Liikahikoilu alkaa tavallisesti lapsuudessa tai nuoruudessa, on pahimmillaan varhaisessa aikuisuudessa ja heikkenee vanhuudessa. Sen on usein perinnöllistä. Jännitys ja emotionaalinen stressi pahentavat oireita. Jännityksen aiheuttamaan liikahikoiluun voi liittyä myös punastuminen.Maustettu ruoka aiheuttaa muutamilla voimakkaan hikoilun erityisesti ylähuulessa ja otsassa. Siihen voi liittyä kasvojen punoitus. Syljeneritykseen liittyvää toispuoleista hikoilua tavataan joskus korvasylkirauhasleikkauksen jälkeen hermovaurion seurauksena.
Jos hikoilu alkaa uutena oireena aikuisena, oireilee koko iholla, jatkuvana tai toistuvasti puuskittain, vaivaa hereillä ja nukkuessa eikä ole seurausta kuumuudesta, on asiaa hyvä selvittää. Lääkäri pohtii vaivaa määrittäessään lääkkeiden haittavaikutuksia (esim. useat masennuslääkkeet ja beetasalpaajat) sekä etsii merkkejä yleissairaudesta tai infektiosta, esimerkiksi kilpirauhasen liikatoiminnasta, diabeteksesta, pitkittyneestä infektiosta tai lymfoomasta. Jos mitään erityistä syytä hikoilulle ei löydy ja potilas on keski-iässä oleva nainen, liittyy oire tavallisesti vaihdevuosiin.
Paniikkihäiriö ja sitä muistuttava hikinokkosihottuma ovat tautitiloja, joissa ihoa alkaa äkillisesti polttaa ja kuumottaa ja ihminen suorastaan kylpee hiessä. Voimakkaassa reaktiossa verenpaine laskee ja ihminen saattaa pyörtyä.
Liikahikoilun oireet
Käsien liikahikoilu näkyy hiestä kiiltävinä kämmeninä ja tuntuu lievimmilläänkin nihkeänä kädenpuristuksena. Jalkojen liikahikoilu kastelee sukat ja kengät. Kainaloiden liikahikoilu puolestaan kastelee paidan ja pikkutakin, toisinaan myös päällystakin. Hikoilu on symmetristä, sitä on kummassakin kainalossa, kämmenessä ja jalkapohjassa.
Liikahikoilu aiheuttaa eniten haittaa sosiaalisesti jännittävissä tilanteissa. Hielle ominainen haju syntyy ihon bakteerien ja hiivakasvun aineenvaihdunnan seurauksena.
Liikahikoilun itsehoito
Kainaloiden liikahikoilu pysyy useimmiten kurissa tavallisilla antiperspiranteilla. Ne sisältävät alumiinikloridiheksahydraattia, joka tukkii hikirauhasen tiehyen, ja hiki imeytyy takaisin elimistöön. Alkoholittomat roll-on-tuotteet eivät juuri ärsytä herkkääkään ihoa. Antiperspirantteja voi käyttää myös muilla hikoilualueilla, kuten kämmenissä ja jalkapohjissa.
Ellei tavallinen antiperspirantti auta, voi kokeilla alumiinikloridiheksahydraatin vedetöntä alkoholiliuosta tai aluminiumzirkoniumkloridia sisältäviä tuotteita (apteekista). Ne saattavat aiheuttaa kirvelyä ja ärsytystä iholla, mitä voi lievittää voitelemalla kainalot ensin jollakin perusvoiteella. Vaihtoehtoisesti vaikeaan kainalohikoiluun voi kokeilla reseptivalmisteena paikallista antikolinergiä (glykopyrronium) sisältävää emulsiovoidetta.
Milloin hoitoon?
Jos itsehoito ei vähennä hikoilua riittävästi, hakeudutaan ihotautilääkärin vastaanotolle kiireettömästi lähiviikkoina.
Käsien ja jalkojen liikahikoiluun käytetään iontoforeesia, joka auttaa tavallisesti hyvin. Se on vaaraton ja hyvin siedetty hoito. Kämmenet tai jalkapohjat laitetaan matalaan astiaan, jossa on vesijohtovettä. Siihen johdetaan heikkoa tasavirtaa. Sähkövirta aiheuttaa hikirauhasten suuaukkojen tukkeutumisen ja estää hien erittymisen. Aluksi hoitoa annetaan monta kertaa viikossa. Liikahikoilu loppuu tai ainakin vähentyy 1–3 viikossa. Sen jälkeen iontoforeesi-hoito toistetaan 1–3 viikon välein. Yksi hoitokerta kestää 15–30 minuuttia. Hoito aloitetaan ihotautilääkärin vastaanotolla, mutta jatkohoito tapahtuu itse hankittavalla laitteella.
Iontoforeesihoitoa voidaan kokeilla myös kainaloihin. Ellei se auta, kainalohikoilua voidaan hoitaa botuliinitoksiinilla. Botuliinitoksiini estää hien tuotossa tarvittavan hermovälittäjäaineen erittymisen. Hikoilu vähenee tehokkaasti 2–5 päivässä, mutta hoidon vaikutus häviää noin puolessa vuodessa (3–9 kk). Botuliinitoksiini pistetään neulalla ihonsisäisesti noin 1,5 cm:n välein kainalon hikoilevalle alueelle, joka voidaan paikantaa jodi-tärkkelystestillä. Antiperspirantteja ei tule käyttää hoitoa edeltävän vuorokauden aikana. Botuliinitoksiini kuuluu kainalohikoilun hoitona Kelan peruskorvauksen piiriin. Hoitoa ei ensimmäisen käynnin jälkeen tavallisesti jatketa julkisrahoitteisessa sairaanhoidossa. Botuliinitoksiini-injektiohoitoa voidaan erityistapauksissa käyttää myös kämmenien ja jalkapohjien liikahikoiluun
Vartalon ja kasvojen liikahikoiluun voidaan kokeilla beetasalpaajalääkettä. Yleistyneeseen liikahikoiluun käytetään joskus antikolinergistä lääkettä suun kautta, mutta tällaisten lääkkeiden haitat ovat huomattavia.
Vaihdevuosien kuumiin aaltoihin tehoaa hormonikorvaushoito.
Liikahikoilun ehkäisy
Kun taipumus liikahikoiluun on perinnöllistä, keinoja sen ehkäisemiseksi ei ole käytettävissä.
