Yleistä

Koliikilla tarkoitetaan imeväisen lapsen runsasta selittämätöntä itkuisuutta. Määritelmän mukaan oireet alkavat ja loppuvat ennen 5 kk ikää ja siihen liittyy pitkittyneitä itkujaksoja ja ärtyisyyttä ilman muuta syytä ja lapsi on muuten terve.

Koliikkia esiintyy noin 15–25 %:lla lapsista.

Koliikin syyt

Koliikin syy on tuntematon; todennäköisesti sen takana onkin useampia aiheuttajia. On ehdotettu suolistoon liittyviä syitä kuten refluksia, josta ei kuitenkaan ole mitään tutkimusnäyttöä, liiallista kaasua, suolen liikkuvuuden poikkeavuutta ja mikrobiomin hidasta kypsymistä.

Myös hermoston yleisempää hidasta kypsymistä on ehdotettu ja psykologisia syitä. Tutkimuksissa on havaittu, että äidin raskauden aikainen psyykkinen stressi ja ahdistuneisuus sekä isän masennusoireet voivat lisätä vauvan itkuisuutta.

Koliikkivauvojen unen ja itkuisuuden välillä ei ole selkeää yhteyttä, vaan heidän uni-valverytminsä kehittyy itsenäisesti riippumatta itkuisuudesta. Tärkeätä on myös oivaltaa, että itkuisuuden syynä ei ole lapsen poikkeava hoito, eikä koliikkivaivoista jää lapselle pysyviä vaurioita.

Koliikkivaivat ovat yhtä yleisiä rintamaitoa ja korvikkeita saavilla, eikä vauvan painon kehityksessä ole ongelmia.

Koliikkivaivat eivät johdu D-vitamiinista, vaikka itkuisuuden alku ajoittuu usein vitamiinin aloitukseen.

Koliikin oireet

Koliikkivaivat ovat tavallinen ongelma, joka alkaa usein 2–4 viikon iässä ja jatkuu 3–4 kuukauden ikään. Lapsen hoitajat kertovat lapsen itkevän vähintään 3 tunnin ajan vuorokaudessa ja 3 päivän ajan viikossa. Itkuisuus on runsaimmillaan 5–6 viikon iässä ja alkaa tämän jälkeen vähentyä niin, että 3 kuukauden jälkeen koliikkivaivat ovat jo harvinaisempia.

Tyypillistä on vuorokausivaihtelu siten, että lapsen itkuisuus painottuu iltaan ja iltayöhön. Itkuisuutta voi kuitenkin esiintyä mihin vuorokauden aikaan tahansa. Perheen kannalta rasittavinta on aamuyön itkuisuus. Itkun laatu ja voimakkuus vaihtelevat kitinästä voimakkaaseen huutoon, jossa lapsi voi vetää itseään kaarelle. Itkun määrässä on päivittäistä vaihtelua.

Koliikin itsehoito

Lehmänmaidon välttämisestä ei ole todistettua hyötyä.

Koliikkikohtauksen aikana osa lapsista on hyötynyt lapsen kapaloinnista.

Lasta voi kanniskella, vaikka siitä on tutkimusten valossa saanut apua vain osa lapsista. Autolla tai rattailla ajelu on joidenkin vanhempien mukaan rauhoittanut heidän lasta.

Nukkumisrytmiä voi painottaa yöhön ja välttää pitkiä päiväunia ennen iltaa. Lasta ei tule syöttää joka kerta kun hän itkee.

Milloin hoitoon

Vauvan koliikkivaivat voivat olla iso murhe perheessä. Jos voimat alkavat loppua, on syytä kääntyä neuvolan tai lääkärin puoleen.

Itkuisen vauvan kanssa on myös syytä lähteä lääkäriin, jos itkuisuuteen liittyy kuumetta tai muita infektion merkkejä, säpsähtelyä, oksentelua, ripulia, huonoa kasvua tai poikkeuksellista reagoimattomuutta.

Koliikin hoito

Lapsen tutkiminen, tulosten läpikäynti perheen kanssa ja diagnoosin asettaminen on tärkeää. Vanhemmille annetaan tietoa koliikista ja kerrotaan milloin olla yhteydessä terveydenhuoltoon. Terveydenhuollossa arvioidaan perheen jaksaminen ja kartoitetaan perheen tukiverkot. Perheelle olisi hyvä varata riittävästi aikaa ja seurantakäynnit.

Maitohappobakteereista Lactobacillus reuteri on tutkimusten mukaan auttanut joitakin koliikkilapsia ja niitä voi kokeilla rintaruokituilla lapsilla.

Koliikin ehkäisy

Koliikkiin ei ole tehokasta ehkäisykeinoa.