Rintasyövän leikkaushoito
Leikkaushoito suunnitellaan yksilöllisesti ja potilaan toiveet huomioiden. Tavallisin toimenpide on rintaa säästävä leikkaus. Säästävän leikkauksen edellytys on, että kasvain voidaan poistaa kokonaan ja riittävin terveen kudoksen marginaalein. Leikkauksessa syntyviä kudospuutoksia paikataan tarvittaessa korjaavan kirurgian keinoin.
Säästävän leikkauksen jälkeen annetaan lähes aina sädehoitoa. Säästävä leikkaus yhdistettynä sädehoitoon on syövästä selviytymisen kannalta yhtä turvallinen vaihtoehto kuin koko rinnan poisto. Leikkausalueelle laitetaan metalliklipsit sädehoidon suunnittelua varten. Klipseistä ei ole potilaalle haittaa eikä niitä tarvitse poistaa.
Rinnan poistoleikkausta (mastektomia) suositellaan, jos syöpäkasvain on rinnan kokoon nähden suuri, potilas on jo aiemmin saanut rinnan sädehoitoa tai esimerkiksi joidenkin geenivirheiden yhteydessä. Rinnanpoiston yhteydessä voidaan potilaan niin toivoessa arvioida myös korjausleikkauksen edellytyksiä ja ajankohtaa.
Rinnankorjaus voidaan tehdä joko heti syöpäleikkauksen yhteydessä tai myöhemmin potilaan toivuttua muista syöpähoidoista. Rekonstruktiorinta rakennetaan omakudossiirteellä esimerkiksi vatsa- tai selkälihaksesta, proteesilla (silikoni tai kudoslaajennin), rasvansiirrolla tai näiden yhdistelmällä.
Kainalokirurgia
Rintasyövän leviäminen kainalon imusolmukkeisiin lisää syövän uusimisriskiä ja vaikuttaa leikkauksen lisäksi annettavien säde- ja lääkehoitojen tarpeeseen. Kainaloimusolmukkeiden tilanne tutkitaan alustavasti jo ennen syöpäleikkausta ultraäänitutkimuksella, ja mahdollisista epäilyttävistä imusolmukkeista otetaan neulanäyte.
Jos imusolmukkeista ei löydy syöpäsoluja, rintaleikkauksen yhteydessä kainalosta poistetaan vain muutama imusolmuke näytteeksi (vartijasolmukebiopsia). Laajempi imusolmukkeiden poisto (evakuaatio) tehdään, jos kainalossa on jo ennen leikkausta todettu syöpämuutoksia.
Mikäli poistetusta vartijasolmukkeesta löytyy syöpäkudosta (imusolmukemetastasointi), kainalon mahdollinen jäännöstauti voidaan usein hoitaa sädehoidolla. Hoitotulokset ovat yhtä hyvät kuin kainalon evakuaation jälkeen ja pitkäaikaishaittoja, kuten yläraajan turvotusta tai kipua, esiintyy harvemmin. Runsaan kainalometastasoinnin yhteydessä imusolmukkeiden laajempi poisto on kuitenkin tarpeen.
Rintasyövän sädehoito
Sädehoito vähentää huomattavasti rintasyövän paikallisen uusiutumisen riskiä ja kohentaa paranemisennustetta. Rintaa säästävän leikkauksen jälkeen sädehoitoa annetaan lähes aina. Rinnan poistoleikkauksenkin jälkeen annetaan sädehoitoa, jos syöpäkasvain on suuri tai ulottuu iholle asti. Sekä säästävän leikkauksen että rinnanpoiston jälkeen sädehoitoa annetaan lähiseudun imusolmukealueille, jos kainaloimusolmukkeissa on todettu metastasointi.
Terveiden kudosten, kuten keuhkojen ja sydämen, sädeannokset pyritään minimoimaan tietokonekerroskuvauksiin perustuvan hoidonsuunnittelun ja modernin sädehoitotekniikan avulla. Vasemman rinnan hoitoon liittyvä sydämen sädeannos vähenee, kun hoito toteutetaan sisäänhengityspidätyksessä tai hengitystahdistettuna.
Sädehoito aloitetaan yleensä 3–4 viikon kuluttua syöpäleikkauksesta tai viimeisestä solunsalpaajahoidosta. Sädehoito toteutetaan tavallisimmin kolmen viikon hoitojaksona. Sädehoitoa annetaan peräkkäisinä arkipäivinä yhteensä 15 kertaa, ja kukin hoitokäynti kestää noin 10–15 minuuttia. Osalle säästävästi leikatuista potilaista soveltuu lyhyempi viikon sädehoitojakso, johon sisältyy vain viisi hoitokertaa.
