Syyt ja oireet
Normaalin silmän verkkokalvossa on kolmenlaisia tappisoluja, jotka reagoivat eriväriseen valoon: siniseen, vihreään ja punaiseen. Ne tekevät mahdolliseksi kaikkien eri värien ja niiden sävyjen erottamisen. Synnynnäisessä värinäön häiriössä yksi tai useampi tappityyppi toimii puutteellisesti, mikä aiheuttaa vaikeuksia värien erottamisessa. Tällöin puhutaan värinäön heikkoudesta ja ääritapauksessa värisokeudesta. Tosin ainoastaan harvinainen kaikkien tappityyppien puutos aiheuttaa täydellisen värinäön puutteen, jolloin henkilö erottaa vain mustaa, valkoista ja harmaan sävyjä.
Koska tappisolujen herkkyys on parhaimmillaan kirkkaassa valossa, kaikilla ihmisillä värien erotuskyky heikkenee hämärässä. Heikossa valossa valon aistiminen silmän verkkokalvolla siirtyy pelkästään valon voimakkuutta aistivien sauvasolujen hoidettavaksi (”hämärässä kaikki kissat ovat harmaita”).
Tavallisimmat värinäön häiriöt ovat periytyvät puna-viher- ja viher-punaheikkoudet, joissa punaista tai vihreää valoa erottava tappisolutyyppi toimii puutteellisesti. Niitä esiintyy 8 %:lla miehistä ja 0,5 %:lla naisista. Tutkimusten mukaan jopa 40 % puna-viherheikoista miehistä on tietämättömiä tästä ominaisuudestaan. Muut värisokeustyypit, esimerkiksi sinistä aistivien tappisolujen puutteellinen toiminta (ks. Tritanopia (Orphanet)), ovat huomattavasti harvinaisempia.
Värinäön häiriöiden merkitys
Värinäön häiriöt aiheuttavat jossakin määrin hankaluuksia (esimerkiksi punaisen ja vihreän LED-merkkivalon erottaminen) tai vakavampiakin ongelmia (esimerkiksi merimerkkien erottaminen) jokapäiväisessä elämässä, tilanteissa, joissa värien tarkka erottelu olisi tarpeen. Vaikka puna-viher- ja viher-punaheikko erottaakin värejä, joidenkin värien ja sävyjen erottaminen on vaikeaa tai mahdotonta.
Eräissä ammateissa, joissa värien erottelu on sekä tärkeää että välttämätöntä, on vaatimuksena normaali väriaisti. Tällaisia ammatteja ovat mm. lentäjä, rautatietyöläinen ja laivojen kansihenkilöstö. Myös monissa kemian ja vaateteollisuuden, graafisten alojen ja sähkö- ja elektroniikka-alojen töissä normaali värinäkö on tarpeen työssä käytettyjen värien erottamiseksi. Puutteellinen värinäkö ei kuitenkaan näytä lisäävän esimerkiksi riskiä joutua liikenneonnettomuuteen.
Värinäön seulontatutkimukseen käytetään sekoitettuihin väreihin perustuvia väritauluja.
Kirjallisuutta
- Roine R. Värinäkövikojen seulonta. Suomen Lääkärilehti 1999;54(13):1691.
