Yleistä

Fysiologisesti orgasmi voidaan määritellä seksuaalisen kiihottumisen nautinnolliseksi huipentumaksi, johon liittyy muuntunut tajunnantila ja yleensä tahdosta riippumattomia rytmisiä lihassupistuksia lantionpohjan lihaksistossa. Oleellista ei kuitenkaan ole pelkkä fyysinen reaktio, vaan saavutettu seksuaalinen nautinto ja tyydyttyneisyyden tunne. Kyselytutkimusten mukaan runsaat 10 % naisista pystyy kokemaan useita perättäisiä orgasmeja, mikäli sopivaa stimulaatiota jatketaan.

Suuri osa naisista saavuttaa orgasmin helpoiten itsetyydytyksellä. Yhdyntäseksin yhteydessä orgasmin saaminen voi olla epäsäännöllisempää, tai nainen ei saavuta sitä lainkaan. Oleellista naisten orgasmin kokemiselle on riittävä klitoriksen stimulaatio. Pelkkä emätinyhdyntä riittää vain harvoille naisille tuottamaan orgasmin. Orgasmiongelmiin heteroparisuhteissa vaikuttaa paljon historiallinen kiistely klitorisorgasmin ja emätinorgasmin paremmuudesta. Tutkimusten mukaan kuitenkin suuri osa naisista kertoo saavansa orgasmin nimenomaan klitoriksen stimulaation kautta, tai ainakin niin, että emätinstimulaation lisäksi stimuloidaan klitorista. Klitoris on todettu aiemmin luultua isommaksi elimeksi, ja osaa siitä voidaan stimuloida myös emättimen kautta.

Alla FINSEX-kyselytutkimuksen tulokset siitä, kuinka naiset tyypillisesti saavat orgasmin kumppanin kanssa. Huomattavaa on, että pelkät yhdyntäliikkeet tuottavat naiselle vain harvoin orgasmin.

Monissa tutkimuksissa, kuten myös FINSEX-tutkimuksessa, on tullut esille, että parhaiten orgasmin saavuttavat naiset, jotka ovat seksuaalisesti halukkaita ja joilla on hyvä seksuaalinen itsetunto. Tärkeää ovat monipuoliset seksitekniikat ja avoin kommunikaatio kumppanien välillä seksistä.

Orgasmihäiriöt voidaan jakaa seuraavasti:

1. Primaarinen orgasmihäiriö: tilanne, jossa henkilö ei ole koskaan missään yhteydessä kokenut orgasmia.
2. Sekundaarinen orgasmihäiriö: tilanne, jossa orgasmeja on koettu aiemmin, mutta ei enää millään henkilön sopivaksi kokemalla stimulaatiolla.
3. Orgasmit ovat heikentyneet.
4. Orgasmin saamiseen kuluu ahdistavan kauan aikaa.
5. Orgasmeja tulee vain satunnaisesti.
6. Orgasmin puute on tilannekohtainen, esim. oman kumppanin kanssa.

Orgasmihäiriöiden yleisyys

Miehet saavat orgasmin varmemmin parisuhdeseksissä kuin naiset. FINSEX-tutkimuksen tulosten mukaan miehistä 93 % ilmoittaa saavansa heteroseksin yhteydessä ainakin useimmiten orgasmin. Naisilla vastaava osuus on 46 %. Laajassa amerikkalaisessa kyselytutkimuksessa miehet saivat yleensä orgasmin heteroseksissä 95 %:sti ja naiset vain 65 %:sti. Naisten välisessä seksissä naiset saivat orgasmin useammin, 86 %:sti. Tässä tutkimuksessa kävi ilmi, että orgasmi saavutettiin useammin, mikäli käytettiin monipuolisia seksitekniikoita, kuten käsin hyväilyä ja suuseksiä, mutta myös hyvä parisuhde ja luottamus kumppaniin vaikuttivat positiivisesti. Yli 50-vuotiaista naisista 5 prosenttia ja alle 35-vuotiaista naisista 15 prosenttia ei ollut ilmoituksensa mukaan koskaan kokenut orgasmia seksissä kumppanin kanssa.