Sädehoito voi aiheuttaa ihon ohimenevää punoitusta ja rinnan turvotusta tai aristusta. Sädehoidettu rinta voi ajan myötä muuttua hiukan aiempaa tiiviimmäksi, ja siihen voi jäädä pistelevää tai kutittavaa tuntemusta pitkäksikin aikaa. Mahdollista väsymystä lukuun ottamatta rinnan alueen sädehoito ei aiheuta yleisoireita eikä vaikuta esimerkiksi hiustenkasvuun tai veriarvoihin.
Rintasyövän lääkehoidot
Rintasyövän liitännäislääkehoidolla tarkoitetaan syövän uusiutumisriskiä pienentävää lääkehoitoa. Sen tavoitteena on tuhota elimistöön mahdollisesti karanneet syöpäsolut, jotka voisivat myöhemmin aiheuttaa syövän uusiutumista ja etäpesäkkeitä. Lääkehoito suunnitellaan yksilöllisesti syövän uusiutumisriski, biologinen alatyyppi ja potilaan kokonaistilanne huomioiden.
Lääkehoitoa suositellaan, jos rintasyövässä on uusiutumisriskiä lisääviä tekijöitä, kuten kainalon imusolmukemetastasointi, syöpäkasvaimen suuri koko tai aggressiivinen biologinen alatyyppi. HER2-positiivisessa ja kolmoisnegatiivisessa rintasyövässä lääkehoitoja suositellaan erityisen usein, koska kyseisiin tiloihin liittyy suurentunut uusiutumisriski ja toisaalta lääkehoitojen teho on usein hyvä (ks. Rintasyövän riskitekijät, toteaminen ja alatyypit).
Solunsalpaajahoito vähentää uusiutumisriskiä kaikissa rintasyöpätyypeissä, mutta haittavaikutukset rajoittavat sen käyttöä erityisesti iäkkäillä ja monisairailla potilailla. HER2-positiivisessa syövässä käytetään solunsalpaajien lisäksi vasta-ainehoitoa. Luminaalisissa hormonireseptoreja sisältävissä syövissä hormonihoitoa käytetään joko ainoana hoitona tai solunsalpaajien lisäksi.
Syövän uusiutumisriskiä pienentävä lääkehoito voidaan aloittaa jo ennen leikkausta tai tavallisemmin sen jälkeen. Leikkausta edeltävää lääkehoitoa kutsutaan esiliitännäishoidoksi eli neoadjuvanttihoidoksi. Sen tehoa seurataan kuvantamistutkimuksin, tavallisesti rintojen magneettikuvauksin, ja tarvittaessa hoitoa muokataan vasteen mukaan.
Neoadjuvanttihoitoa käytetään erityisesti HER2-positiivisessa ja kolmoisnegatiivisessa rintasyövässä ja muissakin alatyypeissä, jos syöpä on toteamisvaiheessa edennyt laajasti rintaan tai lähiseudun imusolmukkeisiin.
Solunsalpaajat
Solunsalpaajien teho perustuu niiden kykyyn tuhota jakautumisvaiheessa olevia syöpäsoluja. Niistä on eniten hyötyä HER2-positiivisissa, kolmoisnegatiivisissa ja luminaalisissa B-tyypin syövissä, joissa solujen jakautuminen on vilkasta.
Rintasyövän solunsalpaajahoito toteutetaan polikliinisesti, ja hoitokäyntiin kuluu muutama tunti kerrallaan. Tavallisin hoitojakso käsittää kolme doketakseli- ja kolme EC (epirubisiini–syklofosfamidi) -hoitoa. Hoidot toteutetaan kolmen viikon välein, joten tavanomainen kuuden hoidon sarja kestää lähes viisi kuukautta.
Kolmoisnegatiivisessa rintasyövässä solunsalpaajahoito toteutetaan usein leikkausta edeltävänä neoadjuvanttihoitona. Solunsalpaajahoitoon voidaan osalla potilaista yhdistää immunologinen hoito, jolla pyritään aktivoimaan elimistön omaa puolustusjärjestelmää tunnistamaan ja tuhoamaan syöpäsoluja. Immunologinen hoito voi aiheuttaa vakaviakin haittoja, jotka edellyttävät pitkäkestoista hoitoa.
Solunsalpaajahoitoon liittyy veren valkosolutason laskua ja sen myötä infektioiden riski. Muita mahdollisia haittavaikutuksia ovat muun muassa pahoinvointi, ripuli ja muut vatsavaivat, makuaistin muutokset, anemia, uupumus, hiustenlähtö, lihas- ja luukivut, ihon, limakalvojen ja hermoston ärsytysoireet, turvotus ja painonnousu sekä yliherkkyysreaktiot. Solunsalpaajien seurauksena vaihdevuodet voivat aikaistua ja hedelmällisyys heikentyä.
