Rasitusmurtumien syyt

Rasitusmurtuma syntyy, kun luu ei pysty fysiologisesti vastaamaan sen kuormituksen asettamiin vaatimuksiin muodostamalla riittävästi uusia vahvoja luusoluja tai muokkaamalla niitä.

Sisäisiä riskitekijöitä tämän tasapainon heikentymiselle ja siten rasitusmurtumille ovat heikko fyysinen kunto, naissukuhormonit ja kuukautishäiriöt, muut hormonaaliset häiriöt, alhainen luuntiheys, vähentynyt lihasmassa ja raajojen virheasennot.

Ulkoisia tekijöitä ovat urheilulajit, joissa kehoon kohdistuu iskuja, kuten juoksu ja hyppylajit kovalla alustalla, äkillinen fyysisen aktiivisuuden lisääntyminen, huonot jalkineet, D-vitamiinin ja kalsiumin puutos ja tupakointi.

Erityisiä riskiryhmiä ovat runsaasti urheilevat naiset, varusmiehet sekä äskettäin aktiivisen uuden liikunnan aloittaneet. Tavallisimpia ovat alaraajojen rasitusmurtumat. Niitä voi syntyä poikkeavan liikuntarasituksen aikana tai liikunnan määrän tai intensiteetin lisäämisen seurauksena.

Naisten yleisimmät rasitusmurtumat esiintyvät lantiossa ja jalkapöydän luissa. Yläraajojen rasitusmurtumat ovat harvinaisia, mutta niitä esiintyy erityisesti voimistelijoilla, painonnostajilla ja heittolajien harrastajilla. Rasitusmurtumat on lueteltu alla yleisyysjärjestyksessä ja urheilulajikohtaisesti taulukossa Rasitusmurtumien esiintyminen sijainnin ja harjoitetun urhei.

Rasitusmurtumien yleisimmät sijainnit (yleisyys alenevassa järjestyksessä)

1. Jalkapöydän luut
2. Sääriluu
3. Jalkaterän luut
4. Reisiluu
5. Pohjeluu
6. Lantio

Yleisimmät yläraajan rasitusmurtumien sijainnit:

• Solisluu
• Lapaluu
• Ensimmäinen kylkiluu
• Olkaluun yläosa tai varsi (heittäjän olkapää)
• Olkaluun sisempi nivelnasta (heittäjän kyynärpää)
• Kyynärlisäke (olecranon)
• Värttinäluun kasvulevy (voimistelijan ranne)

Lähde:1

Rasitusmurtumien oireet

Pääasiallinen rasitusmurtuman oire on kipu murtuman seudussa, esimerkiksi jalkaterässä, sääressä tai lonkassa. Kipu tuntuu aluksi rasituksessa, mutta myöhemmin levossakin. Lähellä ihoa olevissa luissa, kuten sääriluussa ja jalkapöydän luissa, voidaan myöhemmässä vaiheessa todeta myös aristava kyhmy. Reisiluun rasitusmurtuman seurauksena voi lisäksi kehittyä asentovirhe.

Rasitusmurtuman itsehoito

Rasituksessa ilmenneen kivun pääasiallinen hoito on oireen aiheuttaneen rasituksen lopettaminen ja kivuliaan raajan kuormituksen vähentäminen. Ravitsemuksen tarkistaminen ja tupakoinnin lopetus edistävät paranemista. Lisäksi voi olla hyvä pohtia mahdollisen osteoporoosin tai muun elimistön tasapainohäiriön riskiä ja tarvittaessa keskustella asiasta terveydenhuollon ammattilaisen kanssa. Kipulääkettä voi käyttää tarvittaessa, mutta sen turvin ei saa jatkaa kivuliaan raajan kuormittamista.

Milloin hoitoon?

Hoitoon on syytä hakeutua parin viikon kuluessa, jos poikkeuksellisen rasituksen jälkeen kipu sääressä, reidessä, jalkaterässä tai lantiossa ei levossakaan hellitä. Lääkärin suorittaman esitietojen kartoituksen ja kliinisen tutkimuksen lisäksi röntgenkuvaus on usein tarpeen. Röntgenkuva antaa tietoa kuitenkin yleensä vasta 2–3 viikon kuluttua oireiden alusta, ja löydökset ovat yleensä luun uudismuodostumiseen liittyviä muutoksia. Toisinaan tarvitaan magneettikuvausta tarkan diagnoosin saamiseksi.

Rasitusmurtuman hoito

Pääasiallinen rasitusmurtuman hoito on kuormituksen ja lisärasituksen välttäminen. Usein kuormituksen poistamiseksi tarvitaan kyynärsauvoja. Murtuman hoito kipsaamalla on harvoin tarpeen. Varhaisessa vaiheessa oleva rasitusmurtuma paranee, kun vältetään rasitusta 2–6 viikon ajan tapauksesta riippuen. Mitä suuremmassa luussa murtuma on, sitä kauemmin paraneminen kestää. Reisiluun rasitusmurtumissa paraneminen vie pisimmän ajan, jopa yli 2 kuukautta.

Asteittainen raajan rasittaminen voidaan aloittaa, kun sekä varattaessa (laskettaessa paino vaurioituneelle raajalle) että murtumakohtaa paineltaessa tuntuva kipu on hävinnyt. Uuden kuormituksen lisäyksen aiheuttama muu lihaskipu tai vastaava on tärkeä erottaa rasitusmurtuman oireesta, jotta kuntoutuksen aloitus ei pitkittyisi turhaan.

Sijainniltaan poikkeuksellinen, luun anatomiaan liittyvä tai hitaasti paraneva rasitusmurtuma voi edellyttää leikkaushoitoa.

Rasitusmurtumien ehkäisy

Rasitusmurtumien, kuten muidenkin rasitusvammojen, ehkäisemiseksi on tärkeää, että vaativia harjoituksia ei aloiteta äkillisesti vaan vähitellen raskausastetta lisäten. Rasituksessa tulee välttää yksipuolista kuormittamista. Rasitusmurtumista toipumisen ja kuntoutumisen aikana hyviä urheilulajeja ovat esimerkiksi uinti, vesijuoksu ja pyöräily, koska näissä lajeissa ei tapahdu luuta kuormittavia iskuja. Jalkaterän rasitusmurtumia voidaan ehkäistä käyttämällä tärähdystä vaimentavia jalkineita.

Kasvuikäisen rasitusvammoja voidaan ehkäistä parhaiten siten, että murrosiän kasvupyrähdyksen aikana ei lisätä yksipuolisen lajiharjoittelun määrää vaan päinvastoin pyritään monipuolistamaan harjoitusohjelmaa. Hyviä lajeja ovat sellaiset, joissa ei käytetä teräviä repäisyjä tai maksimaalisia painoja. Ks. myös Liikuntavammojen hoito ja ehkäisy - ohjeita potilaalle.