Lapsen glaukooman yleisyys

Lapsilla glaukoomaa esiintyy noin yhdellä lapsella 2 900 lasta kohti.

Lapsen glaukooman syyt

Lapsella glaukooma voi olla kehityksellinen tai ns. hankittu glaukooma. Hankitulla glaukoomalla tarkoitetaan esimerkiksi johonkin muuhun silmäsairauteen, monielin- eli systeemisairauteen tai esimerkiksi silmävammaan liittyvää glaukoomaa.

Kehityksellisessä glaukoomassa silmän kammiokulman rakenne on poikkeava. Se estää silmän sisällä muodostuvan nesteen ulosvirtauksen ja aiheuttaa silmänpaineen nousun.

Hankittu glaukooma voi tarkoittaa esimerkiksi pitkäaikaiseen silmätulehdukseen tai muuhun silmäsairauteen liittyvää glaukoomaa.

Lapsen glaukooman riskitekijät

Tietyt perintötekijät altistavat lapsen glaukoomalle. Eräisiin silmäsairauksiin liittyy kohonnut glaukoomariski. Tällaisia sairauksia ovat mm. värikalvopuutos (aniridia), Axenfeld–Riegerin kehityshäiriöryhmä ja Petersin anomalia.

Joihinkin yleissairauksiin liittyy lisääntynyt riski sairastua glaukoomaan. Näitä ovat mm. neurofibromatoosi, Marfanin oireyhtymä, Sticklerin oireyhtymä, tuliluomi (ks. kuva ) ja Turnerin oireyhtymä.

Silmän alueen pitkittynyt uveiitti (silmä eri osissa ilmentyvä tulehdus) sekä tietyt kasvaimet, kuten esimerkiksi retinoblastooma, voivat aiheuttaa glaukooman. Keskosen verkkokalvosairauteen (ROP) liittyy myös glaukoomariski.

Glaukooman taustalla voi olla myös synnynnäinen vihurirokko.

Lapsen glaukooman oireet ja löydökset

Merkittävästi koholla olevan silmänpaineen tiedetään ilman hoitoa aiheuttavan useimmilla potilailla vaurioita silmän rakenteisiin. Vauriot voivat kohdistua silmänpohjassa sijaitsevaan näköhermon päähän. Pitkään runsaasti koholla oleva silmänpaine voi aiheuttaa näköhermon pään verenkierron ja aineenvaihdunnan heikkenemisen.

Vauvaikäisillä glaukoomalle ominaista on kookas sarveiskalvo.

Kyynelvuoto voi olla runsasta, ja silmät voivat olla tavallista aremmat valolle. Sarveiskalvo voi myös olla normaalia sameampi. Oireena voi olla myös luomikouristus.

Silmälääkärin tutkimuksissa saatetaan todeta syvä näköhermon nystyn keskuskuoppa. Silmän pituusmitta voi olla myös tavallista pidempi. Silmänpaine ei välttämättä ole koholla kuin lievästi (19–25 mmHg).

Yli 2-vuotiailla lapsilla glaukooma voi olla oireeton. Glaukooma voi aiheuttaa etenevän miinustaitteisuuden silmän pituusmitan kasvaessa.

Erotusdiagnostiikka

Runsas kyynelvuoto voi olla merkki glaukoomasta, mutta yleinen syy kyynelvuodolle on kuitenkin kyyneltietukos. Jos kyseessä on pelkkä kyyneltietukos, ei siihen liity sarveiskalvon tai näköhermon nystyn muutoksia.

Sarveiskalvon samentuminen voi johtua myös muista silmäsairauksista kuin glaukoomasta.

Tutkimukset

Silmänpohjan tutkiminen silmälääkärin toimesta on keskeinen osa tutkimusta.

• Tutkimuksessa arvioidaan näköhermon nystyn muotoa.
• Näöntarkkuuden tutkiminen kuuluu perustutkimuksiin.
• Silmänpaine mitataan kimmoketonometrilla.
• Silmän pituusmitta mitataan.
• Sarveiskalvon halkaisija mitataan esimerkiksi valokuvasta, jossa lapsen otsalla on samanaikaisesti mittanauha.
• Kammiokulman tutkiminen pienillä lapsilla suoritetaan tarvittaessa yleisanestesiassa.
• Näkökenttätutkimus pystytään tekemään usein aikaisintaan esikouluikäiselle lapselle.

Lapsen glaukooman hoito

Keskeisin osa glaukooman hoidossa on silmänpaineen alentaminen eri keinoin.

Glaukoomaa hoidetaan lääkkeiden ja kirurgian avulla. Noin puolet lapsista, joilla on glaukooma, tarvitsevat kirurgista hoitoa paineen alentamiseksi.

Lapsen glaukooman seuranta

Alle 2-vuotiailla glaukoomaa sairastavilla lapsilla seuranta tapahtuu usein alle 4 kuukauden välein. Yli 2-vuotiailla seurantaa tehdään usein noin 6 kuukauden välein. Näköhermon nystyn kuvantaminen (ns. papillavalokuva ja papilla-OCT) tehdään usein vuoden välein siinä vaiheessa, kun tutkimus pystytään tekemään.

Silmänpaineen seuranta säännöllisesti on tärkeää, jos lapsella todetaan glaukoomalle altistava silmäsairaus tai kehityshäiriö.