Yleistä

Sikaruusu on sikoja ja kaloja käsittelevien ihmisten harvinainen ihonalaisen kudoksen infektio. Sioille se aiheuttaa vakavan taudin, mutta ihmisellä se yleensä paranee itsestään. Sikaruusun eli erysipeloidin aiheuttaa Erysipelothrix rhusiopathiae -niminen bakteeri. Sioissa tauti tarttuu eritteiden, saastuneen maaperän ja rehun välityksellä ja ilmenee kuumeena ja nahan punoittamisena. Emakkosiat rokotetaan tautia vastaan Suomessa säännöllisesti. Elintarvikevirasto seuraa tautia eläimillä ilmoitusmenettelyllä.

Esiintyvyys

Erysipelothrix-bakteerin aiheuttama tauti on merkityksellinen erityisesti karjataloudelle. Suomessa bakteerin sioissa aiheuttamien infektioiden määrä on 2000-luvun kuluessa pienentynyt 2000 tapauksesta vuodessa noin 30 tapaukseen vuodessa. Siipikarjassa todetaan vain 1–2 sairasta eläintä vuosittain. Sikoja pidetään taudin tärkeimpänä säilyttäjänä luonnossa, ja muut eläimet saavat tartuntoja sian eritteiden saastuttamasta maaperästä.

Ihminen saa kuitenkin tartunnan yleisimmin kaloja käsitellessään, kun bakteeri on vedessä joutunut kalojen pinnan limaan. Suomessa ainoastaan tuiki harvinaiset verenmyrkytystapaukset ilmoitetaan tartuntatautirekisteriin. Ihmisillä ei todettane infektioita edes joka vuosi.

Sikoja ja kaloja käsittelevillä sikaruusu on usein ammattitauti. Ruoasta saatuja tai ihmisestä toiseen tapahtuneita tartuntoja ei ole todettu.

Sikaruusun oireet

Bakteeri tarttuu kosketuksen välityksellä ihon haavoihin ja haavaumiin. Kahdesta seitsemään päivän kuluttua tartunnasta ihonalainen kudos kipeytyy, turpoaa ja muuttuu sinipunervaksi (kuva ). Haavaumaa tai paisetta ei yleensä kehity. Tulehduspesäke on yleisimmin kädessä. Silloin kainalossa olevat imusolmukkeet ("rauhaset") voivat turvota. Pesäke paranee yleensä itsestäänkin parissa kolmessa viikossa. Erysipelothrix-bakteeri voi aiheuttaa myös bakteremian tai sydämen sisäkalvon tulehduksen. Nämä ovat kuitenkin äärimmäisen harvinaisia.

Kuva

Peukalon sikaruusu. Sikaruusu, erysipeloidi, on ihmisellä melko harvinainen infektio. Tartunta saadaan yleensä maatalouden tai kalastuksen kautta . Tämä potilas lienee saanut tartunnan siipikarjasta. Aristava, parissa viikossa tähän laajuuteen leviävä punoitus on rauhallisempaa kuin ruusussa. Viljely onnistuu yleensä vain punoitusalueelta otetusta koepalasta (Erysipelothrix rhusiopathiae). Tavallinen penisilliinikuuri riittää hoidoksi.

Milloin hoitoon?

Kun iholla on punoittava tulehduspesäke ja siihen liittyy kuumetta, on aina syytä käydä lääkärissä, koska todennäköisesti kyseessä on jokin bakteeri-infektio.

Varma diagnoosi voidaan tehdä vain viljelemällä bakteeri tulehduspesäkkeestä punktiolla otetusta näytteestä. Tähän on harvoin tarvetta taudin hyvänlaatuisuuden takia. Tulehdus muistuttaa stafylokokkien ja streptokokkien aiheuttamia ihon ja ihonalaisen kudoksen infektioita, kuten ruusua.

Erysipeloidi paranee lähes aina muutamassa viikossa hoitamattakin. Antibioottihoito jouduttaa tulehduksen rauhoittumista. Samat antibiootit, joita käytetään muissa ihon infektioissa, ovat tehokkaita myös erysipeloidissa. Tavallisimmin sikaruusun hoidossa käytetään jotakin penisilliinivalmistetta tai kefalosporiinia.

Sikaruusun ehkäisy

Tärkeimmät tavat ehkäistä tautia ovat sikakarjan jatkuva seuraaminen ja sairaiden sikojen teurastukset. Itse tartuntoja voi ehkäistä välttämällä kalojen käsittelemistä haavaisin käsin.

Kirjallisuutta

  1. Zoonoosit Suomessa 2000–2010. THL:n ja Ruokaviraston Zoonoosikeskus
  2. Suhonen R, Kärkkäinen P. Sikaruusu. Duodecim 1996;122(24):2402