivät kaikki oireet esiinny aina yhtäaikaisesti. Pääoireena voi olla huimaus, ja kuulon häiriöt voivat alkaa vasta vuosien kuluttua. Toisaalta kiertohuimaus saattaa vuosien myötä jäädä pois ja tilalle tulee liikkumisen epävarmuus.

Itsehoito

Vähäsuolaisen ruokavalion arvellaan vähentävän nestettä sisäkorvassa ja siten poistavan oireita. Mikäli oireisiin liittyy laukaisevia tekijöitä (esimerkiksi kahvi, suklaa, tupakointi), näitä tulee luonnollisesti välttää. Huimausoiretta ja siihen liittyvää epävarmuuden tunnetta voidaan auttaa tasapainokuntoutuksella, jossa toistetaan huimausta aiheuttavia liikkeitä ja asentoja, opetellaan seisomatasapainoa ja harjoitellaan näön ja tasapainoelimen yhteistoimintaa.

Lisätietoa ja vertaistukea saa potilasjärjestöstä Suomen Meniere-liitosta.

Milloin hoitoon

Tutkimuksiin on syytä hakeutua, jos on toistuvia huimauskohtauksia joko kuulohäiriöihin liittyen tai ilman niitä. Ménièren taudin diagnoosi perustuu ensisijaisesti kolmen oireen (korvien soiminen, huimauskohtaukset ja kuulon heikkeneminen) toteamisen. Tällaisten oireiden esiintyessä on kuitenkin syytä sulkea pois muita sisäkorvan sairauksia.

Ménièren tautia voidaan hoitaa lääkehoidoilla (betahistiini tai nesteenpoistolääkkeet), joilla oireet saadaan useimmilla pysymään poissa tai vähäisinä. Huimauskohtauksia voidaan lievittää pahoinvointilääkkeiden (esim. metoklopramidi) peräpuikoilla. Hyvin vaikeissa tapauksissa, joissa kohtaukset hankalasti invalidisoivat, voidaan käyttää välikorvaan tehtävää lääkeaineruiskutusta tai sisäkorvan painetta alentavaa leikkausta.

Ehkäisy

Ménièren taudin ehkäisyä ei tunneta. Oirekohtausten ehkäisemiseksi tulee välttää laukaisevia tekijöitä, joita voivat eri henkilöillä olla kahvi, suklaa, tupakka, alkoholi tai hyvin rasvaiset tai runsaasti hiilihydraatteja sisältävät ruoat.

Liikunta voi olla hyväksi kohtausten ehkäisyssä. Kohtausten arvaamattomuuden vuoksi tulee kuitenkin välttää tilanteita, jotka vaativat hyvää tasapainoa (esimerkiksi kiipeily).