Synnytyksen aikana synnyttäjä voi keskittyä omaan vointiinsa, kätilö huolehtii sikiön voinnin seurannasta.

Sairaalaan tultaessa kätilö varmistaa sikiön voinnin ottamalla sykekäyrän (kardiotokografia eli KTG). Siinä sikiön sykettä ja sen vaihteluita kuunnellaan synnyttäjän vatsan päältä ultraäänitekniikkaan perustuvan menetelmän avulla. Sykekäyrä piirtyy paperille tai siirtyy sähköisessä muodossa koneen muistiin.

Normaalissa sykekäyrässä sikiön sykkeen perustaso on 110–160 lyöntiä minuutissa. Normaali syke vaihtelee sekä lyhyen ajan sisällä että pidemmällä aikavälillä. Lyhyen aikavälin vaihtelu on noin 5 lyöntiä minuutissa, ja pidemmällä aikavälillä sykekäyrässä tulisi näkyä sykkeen 10–20 lyönnin nopeutumisia ainakin kerran 20 minuutissa.

Normaalissa sykekäyrässä ei näy sykkeen hidastumisia. Lyhyet supistuksen aikaiset hidastumiset ovat kuitenkin synnytyksen aikana normaaleja. Samalla sikiön sydänäänten rekisteröimisen kanssa voidaan rekisteröidä supistuksia.

Mikäli sairaalaan tullessa otettu tulo-KTG on normaali, sikiön vointia seurataan synnytyksen aikana tilanteen mukaan. Synnytyksen alkuvaiheessa seurannan ei tarvitse olla jatkuvaa, vaan esimerkiksi 20 minuutin seuranta kerran tunnissa riittää. Synnytyksen edetessä pidemmälle ja varsinkin, jos käytetään lääkkeellistä kivunlievitystä, sikiön vointia seurataan yleensä jatkuvasti.

Kun sikiökalvot ovat puhjenneet tai ne on puhkaistu, siirrytään yleensä käyttämään sisäistä KTG-rekisteröintiä scalp-elektrodin avulla. Tämä menetelmä seuraa sikiön vointia tarkemmin kuin synnyttäjän vatsan päältä tapahtuva rekisteröinti. Se ei ole niin herkkä häiriöille, joita voivat aiheuttaa synnyttäjän ylipaino, liikkuminen, oksentelu tai sikiön liikkuminen. Joskus kalvojen puhkaisu tehdään nimenomaan sisäisen rekisteröinnin mahdollistamiseksi, jos ulkoinen KTG on teknisesti huono, eikä sen perusteella saada riittävää tietoa sikiön voinnista. Sykekäyrää otettaessa synnyttäjän ei ole välttämätöntä olla paikoillaan sängyssä tai tuolissa, vaan hän voi myös liikkua kannettavan telemetrialaitteen kanssa.

Mikäli synnytyksen aikana herää epäily sikiön voinnin huonontumisesta tai jos rekisteröinti on vaikeasti tulkittavaa ja halutaan lisätietoa sikiön voinnista, voidaan ottaa mikroverinäyte. Aivan kuten äitiysneuvolassa hemoglobiini tai verensokeri on tutkittu sormenpään veripisarasta, sikiön päänahasta otetaan näytteeksi veripisara ja siitä tutkitaan happeutumiseen liittyviä laboratorioarvoja. Näytteenottoa varten synnyttäjä usein tuetaan gynekologiseen tutkimusasentoon, jotta synnytyslääkäri pääsee ottamaan näytteen sikiön päänahasta. Tulokset valmistuvat muutamassa minuutissa.

Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Terhi Saiston kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).