Monilääkitys

Tarpeettoman monilääkityksen suhteen riskiryhmässä ovat erityisesti iäkkäät sekä henkilöt, joilla on useita pitkäaikaisia (kroonisia) sairauksia. Monen samanaikaisen lääkkeen käyttö lisää sekä haittavaikutusten että lääkkeiden yhteisvaikutusten riskiä. Hankalimmillaan haittavaikutuksia joudutaan hoitamaan toisilla lääkkeillä.

Usein äkillisten (akuuttien) sairauksien yhteydessä tarvitaan monilääkehoitoa. Silloin kyseessä on yleensä lyhyt hoitojakso ja osa lääkkeistä voidaan lopettaa toipumisen myötä. Potilaalla voi myös olla useita kroonisia sairauksia, joiden asianmukainen hoito edellyttää usean lääkkeen käyttöä. Näissä tapauksissa monilääkitys on perusteltua ja se voidaan pitää hallinnassa riittävällä seurannalla.

Lääkehoidon kokonaisuuden hallinta

Ajantasainen lääkityslista on lääkehoidon turvallisen toteutuksen perusta. Omaa lääkityslistaa voi ylläpitää paperilla tai laatia sellaisen tietokoneella esimerkiksi laakekortti.fi-verkkopalvelussa. Lääkityslistaan merkitään paitsi reseptilääkkeet, myös mahdolliset itsehoitolääkkeet. Lisäksi listaan on hyvä kirjata käytössä olevat ravintolisät (niin sanotut luontaistuotteet), sillä niillä voi olla yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa.

Lääkehoidon kokonaisuuden hallintaa pyritään kehittämään monella tapaa. Sähköinen resepti on ollut Suomessa pakollinen vuoden 2017 alusta. Se mahdollistaa aiempaa paremmin potilaalle määrättyjen lääkkeiden seurannan. Kehitteillä on myös valtakunnallinen lääkityslista, joka jatkossa antaa ajantasaisen kokonaiskuvan käytössä olevista lääkkeistä.

Lääkäreillä on käytössään erilaisia työkaluja, jotka edistävät lääkehoidon turvallisuutta. Lääketietokantoihin voidaan liittää tietoa potilaalle määrättyjen lääkkeiden yhteisvaikutuksista ja haittavaikutuksista. Sähköiset päätöksentukijärjestelmät huomioivat lääkettä määrätessä potilaskertomukseen tallennetut tiedot, kuten diagnoosit ja laboratoriokokeiden tulokset.

Yksittäisen potilaan kohdalla voidaan myös arvioida kaikkien käytössä olevien lääkkeiden tarkoituksenmukaisuus. Esimerkiksi Duodecimin Lääkityksen kokonaisarvio on sähköinen työkalu monilääkityksen arviointiin. Se löytyy terveydenhuollon ammattilaisille tarkoitetusta Terveysportista ja on viety eri potilastietojärjestelmien osaksi. Arvioinnin tekee yleensä lääkehoidosta vastaava lääkäri tai tähän koulutettu farmasisti (farmaseutti tai proviisori), Arvioinnin tuloksesta tehdään yhteenveto mahdollisia lääkitysmuutoksia varten. Näistä päättää lääkäri yhdessä potilaan kanssa.

Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea ylläpitää Lääke75+ -tietokantaa, joka tukee 75 vuotta täyttäneille soveltuvan lääkehoidon valintaa ja parantaa lääkitysturvallisuutta. Fimea ylläpitää myös Kansallista riskilääkeluokitusta suuren riskin lääkkeistä. Suuren riskin lääkkeiden käyttöön tulee kiinnittää erityistä huomiota, sillä niiden virheellinen käyttö voi aiheuttaa potilaalle vakavia seurauksia. Oikein käytettynä riskilääkkeet eivät välttämättä aiheuta enempää vaaratilanteita kuin muut lääkkeet.

Lääkkeiden ottoon liittyvät käytännön ongelmat

Monilääkitys voi tuottaa käytännön ongelmia potilaalle. Usein herää kysymyksiä esimerkiksi siitä, mihin aikaan lääke otetaan, otetaanko se ruoan kanssa vai tyhjään vatsaan, ja voiko kaikki lääkkeet ottaa yhdellä kertaa. Lääkäri tarkistaa lääkettä määrätessään, että lääke todennäköisesti sopii muiden käytössä olevien lääkkeiden kanssa. Myös apteekissa tehdään lääkkeen käyttöön liittyviä tarkistuksia ja annetaan lääkeneuvontaa, kun lääkettä toimitetaan potilaalle.

Olennaiset annosteluun ja lääkkeen ottamiseen liittyvät ohjeet löytyvät reseptistä, josta ne siirretään lääkepakkaukseen liimattavaan etikettiin (lääkeannostustarraan). Lääkepaketissa on pakkausseloste, jossa kerrotaan muun muassa mahdollisista yhteisvaikutuksista muiden lääkkeiden kanssa sekä lääkkeen ottamisesta ruoan ja juoman kanssa. Tarvittaessa lisäohjeita voi kysyä apteekista. Myös Terveyskylän Lääketalo-sivustolta löytyy tietoa lääkkeiden oikeasta käytöstä.

Joskus ruokailulla on suurikin merkitys lääkkeen imeytymisen kannalta. Tällöin apteekki ohjaa lääkkeen oton esimerkiksi tyhjään vatsaan (vähintään tunti ennen ruokailua tai 2–3 tuntia ruoan jälkeen) tai ruokailun yhteydessä imeytymisen parantamiseksi.

Joskus lääkkeenottoajankohdalla on merkitystä. Esimerkiksi tyroksiini ja kortisoni otetaan yleensä aamulla, koska tämä vastaa parhaiten elimistön omaa hormonituotantoa. Nesteenpoistolääkettä ei kannata ottaa iltaisin, jotta vessassa ei tarvitse käydä tiheästi yöaikaan.

Potilaiden, joilla on useita lääkkeitä samanaikaisesti käytössä, kannattaa tarkistuttaa lääkityksen ajantasaisuus säännöllisesti, yleensä vähintään kerran vuodessa. Näin lääkelistalla säilyvät vain tarpeelliset lääkkeet ja tarpeettoman polyfarmasian aiheuttamat ongelmat saadaan minimoitua.