Yleistä

Poikkeavan tai häiriintyneen seksuaalisuuden määritelmät ovat vaihdelleet ajasta, paikasta ja kulttuurista riippuen. Nykyisin tavanomaisina pidettäviä seksuaalisen suuntautumisen muotoja on aikaisemmin saatettu pitää häiriöinä. Osa näistä ovat olleet psykiatrisissa tautiluokituksissakin.

Nykyisen määritelmän mukaan seksuaalisissa kohdehäiriöissä eli parafilioissa henkilö kokee jatkuvia, pakottavia seksuaalisia haluja ja fantasioita, joihin liittyvät kohteet ja toiminnat ovat epätavallisia. Lisäksi henkilö joko toimii halujensa mukaan tai ne aiheuttavat huomattavaa kärsimystä. Tämä määritelmä ei ole aivan yksiselitteinen, koska se mitä ajatellaan olevan epätavallista tai kärsimystä on aina tulkinnanvaraista.

On muistettava, että seksuaaliset mielikuvat tai satunnainen kohteeltaan poikkeava seksuaalinen käytös ei ole häiriö tai sairaus, mikäli se ei muodostu pakonomaiseksi tai aiheuta toisille ihmisille kärsimystä. Erilaiset seksuaaliset mielikuvat ovat hyvin yleisiä ja normaaleja. Seksuaalisen vietin suuntautumisen kohde ei välttämättä olekaan keskeisin ongelma. Suuremmaksi ongelmaksi voi muodostua nimenomaan vietin pakonomaisuus ja voimakkuus, sekä toisaalta henkilön kyky hallita viettiä ja kontrolloida käyttäytymistään. Nämä vaikeudet voivat johtaa sosiaalisten suhteiden kaventumiseen ja vaikeuksiin muodostaa toimivia parisuhteita.

Erilaisia kohdehäiriöitä

Seksuaalisiin kohdehäiriöihin kuuluvat tautiluokituksen mukaan lapsikohteinen seksuaalihäiriö eli pedofilia, seksuaalinenpaljasteluhäiriö eli ekshibitionismi ja seksuaalinen tirkistelyhäiriö eli voyerismi.

Tautiluokituksessa on myös muu ja määrittämätön seksuaalinen kohdehäiriö. Tätä nimitystä voidaan käyttää harvinaisempien seksuaalisten erityismieltymysten kanssa, jotka eivät välttämättä ole sellaisenaan psykiatrisia häiriöitä, mutta saattavat ilmetä häiriötasoisina. Näitä ovat esimerkiksi puhelinskatologia (pakonomainen rivojen puheluiden soittelu), nekrofilia (kuolleisiin kohdistuva seksuaalisuus), partialismi (kehon osiin kohdistuva seksuaalisuus), zoofilia (eläimiin kohdistuva seksuaalisuus), koprofilia (ulosteisiin kohdistuva seksuaalisuus), urofilia(virtsaan kohdistuva seksuaalisuus) ja klismafilia (peräruiskeiden erotisoituminen). Kihnuttamispakossa eli frotteurismissa yleensä nuori mies hieroo julkisessa liikennevälineessä tai ihmisjoukossa pakonomaisesti sukuelimiään tuntemattoman naisen reisiä tai pakaroita vasten tai koskettelee käsin tämän rintoja, pakaroita tai sukuelimen seutua. Tämä pakonomainen tapa kiihottaa itseään häviää yleensä iän myötä.

Toisaalta tavanomaiseenkin kohteeseen suuntautuva seksuaalisuus voi ilmetä haitallisena, jos siihen liittyy pakonomaisuutta, tai se on niin hallitsevaa, että elämä ja ihmissuhteet kapeutuvat tämän takia. Tällöin ei ole kyseessä seksuaalinen kohdehäiriö, vaan ongelmaa tulee ymmärtää laajemmin ja arvioida mm. persoonallisuuteen ja tunne-elämään liittyviä seikkoja. (Ks. Pakonomainen seksikäyttäytyminen)

Kohdehäiriöiden piirteitä

Seksuaalisista kohdehäiriöistä kärsivät ovat useammin miehiä. Mielikuvat ilmenevät yleensä murrosiässä tai nuorella aikuisiällä ja parafiilinen käytös alkaa useimmiten nuorella aikuisiällä. Iän myötä mielikuvat ja käytös usein vähenevät. Parafilioissa seksuaalisen suuntautumisen arvioidaan olevan vakiintunutta, mutta niiden ilmenemisen voimakkuus voi vaihdella eri elämän vaiheissa.

Seksuaalisten kohdehäiriöiden hoito

Seksuaalisesta kohdehäiriöstä kärsivä joutuu usein salaamaan taipumustaan, ja osalla tämä aiheuttaa häpeää ja syyllisyyttä, vaikka henkilö ei olisikaan toiminut halujensa mukaan. Luottamuksellinen suhde ammattilaisen kanssa voi jo itsessään helpottaa asian kanssa pärjäämistä ja parantaa henkilön kykyä hallita käyttäytymistään. Hoitosuhde seksuaali- tai psykoterapeutin kanssa voi olla osalle henkilöistä yksinään jo riittävä hoitomuoto.

Osalla parafilioita kokevista on muita hoitoa vaativia psykiatrisia häiriöitä, joilla voi olla vaikutusta myös parafilian ilmenemisessä. Tällöin näiden häiriöiden hoito voi auttaa parafilian hallitsemisessa. Tämän kaltaiset henkilöt hyötyvät usein psykiatrisesta hoidosta. Mikäli henkilöllä on lisäksi kiinnostusta normatiiviseen seksuaalisuuteen, tulisi tätä tukea ja vahvistaa.

Seksuaalisten kohdehäiriöiden itsehoito

Lapsiinkohdistuvaan seksuaaliseen kiinnostukseen on olemassa omahoito-ohjelma. Myös seksuaalisuuden omahoito-ohjelmasta voi olla apua.

Milloin hoitoon?

Seksuaalisista mielikuvistaan ahdistuvien on tärkeätä muistaa, että pelkät mielikuvat eivät sellaisenaan ole koskaan häiriö. Erilaiset mielikuvat ovat päinvastoin hyvinkin tavallisia ja jaettuina voivat olla myös kumppanien eroottista elämää rikastuttavia. Ongelmaksi tai häiriöksi ne muodostuvat vasta, jos ne ovat pakonomaisia ja johtavat käytökseen, joka aiheuttaa itselle tai toisille kärsimystä. Kyseessä ei ole mielenterveyden häiriö, jos käytös ei tuota kärsimystä itselle tai toisille eikä haittaa henkilön toimintakykyä.

Jos ajatukset ovat liian pakonomaisia tai johtavat haittoja aiheuttavaan käytökseen kannattaa siihen hakea terapeuttista tukea. Seksuaaliterapiasta ja psykoterapioista voi saada apua seksuaalikäyttäytymisen hallintaan ja tasapainoisempaan elämään.

Pedofilia ja vastoin toisen tahtoa toteutetut seksuaaliset teot ovat rikoksia, joista tulee tehdä ilmoitus sosiaaliviranomaisille tai poliisille. Toistuvia seksuaalisia rikoksia tehneiden henkilöiden hoidossa on käytetty myös testosteronin vaikutuksia lamaavia antiandrogeenisia lääkkeitä.

Sexpon palvelusta voi hakea apua nimettömänä, mikäli on huolissaan omasta lapsikohteisesta seksuaalisuudestaan tai on muutoin huolta herättävää seksuaalisuutta.