Lapsen seksuaalisella hyväksikäytöllä tarkoitetaan lapsen koskemattomuutta loukkaavia tekoja. Tällaisia voivat olla muun muassa lapseen kohdistuva tirkistely, lapsen saattaminen paljastamaan sukupuolielimensä tai kuvaaminen seksuaalisessa tarkoituksessa, lapsen saattaminen katsomaan pornografista materiaalia tai toisen henkilön sukupuolielimiä, lapsen seksuaalinen koskettelu tai lapseen kohdistuva seksuaalinen väkivalta, lapsen saattaminen koskettamaan toisen henkilön sukupuolielimiä tai osallistumaan sukupuoliseen toimintaan, yhdyntä tai sen yritys ja lapsiprostituutio.
Suomalaisen kouluterveyskyselyn mukaan seksuaalisen hyväksikäytön kokemusten esiintyvyys on 9.-luokkalaisilla tytöillä 10–13 % ja pojilla 3–4 %. Vuonna 2018 uhreista 13 % oli poikia. Lapsiin kohdistuva epäilty seksuaaliväkivalta on usein toistuvaa.
Suojaikärajat
Suojaikäraja on lakisääteinen ikäraja, jota nuorempi henkilö ei lähtökohtaisesti voi antaa suostumustaan seksuaaliseen kanssakäymiseen. Suomessa suojaikäraja on 16 vuotta. Laki suojaa nuorta itseään vanhemman henkilön hyväksikäytöltä. Jos nuori on erityisen suojelun tarpeessa, suojaikäraja on 18 vuotta.
Sosiaali- ja terveydenhuollon, opetustoimen ja nuorisotoimen palveluksessa olevilla ja kaikilla terveydenhuollon ammattihenkilöillä on velvollisuus salassapitovelvollisuuden estämättä tehdä ilmoitus poliisille aina, kun heillä on tehtävässään tietoon tulleiden seikkojen perusteella syytä epäillä alle 18-vuotiaaseen kohdistunutta seksuaalirikosta. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön epäilyssä on velvollisuus lisäksi tehdä lastensuojeluilmoitus sosiaalitoimeen lapsen tilanteen turvaamiseksi ja tutkimiseksi.
Seksuaalisen hyväksikäytön epäilyn herääminen
Joskus lapsi kertoo asiasta itse, teolle on silminnäkijä tai siitä löytyy esimerkiksi valokuva tai video. Epäily seksuaalisesta hyväksikäytöstä voi syntyä esimerkiksi lapsen puheiden tai oudon käyttäytymisen perusteella. Mikään yksittäinen oire tai käyttäytymisen muoto ei ole osoitus seksuaalisesta hyväksikäytöstä mutta voi silti antaa aihetta lapsen tilanteen selvittämiseen. Seksuaalinen hyväksikäyttö voi laukaista ruumiillista oireilua; oireiden laatu riippuu usein lapsen iästä. Psyykkinen oireilu voi olla monimuotoista. Seksuaalisesti hyväksikäytetyillä lapsilla voi esiintyä tunne-elämän ja käyttäytymisen muutoksia ja oireita (esim. masentuneisuus, ahdistuneisuus, itsetuhoinen tai aggressiivinen käytös) sekä toiminnallisia häiriöitä (esim. syömisvaikeudet, unihäiriöt, kastelu, ummetus, tuhriminen).
Ulkoisia merkkejä, joiden perusteella seksuaalista hyväksikäyttöä on syytä epäillä, ovat esimerkiksi turvotus, mustelmat tai haavaumat sukupuolielimissä tai peräaukon ympäristössä sekä reisien sisäpinnan mustelmat, haavaumat tai ruhjeet.
Olisi tärkeää, että lapsen kohtaamat aikuiset haastattelevat lasta aluksi mahdollisimman vähän. Lapsen tai nuoren oma-aloitteisesti esiin tuomat asiat kuunnellaan kuitenkin rauhallisesti ja taltioidaan sanatarkasti. Lapsen haastattelu jätetään pääsääntöisesti poliisin tai poliisin virka-apuna toimivan lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tai -psykologian tutkimusyksikön tehtäväksi.
Tutkiminen
Seksuaalista hyväksikäyttöä epäiltäessä asia tutkitaan poliisin, lastensuojeluviranomaisten ja terveydenhuollon yhteistyönä. Poliisi johtaa rikostutkimusta ja kerää esitutkinta-aineistoa. Lastensuojeluviranomainen vastaa lapsen huollon, hoivan ja turvallisuuden takaamisesta. Terveydenhuollon tehtävänä on tutkia lapsen somaattinen ja psyykkinen terveys, arvioida hoidon tarve sekä antaa virka-apua poliisille lapsen haastattelussa.
Alle 16-vuotiaiden lasten somaattiset tutkimukset on keskitetty lasten erikoissairaanhoitoon ja 16 vuotta täyttäneiden tutkimukset Seri-tukikeskuksiin.
Lapsen lisätutkimukset ja psykiatrinen hoito järjestetään lasten- ja nuorisopsykiatrisen tutkimus- ja hoitokäytännön mukaisesti.
Seksuaalisen hyväksikäytön tutkiminen edellyttää asiaan perehtyneisyyttä. Nämä tutkimukset on keskitetty sairaanhoitopiirien antamien ohjeiden mukaan moniammatillisille ryhmille. Tutkimusryhmissä tulee olla mukana lastenlääkäri, gynekologi, psykologi, lastenpsykiatri ja sairaanhoitajia ja muita terveydenhuoltoalan työntekijöitä. Sekä lapselle että perheelle tulee järjestää riittävä psyykkinen tuki tutkimusten aikana ja niiden jälkeen.
Kirjallisuutta
- Luoma I, Joki-Erkkilä M, Taskinen S. Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön tunnistus ja hoito. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 17.9.2021.
- Joki-Erkkilä M, Peltola M. Lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikosepäilyn selvittely erikoissairaanhoidossa. Suom Lääkäril 2020;75(46):2450–5.
