Olkapään sijoiltaanmenon syntytapa ja oireet

Olkapään sijoiltaanmeno on tavallinen seuraus olkanivelen vääntymisestä tai kiertymisestä esimerkiksi kaatumisen yhteydessä. Se voi syntyä myös olkaniveleen kohdistuneesta voimakkaasta iskusta tai koko yläraajan äkillisestä riuhtaisusta esimerkiksi ison koiran kiskaistessa rentona olevaa taluttajan kättä. Yleensä olkaluun pää joutuu tällöin pois nivelkuopastaan. Olkanivelen liikuttelu aristaa, eikä olkavarren nostaminen onnistu. Niveltä yläpuolelta paineltaessa saattaa tuntua kuoppa. Jos sijoiltaanmeno on aiheuttanut hermojen venytystä, kädessä voi tuntua puutumista tai pistelyä, varsinkin sijoiltaanmenon hetkellä. Toisinaan sijoiltaanmenoon voi liittyä myös murtuma, ja silloin kipu on yleensä voimakkaampaa kuin pelkässä sijoiltaanmenossa. Henkilön rakenteellisten ominaisuuksien takia toisilla ihmisillä sijoiltaanmeno voi tapahtua hyvin pienessäkin liikkeessä ja tällöin paikalleen asetuskin on helpompaa.

Milloin hoitoon?

Olkapään sijoiltaanmeno edellyttää ammattilaisen suorittamaa paikoilleen asettelua mahdollisimman pian, jotta hermo- ja verisuonivaurioilta vältyttäisiin. Siksi on syytä hakeutua välittömästi hoitoon aina, kun olkaniveleen kohdistuneen vamman jälkeen herää epäily nivelen sijoiltaanmenosta. Päivystysammattilaiset tekevät yleensä diagnoosin ilman kuvantamisia, mutta usein röntgenkuvaus tarvitaan diagnoosin varmistamiseksi ja murtumien varalta. Huolellisella kliinisellä tutkimuksella selvitetään myös, ettei hermo- tai verisuonivaurioita ole syntynyt. Hyvin löysä olkanivel saattaa sekä mennä pois paikaltaan että takaisin paikalleen hyvin helposti ja tällöin tilanteeseen ei yleensä liity murtumia.

Olkapään sijoiltaanmenon hoito

Sijoiltaan mennyt olkaluu saadaan yleensä paikoilleen joko kättä roikottamalla ja rentouttamalla tai mekaanisesti manipuloimalla. Riittävä kipulääkitys ja/tai puudutus on välttämätön ja toisinaan tarvitaan lyhytaikaista nukutusta, jotta potilas saadaan täysin rennoksi. Koska sijoiltaanmenon yhteydessä syntyy vaurioita nivelkapseliin ja -siteisiin, olkavarsi tuetaan paikoilleen asettelun jälkeen kantositeellä 1–3 viikoksi. Tänä aikana aloitetaan asteittain etenevä olkanivelen liikkeiden harjoittelu, kuitenkin niin, että olkavartta ei saa kiertää liiaksi ulospäin. Hyvä nyrkkisääntö on ”pitää käsi näkyvissä”, eli kättä ei saa viedä sellaiseen asentoon, että sitä ei eteenpäin katsoessa itse näe. Ranteen ja kyynärpään liikuttelut aloitetaan heti alkuvaiheessa. Kolmen viikon jälkeen on syytä aloittaa aktiivinen liikeharjoittelu, mutta edelleen välttäen olkavarren kiertämistä ulospäin 6 viikon ajan vammasta (ks. Olkaluun sijoiltaanmeno - harjoitusohjelma).

Hoidosta huolimatta olkanivel voi vastedes mennä helpommin uudelleen sijoiltaan, mutta sitä voi välttää vahvistamalla olkaniveltä paikallaan pitäviä lihaksia (kiertäjäkalvosin) aktiivisesti ja säännöllisesti. Mikäli sijoiltaanmenoon liittyy murtuma, se hoidetaan erillisten periaatteiden mukaisesti.

Useasti toistuvan olkanivelen sijoiltaanmenon haitatessa potilaan toimintakykyä, on syytä konsultoida ortopedian erikoisalaa. Fysioterapeuttinen harjoittelu tällaisessa tapauksessa on korostuneen tärkeää. Toistuvassa sijoiltaanmenossa, jossa kipu on lievää, voi myös kokeilla omatoimisesti käden roikottamista päinmakuulla (kuva ).