Syyt ja oireet

Yleisemmistä kiertäjäkalvosimen vaivoista jäätynyt olkapää eroaa siinä, että kipu on yleensä laaja-alaisempaa, ei niinkään yhteen asentoon liittyvä vihlaisu.

Jäätynyt olkapää voi kehittyä esimerkiksi vamman jälkeisen pitkän kiputilan jälkeen tai halvauksen aiheuttaman pitkällisen liikevajauksen seurauksena. Diabetesta sairastavilla tila on jopa viisi kertaa muita yleisempi. Sairastuneet ovat yleensä keski- tai myöhäisessä keski-iässä. Läheskään aina ei kuitenkaan ole osoitettavissa selvää syytä.

Tyypillisiä oireita ovat olkanivelen leposärky ja liikevajaus. Särky on yleensä pahinta öisin. Olkanivelen liikuttelussa on rajoitusta, eritoten kierrettäessä olkavartta ulospäin tai nostettaessa sitä sivukautta ylös. Kipu tuntuu erityisen voimakkaasti äkillisissä liikkeissä, varsinkin ääriasennoissa. Olkanivelen sisäänkierto vaikeutuu, jolloin käden kurottaminen selkään käy hankalaksi, mikä vaikeuttaa tai estää esimerkiksi rintaliivien kiinnittämisen takaa tai esineen ottamisen takataskusta.

Sairaus on pitkäaikainen, ja siinä erotetaan 3–4 vaihetta. Tulehdus- ja jäätymisvaiheissa hallitsee olkanivelen kipu ja vähittäinen liikkeen rajoittuminen. Tämä vaihe voi kestää 2–9 kuukautta. Jäykkyysvaiheessa, joka kestää 4–11 kuukautta, kipu heikkenee tai häviää ja tilaa hallitsee liikerajoitus. Paranemisvaiheessa oireet häviävät vähitellen ja paraneminen voi olla täydellinen. Koko prosessi kestää yleensä 1–2 vuotta.

Oirearvio

Voit tehdä Omaolo-palvelussa oirearvion, jos olkapääsi on kipeä, jäykkä tai siihen on sattunut vamma. Kysely auttaa sinua arvioimaan, milloin ja millaiseen hoitoon sinun tulee hakeutua sekä miten voit hoitaa oirettasi itse.

Tutkimukset

Tärkein tutkimus on lääkärin vastaanotolla suoritettu olkanivelen tutkimus, jossa voidaan todeta melko tyypillinen liikerajoitus ja yleensä erottaa vaiva samantapaisia oireita antavasta kiertäjäkalvosinoireesta. Röntgen- tai magneettitutkimuksesta ei ole jäätyneen olkapään diagnosoimisessa hyötyä, mutta röntgentutkimus voi olla tarpeen muiden nivelen sairauksien selvittämiseksi. Myöskään laboratoriotutkimuksista ei ole hyötyä jäätyneen olkapään diagnosoinnissa.

Itsehoito

Jäätyneen olkapään hoito on pääasiassa itsehoitoa. Kipuvaiheessa käytetään tulehduskipulääkkeitä ja harjoitellaan liikkeitä kivun sallimissa rajoissa. Liikkeet ovat olkavarren heiluri- ja pyöritysliikkeitä sekä venyttely- ja kuminauhaharjoituksia. Samoin keppijumppa, jossa kepin avulla nostetaan molempia käsiä ylös ja taivutetaan molemmille sivuille, sekä ”kiipeäminen” sormilla seinää ylöspäin ovat hyväksi. Jäykkyysvaiheessa omatoimisen liikehoidon osuus vain korostuu entisestään.

Milloin hoitoon

Useita viikkoja kestävän olkanivelen kiputilan vuoksi on syytä käydä lääkärin tarkastuksessa. Jäätyneen olkanivelen diagnosoimisessa ei ole hyötyä röntgen- tai laboratoriotutkimuksista, vaan diagnoosi perustuu oireisiin ja vastaanotolla tehtyyn tutkimukseen. Kipuvaiheen alussa niveleen annettavalla kortikoidiruiskeella voidaan poistaa kipua ja nopeuttaa paranemista. Myöhemmässä kipuvaiheessa tulehduskipulääkkeet ja kylmähoidot auttavat kipuun. Tällöin liikehoidot heiluriharjoituksia lukuun ottamatta ovat yleensä liian kivuliaita.

Jäykkyysvaiheessa sopivan voimisteluohjelman suunnittelemiseksi voi olla tarpeen saada fysioterapeutin neuvontaa omatoimisen harjoittelun tukemiseksi. Sen sijaan liiallinen fysioterapia saattaa jopa pahentaa kipua. Jos jäykkyysvaihe kestää hyvin pitkään (yli 6 kk) tai aiheuttaa suurta haittaa, voidaan harkita olkanivelen liikkeelle saamista nukutuksessa. Paranemisvaiheessa on aktiivisesta fysioterapiasta hyötyä, ja parhaimmillaan olkanivelen liikerata toipuu kokonaan ennalleen.

Ehkäisy

Koska tämän olkanivelen kapselin vaivan perussyy ei ole tiedossa, ei sen ennalta ehkäisemiseksi ole annettavissa ohjeita.