Maksatulehduksen syyt

Maksatulehdukset ovat suomalaislapsilla harvinaisia. Niiden aiheuttaja on yleensä virusinfektio, kuten hepatiitti A -virus, sytomegalovirus tai Epstein–Barrin virus (EBV). Viime mainittu aiheuttaa mononukleoositautia, joka on itsestään paraneva kuumetauti etenkin nuorisoikäisillä. Mononukleoosissa osalla todetaan maksan ja pernan koon suurenemista ja verikokeissa näkyy merkkejä maksatulehduksesta. Tilanne korjaantuu itsestään.

Hepatiitti A -virus tarttuu lähinnä ruoan tai juoman kautta, ja suomalaislapsilla se on usein ulkomaantuliainen. Suomesta saatu tartunta tai useamman lapsen sairastuminen on maassamme harvinaista. Aikuisilla yleiset hepatiitti B- ja C-virukset ovat lapsilla harvinaisia maksatulehduksen aiheuttajia. Kyseiset virukset tarttuvat lähinnä verikontaktissa (esimerkiksi suonensisäisten huumeiden käyttö) tai sukupuoliyhteydessä, mikä selittää tautien vähäisyyden lapsilla. Mikäli raskaana oleva nainen on B- tai C-hepatiittiviruksen kantaja, virus voi synnytyksen yhteydessä siirtyä vastasyntyneeseen lapseen. Kaiken kaikkiaan hepatiittivirusten merkitys on matkustamisen myötä lisääntynyt.

Etenkin murrosiässä voi harvinaisena ongelmana esiintyä maksatulehdusta, jossa elimistön valkosolut reagoivat omia maksasoluja (autoimmuunihepatiitti) tai sappiteitä (sklerosoiva kolangiitti) kohtaan aiheuttaen pitkäaikaisen tulehduksen. Osalla nuorista tauti on sekamuotoinen, jolloin tulehdusta on sekä maksakudoksessa että sappiteissä. Myös tulehdukselliseen suolistotautiin eli IBD-tautiin voi liittyä sappiteiden ja maksan tulehdusta. Autoimmuunitulehduksen syitä ei tarkoin tunneta.

Maksatulehduksen oireet ja löydökset

Lapsen tai nuoren lievä maksatulehdus voi mennä ohitse huomaamatta. Näin käy esimerkiksi mononukleoosissa, jossa yleensä ei verikokeilla etsitä maksatulehduksen merkkejä. Myös A-hepatiitti saattaa pienillä lapsilla olla varsin vähäoireinen, niin ettei maksatautia osata lainkaan epäillä.

Toisaalta maksatulehdukseen voi liittyä kuumeilua, väsymystä ja maksan ja pernan koon kasvua, jolloin maksan reuna on hyvin tunnettavissa oikealla ylävatsalla (ks. kuva ). Tyypillinen maksatulehduksen oire on ihon ja silmän valkuaisen kellastuminen, joka johtuu veren suuresta bilirubiinipitoisuudesta. Kellastumisen vuoksi otetut veriarvot paljastavat maksavaurion merkkejä ja usein myös tulehduksen aiheuttajan. Erityisesti nuorilla esiintyvät autoimmuunihepatitti ja sklerosoiva kolangiitti voivat kuitenkin ilmetä vain epämääräisenä väsymyksenä ja lämpöilynä ilman kellastumista, ja niinpä pitkittyneet yleisoireet usein edellyttävät myös veren maksakokeiden tutkimista sekä toisinaan myös maksan koepalan ottoa ja sappiteiden tähystystä.

Milloin hoitoon

Lapsen kellastuminen, pitkittynyt kuumeilu ja väsymys ovat merkkejä maksatulehduksesta, ja jos sellaista epäillään, on aina syytä hakeutua hoitoon vielä saman päivän kuluessa. Voinnin ja maksa-arvojen seuranta sekä hoito tapahtuvat useimmiten lastensairaalassa.

Maksatulehduksen hoito ja ennuste

Useimmiten virusperäinen maksatulehdus ei vaadi hoitoa, vaan elimistö itse taltuttaa taudin muutamassa viikossa. Erikoistapauksissa voidaan viruslääkettä kuitenkin käyttää. Useimmiten tällöin on kyse lapsesta, jolla on tulehdustaudille altistava perussairaus tai elimistön immuunipuolustusta heikentävä (immunosuppressiivinen) lääkitys. Maksatulehduksen aikana lapsi voi elää ja syödä varsin normaalisti.

Autoimmuunihepatiitin ja sklerosoivan kolangiitin hoitona käytetään kortikosteroideja ja muita tulehduslääkkeitä. Hepatiitti B- ja C -virusten aiheuttamaan tulehdukseen on kehitetty viime vuosina lääkehoidot. Erityisesti C-hepatiitin osalta lääkitys on varsin tehokas ja nykyisin yleisesti käytetty.

Maksatulehduksen ehkäisy

A- ja B-hepatiittia vastaan on olemassa erillisrokotteet tai yhdistelmärokote. Ne eivät vielä kuulu lasten yleiseen rokotusohjelmaan mutta ovat tehokkaita ja turvallisia. A-hepatiittirokote voidaan antaa jo vuoden ikäiselle. Se voidaan antaa myös altistuksen jälkeen, jolloin suojateho on hyvä, jos rokote annetaan 2 viikon kuluessa tartunnasta. Suomessa monet riskiryhmäläiset sekä tietyissä tilanteissa heidän lähipiirinsä saavat B-hepatiittirokotuksen korvauksetta.

Etelän ja Kaukoidän matkoille mentäessä hepatiittirokotukset ovat luonnollisesti suositeltavia myös lapsille.

Mikäli raskaana olevan naisen tiedetään olevan B-hepatiitin kantaja (seulonta raskauden aikana), voidaan tulevalle äidille antaa tenofoviirilääkitystä ja vastasyntyneelle gammaglobuliinia ja B-hepatiittirokotus. Vauvan rokotuksia jatketaan neuvolassa yhden, kahden ja 12 kuukauden iässä. Rokotevaste ja tartuntatilanne tarkistetaan 14–18 kuukauden iässä. Tämä yhdistelmä antaa lapselle 85–95 %:n suojan kroonista infektiota vastaan.

Myös C-hepatiittivirus voi tarttua äidistä lapseen synnytyksen yhteydessä. Riski on kuitenkin melko vähäinen, 5–10 %:n luokkaa. Vastasyntyneellä tauti on oireeton tai vähäoireinen, mutta osa lapsista jää kroonisesti infektoituneiksi. Hepatiitti C:n ehkäisyyn ei ole vielä käytettävissä rokotetta, mutta tarvittaessa myöhemmin voidaan antaa lääkitys.