Kilpirauhassyövän tyypit

Kilpirauhasen syöpäkasvaimia on neljää tyyppiä, jotka erotetaan toisistaan mikroskooppisen solukuvan perusteella. Ne käyttäytyvät muutenkin osittain eri tavoin.

Yleisin syöpätyyppi on papillaarinen kilpirauhassyöpä, joka on kilpirauhassyövän muodoista myös hyväennusteisin. Papillaarinen syöpä kasvaa paikallisesti tai leviää kilpirauhasen imusuonia pitkin lähialueiden imusolmukkeisiin.

Toiseksi yleisin on follikulaarinen kilpirauhassyöpä, joka papillaarisen syövän tavoin todetaan useimmiten paikallisena. Joissain tapauksissa syöpä voi levitä verisuonien kautta ja lähettää etäpesäkkeitä mm. keuhkoihin ja luustoon.

Edellisiä tyyppejä harvinaisempi on medullaarinen kilpirauhassyöpä. Se saa alkunsa niistä kilpirauhasen soluista, jotka tuottavat kalsitoniini-nimistä hormonia. Medullaarinen syöpä edetessään leviää imuteitse kaulan alueelle, mutta se voi myös levitä etäpesäkkeinä kauemmaksi.

Anaplastinen kilpirauhassyöpä on erittäin harvinainen ja syöpätyypeistä huonoennusteisin.

Kilpirauhassyövän syyt

Useimmissa tapauksissa syövän alkuperää ei tiedetä. Kilpirauhasen liikatoiminnan hoitoon käytetty radiojodihoito ei lisää syöpäriskiä. Syövän tunnettu riskitekijä on vuosia aikaisemmin kaulan alueelle annettu sädehoito tai muu altistuminen voimakkaalle säteilylle. Lisäksi kilpirauhassyöpään voi joskus harvoin liittyä perinnöllinen alttius. Medullaarinen syöpä voi esimerkiksi liittyä harvinaiseen perinnölliseen kasvainoireyhtymään (ns. MEN2-oireyhtymä).

Kilpirauhassyövän oireet

Kilpirauhassyöpä ilmenee useimmiten pelkkänä kilpirauhasen seudun kovana, aristamattomana kyhmynä. Kyhmy on yleensä hidaskasvuinen.

Kilpirauhanen sijaitsee kaulan alaosassa heti ihon alla (ks. kuva ). Kyhmy tuntuu ja näkyy aikaisessa vaiheessa, minkä ansiosta syöpä yleensä todetaan varsin varhain. Joskus syöpä todetaan suurentunutta kaulan alueen imusolmuketta tutkittaessa tai sattumalöydöksenä muista syistä tehdyissä kaulan alueen tutkimuksissa

Kilpirauhassyövän toteaminen

Kun todetaan kilpirauhasen seudun kyhmy, tehdään kaulan alueen ultraäänitutkimus. Tämä tutkimus usein riittää erottamaan hyvänlaatuisen kyhmyn, kuten struumakyhmyn, pahanlaatuisesta. Tarvittaessa tutkimuksen yhteydessä voidaan ottaa ohuella neulalla solunäyte mikroskoopilla tutkittavaksi. Vain n. 5 % kilpirauhasen kyhmyistä osoittautuu pahanlaatuisiksi. Useimmiten solukuva erottaa syövän hyvänlaatuisesta muutoksesta. Jos tulos jää epävarmaksi, kyhmy yleensä poistetaan kokonaan, jolloin diagnoosi varmistuu kudosnäytteen tutkimuksessa.

Kilpirauhassyövän hoito

Kilpirauhassyövän perushoito on leikkaus, jossa koko kilpirauhanen poistetaan mahdollisimman tarkasti. Samassa leikkauksessa poistetaan sairaat imusolmukkeet, jos niitä on todettu kaulalla. Kilpirauhasen poiston jälkeen aloitetaan kilpirauhashormonin korvaushoito tyroksiini-nimisellä lääkkeellä. Potilas tarvitsee tyroksiinia koko loppuelämänsä ja sen annostus säädetään yksilöllisesti.

Riippuen kasvaimen koosta ja levinneisyydestä, noin neljä viikkoa leikkauksen jälkeen annetaan papillaarisessa ja follikulaarisessa syövässä usein radiojodihoito. Syövän hoidossa käytetään huomattavasti suurempaa annosta kuin kilpirauhasen liikatoiminnassa. Radiojodihoito toteutetaan aina yksilöllisen arvion ja harkinnan perusteella. Radiojodi annetaan suun kautta kapselina sairaalassa. Hoidon tavoitteena on tuhota mahdollisesti kaulalle jäänyt kilpirauhaskudos kokonaan. Lisäksi se helpottaa syövän seurantaa. Medullaarisessa syövässä radiojodia ei käytetä.

Joskus papillaarinen kilpirauhasen syöpä todetaan sattumalta muusta syystä tehdyn kilpirauhasleikkauksen yhteydessä. Jos se on kooltaan alle senttimetrin ja solukuvaltaan sopiva, riittää hoidoksi pelkkä kilpirauhaslohkon poisto, eikä radiojodihoitoa tarvita. Laajemmin levinneessä tai uusiutuvassa kilpirauhassyövässä voidaan käyttää lisäksi myös muita hoitomuotoja, kuten sädehoitoa tai solunsalpaajahoitoa.

Hoidon jälkeen potilas käy säännöllisesti seurantakäynneillä, jotta mahdollinen syövän uusiutuminen voitaisiin todeta ajoissa. Käynneillä seurataan verikokeilla kilpirauhasarvoja ja kaulan ultraääntä. Papillaarisessa ja follikullaarisessa syövässä seurataan lisäksi kilpirauhassyövän merkkiainetta, tyreoglobuliinia. Medullaarisessa kilpirauhassyövässä sen sijaan seurataan merkkiaineena kalsitoniinia (Ct) ja karsioembryonaalista antigeeni-pitoisuutta (CEA).

Kilpirauhassyövän hoitotulokset

Kilpirauhassyövän ennuste on hyvä. Yhdysvaltalaisaineiston mukaan papillaarisessa kilpirauhassyövässä 5 vuoden kuluttua diagnoosista on elossa n. 98 % potilaista. Vielä kahdenkymmenen vuoden kuluttua hoidosta vain 5 % on kuollut syöpään. Seurannassa mahdollisesti todetut kaulan imusolmukkeiden etäpesäkkeet hoidetaan leikkauksella eivätkä ne myöskään huononna ennustetta. Follikulaarisessa syövässä 5 vuoden kuluttua elossa on 90 % ja medullaarisessa syövässä 86 % potilaista.

Lisää tietoa kilpirauhassyövistä

Perusteellisempi artikkeli aiheesta on Suomen Endokrinologiyhdistyksen sivuilla, ks. Kilpirauhasen syöpä 1 (Mera information på svenska, se 2).

www.kilpirauhasliitto.fi