Naisen orgasmihäiriön syyt

Orgasmihäiriön taustalla on paljon samoja tekijöitä kuin seksuaalisen haluttomuuden ja varsinkin kiihottumishäiriöiden taustalla. Orgasmihäiriöissä tulisi erottaa se tilanne, joka esiintyy vain kumppanin kanssa harrastetun seksin yhteydessä sellaisesta häiriöstä, jossa myös itsetyydytyksellä tuleva orgasmi on heikentynyt tai puuttuu kokonaan. Varsinkin nuoren naisen kohdalla kyse voi olla oman kehon tuntemisesta, jolloin hän ei vielä ole tutustunut riittävästi omaan kehoonsa, kiihottumiseensa ja orgasmiinsa.

Fysiologisia orgasmin heikkenemisen syitä voivat olla kaikki sairaudet, jotka heikentävät tuntoa ja lantionpohjan lihaksistoa tai verenkiertoa. Tällaisia ovat esimerkiksi MS-tauti ja diabeteksen aiheuttama hermovaurio. Mielialalääkkeet (ns. SSRI-lääkkeet) estävät kiihottumista ja orgasmia yksilöllisesti. Monet psykososiaaliset tekijät voivat olla orgasmihäiriön taustalla. Tällaisia ovat mm. vähäinen koulutustaso, korkea/vähäinen ikä, parisuhdeongelmat, yleinen elämän stressaavuus ja seksuaaliset traumat. Myös yhdyntä- ja suorituskeskeisyys seksissä näyttävät vähentävän naisten mahdollisuutta kokea orgasmeja.

Milloin hoitoon

Jos orgasmin saaminen on vaikeaa tai ei onnistu lainkaan, ja tilanne häiritsee henkilöä itseään, kannattaa hakea apua. Apua voi hakea seksuaalineuvonnasta tai -seksuaaliterapiasta. Nämä palvelut ovat pääosin löydettävissä yksityisiltä palveluntarjoajilta ja myös monista lääkärikeskuksista.

Naisen orgasmihäiriön itsehoito

Mikäli orgasmihäiriön taustalla ei ole lääkitystä, voi itsehoitona kokeilla itsehyväilyharjoitusta. Sen voi aloittaa tutustumalla peilin avulla sukuelimiin. Sitten voi edetä hyväilemällä sukuelimiä käsiin. Liukuvoidetta kannattaa käyttää ja apuvälineitä kuten erilaisia vibraattoreja kannattaa kokeilla. Samalla hyväilyjen yhteydessä kannattaa ajatella jotakin seksuaalisesti kiihottavaa aihetta tai katsoa itseä kiihottavaa eroottista kuvamateriaalia. Aiheesta voi lukea esimerkiksi Marja Kihlströmin kirjoista Iso O -matkaopas huipulle ja Iso O harjoituskirja.

Naisen orgasmihäiriön hoito

Orgasmihäiriön hoitoon ei ole toistaiseksi lääkitystä. Mahdolliset kiihottumista hidastavat lääkitykset (esimerkiksi jotkut mielialalääkkeet) pyritään lopettamaan tai vaihtamaan vähemmän seksuaaliseen kiihottumiseen vaikuttaviin lääkkeisiin. Mikäli löytyy muita tekijöitä, pyritään vaikuttamaan niihin. Orgasmihäiriöissä voidaan käyttää myös kiihottumishäiriöissä käytettäviä apuvälineitä ja ohjeita, koska vähäinen kiihottuneisuus altistaa orgasmihäiriölle.

Seksuaaliterapialla, jossa keskitytään pariskunnan kommunikaatioon seksin yhteydessä ja itsetyydytysharjoituksiin, on saatu hyviä tuloksia. Itsetyydytykseen kannattaa ottaa mukaan liukuvoide ja erilaisia seksin apuvälineitä kuten vibraattoreja. Mikäli orgasmi onnistuu helposti itsetyydytyksellä, keskitytään seksuaaliterapiassa pariskunnan vuorovaikutukseen ja erilaisten toimimattomien uskomusten muuttamiseen.

Naisen orgasmihäiriöiden ehkäisy

Naisen orgasmihäiriöitä voidaan ehkäistä lapsuuden ja nuoruuden seksuaalikasvatuksella, johon liittyy tietoa sukuelinten anatomiasta ja seksuaalireaktioista.