Elinajanodote

Tilastollinen syntymähetken elinajanodote tulkitaan usein odotettavissa elinajan pituuden ennusteeksi. Todennäköisesti elämme kuitenkin pidempään kuin tilastollinen elinajanodote kertoo, sillä nykykuolleisuuteen perustuva arvio ei ota huomioon väestön terveydentilan jatkuvaa paranemista. Vieläkin valoisammaksi kuva muuttuu, jos käytetään keskimäärän sijasta mediaania (ikä, johon 50 % syntyneistä yltää).

Elinajanodotetta seurataan kaikissa maissa, ja sen avulla voidaan verrata eri kansakuntien ja väestöryhmien terveyttä. Elinajanodotteeseen vaikuttavat voimakkaimmin lapsuudessa ja työiässä tapahtuvat kuolemat. Erityisesti lapsikuolleisuuden väheneminen pidentää elinajanodotetta. Suuri vaikutus on myös esimerkiksi liikenne- ja päihdekuolemilla, jotka kohtaavat usein nuoria ja työikäisiä aikuisia. Mutta nykyisin kuolema on lasten, nuorten ja työikäisten keskuudessa jo niin harvinainen tapahtuma, että vastasyntyneen elinajanodote pitenisi vain 3,5 vuotta, jos kaikki alle 65-vuotiaiden kuolemat voitaisiin välttää. Siksi elinajanodotteen merkittävä piteneminen on tulevaisuudessa mahdollista vain, jos kuolleisuus pienenee eläkeikäisessä väestössä.

Elinajan historiaa

Ihmisen keskimääräinen elinaika on jatkuvasti kasvanut. Kivikauden ihmisen arvellaan eläneen keskimäärin 20 vuotta. Antiikin kreikkalaisten ja roomalaisten elinaika tunnetaan hautalöydösten perusteella kohtalaisen hyvin ja se näyttää olleen hieman alle 30 vuotta. 1700-luvun lopussa Euroopan asukkaat elivät keskimäärin 35–40 vuotta, 1900-luvun alussa jo noin 50 vuotta. Sen jälkeen kehittyneiden maiden elinajanajanodote on nopeasti kasvanut, mutta monissa kehitysmaissa se on edelleen alle 60 vuotta.

Elinajan kehitys Suomessa

Käytössämme ovat täsmälliset tiedot suomalaisten keskimääräisestä elinajan pituudesta ja sen alueellisista vaihteluista 1700-luvulta asti (ks. kuva ). 1700-luvun puolivälissä vastasyntyneen elinajanodote oli noin 35 vuotta. Elinajanodote kääntyi kasvuun vasta suurten nälkävuosien jälkeen 1870-luvulla, ja oli itsenäisyyden alkuvuosina miehillä noin 45 ja naisilla noin 50 vuotta.

Vielä 1900-luvun puolivälissä suomalaiset olivat yksi Euroopan sairaimmista kansoista. Sen jälkeen väestön terveys on jatkuvasti parantunut. Kun suomalainen mies eli 1940-luvun alussa keskimäärin noin 55 vuotta, on miesten elinajan odote tänään yli 79 vuotta. Naisten elinajanodote on pidentynyt lähes yhtä paljon, 61 vuodesta lähes 85 vuoteen. Miesten ja naisten yhteinen elinajanodote oli vuonna 2020 hieman alle 82 vuotta, kun se Ruotsissa oli lähes 83 vuotta. Pisimpään elävät tällä hetkellä japanilaiset, joiden elinajanodote on 85 vuotta.

Suomi ja muut maat

Maailmanlaajuisessa vertailussa suomalaiset kuuluvat tänään vauraiden ja terveiden kansakuntien pieneen joukkoon. Näissä maissa tarttuvat taudit ovat harvinaisia, lapset ovat terveitä ja ihmiset elävät pitkään. Tarjolla on kattavat ja korkeatasoiset terveyspalvelut, joita suurin osa kansalaisista pystyy käyttämään. Suomalaisten ruotsalaisia lyhyempi elinajanodote johtuu sepelvaltimotaudista, onnettomuuksista ja väkivallasta, jotka ovat meillä yleisempiä kuin muualla Länsi-Euroopassa. Diabetesta on poikkeuksellisen paljon, mutta syöpäkuolleisuus on sen sijaan yksi Euroopan pienemmistä.

Terveyserot Suomessa

Suuret väestöryhmien väliset terveyserot ovat suomalainen erityisongelma. Koulutukseen, tulotasoon ja ammattiin liittyvät terveyserot ovat eurooppalaisittain suuria. Naiset elävät lähes kuusi vuotta pitempään kuin miehet. Itä- ja Pohjois-Suomen kansalaisten terveys on huonompi kuin länsi- ja eteläsuomalaisten. Väestöryhmittäiset terveyserot eivät ole supistuneet, vaikka näiden erojen pienentäminen on ollut yksi Suomen terveyspolitiikan tärkeimmistä tavoitteista.

Alueelliset terveyserot Suomessa

Alueelliset terveyserot ovat edelleen selitystä vailla. Kuolleisuus on Itä- ja Pohjois-Suomessa suurempi kuin Länsi-Suomessa. Sepelvaltimotautia on idässä enemmän kuin lännessä. Ero voi johtua perintötekijöistä, mutta myös menneiden vuosien elintavoista. Äidin riittämätön ravinto raskauden aikana voi aiheuttaa lapselle aineenvaihdunnallisia muutoksia, joiden seurauksena lapsi sairastuu keski-iässä ja myöhemmin. Itä- ja Pohjois-Suomen elinolot olivat ainakin 1900-luvun puoliväliin asti muuta maata huonommat. Tämä voi heijastua ihmisten terveyteen vielä tänäkin päivänä.

Elinajan kehitys tulevina vuosina

Jatkuuko elinajan piteneminen myös tulevaisuudessa? Niin tulee todennäköisesti tapahtumaan ainakin kahdesta syystä. Ensinnäkin monet tämän päivän keski-ikäiset ja etenkin iäkkäät ihmiset ovat eläneet lapsuutensa ja nuoruutensa sellaisissa oloissa, jotka kuormittavat terveyttä enemmän kuin nykyiset elinolot ja elintavat. Sen takia heidän kuolemanvaaransa voidaan olettaa olevan suurempi kuin tulevien ikäihmisten. Toiseksi lääketiede ja terveydenhuolto kehittyvät kaiken aikaa, ja sen ansiosta elinaika pitenee ja sairauksien ennuste paranee.

On kuitenkin mahdollista, että elinajan piteneminen kääntyy laskuun lähivuosikymmeninä. Tästä on jo viitteitä joistakin muista maista, kuten Yhdysvalloista. Suomessakin elinajanodotteen kasvu on hidastunut ja väestön toimintakyvyn koheneminen on tyrehtynyt. Jos lihavuus ja päihteiden käyttö edelleen yleistyvät, fyysinen kunto jatkaa heikkenemistään ja psyykkiset ongelmat yleistyvät, elinaika voi Suomessakin lyhentyä.

Vaikka keskimääräinen elinaika on pitkään kasvanut kaikkialla maailmassa, ei ihmislajin maksimi-ikä näytä muuttuvan – se on edelleen jossain 115 ja 125 vuoden välillä. Aika näyttää, voidaanko siihen lääketieteen keinoin vaikuttaa. Jotkut yltiöpäiset ikääntymisen tutkijat arvelevat, että näillä hetkillä syntyy lapsi, jolla on teoreettiset mahdollisuudet elää satoja vuosia. Kukaan meistä ei tiedä, onko se hyvä vai huono asia.