Vasta-ainehoito
HER2-positiivisessa rintasyövässä on sen aggressiivisuutta lisäävä HER2-kasvutekijän monistuma. Solunsalpaajahoitoon yhdistetty HER2-vasta-aine trastutsumabi pienentää tehokkaasti syövän uusimisriskiä. Trastutsumabi voidaan antaa solunsalpaajahoidon yhteydessä joko laskimoon tai ihonalaisena pistoksena. Sitä jatketaan yleensä solunsalpaajajakson jälkeenkin.
HER2-positiivisen rintasyövän solunsalpaajahoito aloitetaan usein jo ennen leikkausta. Neoadjuvanttihoidon ajaksi trastutsumabiin voidaan yhdistää toinenkin vasta-aine pertutsumabi. Tehokkaan lääkehoidon ansiosta rintasyöpä voi hävitä leikkaukseen mennessä kokonaan. Jos leikkauksessa kuitenkin todetaan vielä syöpäkudosta, voidaan siirtyä trastutsumabi-emtansiini (T-DM1) -lääkehoitoon.
HER2-vasta-ainehoitojen kokonaiskesto on noin yksi vuosi. Niiden aikana seurataan sydämen toimintaa, koska vasta-aineisiin liittyy joskus sydämen pumppausvoiman heikkenemistä. Muut haitat liittyvät pääosin solunsalpaajajaksoon, ja trastutsumabi yksinään on varsin hyvin siedetty lääke.
Hormonihoito
Estrogeenin ja keltarauhashormoni progesteronin vaikutuskohtia eli hormonireseptoreja (ER ja PR) esiintyy luminaalisissa rintasyövissä. Näissä syöpätyypeissä estrogeenin toimintaa estävät hormonihoidot ovat tehokkaita. Viiden vuoden hormonihoito puolittaa syövän uusimisriskin, ja lääkitystä voi suuremman riskin rintasyövissä jatkaa 7–10 vuoden ajan. Hormonihoitoa käytetään joko ainoana lääkehoitona tai siihen voidaan siirtyä solunsalpaajajakson jälkeen.
Nuorilla naisilla käytetään useimmiten estrogeenireseptorin toiminnan salpaavaa tamoksifeenia joko yksinään tai yhdistettynä munasarjojen hormonitoiminnan sammuttaviin pistoksiin. Vaihdevuodet ohittaneille naisille suositellaan ensisijaisesti estrogeenin muodostumista estäviä aromataasinestäjiä, joita ovat letrotsoli, anastrotsoli ja eksemestaani. Aromataasinestäjät tulevat kyseeseen myös nuoremmille naisille, mutta ne edellyttävät tehokasta munasarjatoiminnan sammuttamista.
Syöpäsolujen jakautumisen säätelyyn vaikuttava abemasiklibi parantaa hormonihoidon tehoa. Se voidaan yhdistää hormonihoitoon suuren uusimisriskin rintasyövässä kahden vuoden ajaksi. Abemasiklibi aiheuttaa usein ripulia, veren valkosolutason laskua, anemiaa ja väsymystä.
Rintasyövän hormonihoitojen tavallisia haittavaikutuksia ovat vaihdevuosioireet, kuten hikoilu, kuumat aallot, limakalvojen kuivuminen, mielialan lasku ja univaikeudet. Tamoksifeeni lisää hiukan laskimoveritulpan ja kohtusyövän riskiä. Aromataasinestäjiin taas liittyy enemmän nivelkipuja ja myös murtumariskiä. Osteoporoosin hoidossa käytetyt bisfosfonaatit, kuten tsoledronaatti, vähentävät murtumariskiä ja vanhemmilla naisilla myös jonkin verran syövän uusiutumisriskiä.
Lopuksi
Varhaisvaiheen rintasyövän hoitojen tavoitteena on pysyvä paraneminen. Suomessa hoitotulokset ovat maailmanlaajuisestikin arvioituna erinomaiset ja sairastuneista 91 % on elossa viiden vuoden kuluttua diagnoosista.
Kaikkien rintasyövän alatyyppien hoito on kehittynyt entistä tehokkaammaksi, ja valtaosa sairastuneista paranee pysyvästi. Lääkehoitojen haittoja osataan myös lievittää aiempaa paremmin.
Hoitojen sietoon ja mahdollisesti jopa syövän paranemisennusteeseen voidaan vaikuttaa terveellisillä elämäntavoilla. Liikunta ja painonhallinta, kunkin kokonaistilanteen ja jaksamisen mukaan, ovat hyödyllisiä kaikkien hoitojen aikana
