Lääketieteelliset diagnoosit ja niiden merkitys

Diagnoosin määritelmä

Lääketieteessä diagnoosi tarkoittaa yksinkertaisimmillaan taudinmääritystä. Diagnoosi on määritelty myös seuraavasti: "Diagnoosi on lääketieteelliseen tietoon perustuva käsitys terveysongelman, sairauden tai tautitilan syistä ja se on pohjana lääketieteeseen pohjaavalle hoidolle."

Diagnoosi on tärkeä työkalu terveydenhuollossa, kun suunnitellaan potilaan hoitoa tai mahdollisesti tarvittavia tutkimuksia. Diagnooseilla on kuitenkin tämän lisäksi lukuisia muita vaikutuksia. Nämä vaikutukset voivat olla esimerkiksi psykologisia, sosiaalisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia.

Lain mukaan päätökset potilaan tutkimisesta, taudinmäärityksestä ja hoidosta kuuluvat lääkärin oikeuksiin ja velvollisuuksiin (Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä (599/1994)).

Diagnoosin asettaminen

Tällä hetkellä Suomessa diagnoosit määritellään ja jaotellaan ICD-10-tautiluokituksen mukaisesti. ICD-10-luokituksessa diagnoosit on luetteloitu kirjaimien ja numeroiden avulla (esim. allergisen astman diagnoosi on J45.0). Erilaisia diagnoosiluokituksia on olemassa muitakin, ja luokitukset myös päivittyvät lääketieteellisen tiedon muuttuessa ja lisääntyessä. Lääketieteen lisäksi diagnooseihin vaikuttavat pitkällä aikavälillä myös yhteiskunnalliset ja kulttuuriin liittyvät muutokset. Tästä esimerkkinä on muun muassa homoseksuaalisuuden poistaminen tautiluokituksesta.

Eri diagnooseille on määritetty sopimalla tietyt kriteerit. Monien sairauksien ja tilojen kohdalla kriteereitä voi olla useampia ja on sovittu, kuinka monen kriteerin täyttymisen jälkeen diagnoosi voidaan asettaa.

Lääkärin pohtiessa diagnoosia hän kuuntelee potilaan kertomat oireet ja tuntemukset, ottaa huomioon potilaan terveyshistorian, tutkii potilaan ja suunnittelee tarvittaessa tarkentavia lisätutkimuksia. Lääketiede ei useinkaan ole tarkkaa, ja aina oireiden ja vaivojen taustalta ei löydy varsinaista tautia. Asetettu diagnoosi saattaakin kuvastaa vasta epäilyä tai todennäköistä syytä oireille ja auttaa näin suuntaamaan jatkotutkimuksia ja hoidon aloitusta.

Välillä diagnoosi saattaa kuvata vain oiretta (esim. ummetus, yskä). Joskus taas diagnoosi on mahdollista asettaa hyvinkin tarkasti ja varmasti. Diagnoosi kertoo usein myös taudin syystä, mutta joissakin tilanteissa, esimerkiksi psykiatriassa, diagnoosi kuvaa usein lähinnä taudin oireita ja luonnetta. Joillakin käytössä olevilla diagnooseilla on mahdollista kuvata myös potilaan sosiaalisia taitoja ja olosuhteita. Koodeja voidaan käyttää lisäkoodeina ilmaisemaan varsinaisen diagnoosilla kuvatun ongelman syytä tai taustaa. Tällaisen koodin käyttö päädiagnoosina ilmaisee, ettei potilas ole sairas vaan hänen ongelmansa johtuvat muista tekijöistä.

Diagnoosilla on mahdollista kertoa myös hyvin tarkkaa tietoa sairauden anatomisesta sijainnista tai aiheuttajasta. Esimerkiksi rannemurtuman yhteydessä diagnoosilla voidaan ilmaista, onko murtuma oikealla vai vasemmalla, mikä luu on murtunut ja missä kohtaa luuta murtuma sijaitsee. Joskus voidaan määritellä myös vamman syntytapa, esimerkiksi putoaminen tai kaatuminen (esim. S52.5 Värttinäluun alaosan murtuma l.sin W00 Kaatuminen jää- tai lumikelillä).

Diagnoosi on usein alkuvaiheessa epävarma ja mahdollisesti tarkentuu ja muuttuu myöhemmin tutkimusten edetessä sekä usein myös ajan kuluessa, jolloin taudinkuva yleensä selkiytyy. Lääkärin asettama diagnoosi kuvastaa aina sillä hetkellä vallinnutta tilannetta potilaan terveydentilassa ja lääkärin senhetkistä arviota. Useat potilastietojärjestelmät myös vaativat lääkäriä asettamaan jonkin diagnoosin sairauskertomusmerkintää tehdessä, vaikka varsinaisen diagnoosin määritys olisi vielä kesken.

Diagnoosin merkitys

Diagnoosilla on useita merkityksiä ja tehtäviä. Lääketieteellisen tehtävän lisäksi sillä voi olla merkitystä psykologisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja yhteiskunnallisesti.

Lääkäreille ja muille terveydenhuollon ammattilaisille se on tärkeä työkalu, joka ohjaa hoitoa ja tutkimuksia. Yhtä lailla diagnoosi auttaa myös potilasta ymmärtämään tilannettaan ja monen sairauden tai oireen kohdalla myös hoitamaan itseään asianmukaisesti.

Monesti diagnoosilla on myös suuri psykologinen merkitys: joskus se toimii huolta lievittävänä, joskus vakavampien sairauksien kohdalla myös uuteen tilanteeseen sopeutumista helpottavana tekijänä. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että diagnoosi ei yksilötasolla määritä tai kerro läheskään kaikkea potilaan tilanteesta, ennusteesta tai sopivasta hoidosta. Ihmiset myös kokevat diagnoosinsa hyvin eri tavoilla. Diagnoosista voi psykologisesti olla haittaakin. Se voidaan kokea häpeällisenä, leimaavana tai huolta aiheuttavana. Ihminen voi myös identifioitua liiaksi diagnoosinsa kautta ja unohtaa sen, miten voi itse hoitaa omaa hyvinvointiaan diagnoosista huolimatta.

Diagnoosi voi olla luonteeltaan hyvinkin tilapäinen tai joskus pysyvä. Pitkäaikaisten sairauksien kohdalla diagnoosilla onkin usein tilapäisiä diagnooseja enemmän myös laajalle ulottuvia merkityksiä.

Diagnoosilla on usein myös taloudellista merkitystä sekä yksilölle että yhteiskunnassa. Esimerkiksi erilaisten etuuksien ja korvausten hakeminen edellyttää virallista diagnoosia (esim. lääkehoidon erityiskorvaukset). Usein myös erilaiset kuntoutukset edellyttävät asianmukaista diagnoosia. Diagnooseilla voi olla vaikutusta myös vakuutuksia hakiessa. Ajoittain tarve diagnoosin määritykseen aiheuttaa liiallista terveydellisten ongelmien medikalisaatiota, kun lääketieteellinen diagnoosi vaaditaan sellaisiinkin ongelmiin, jotka olisivat helpotettavissa suoraan sosiaalisella tuella.

Diagnoosista voikin joskus olla haittaa. Se voi esimerkiksi rajoittaa ammatinvalintaa tai työllistymistä tai vaikeuttaa vakuutuksen saamista. Muun muassa tämän vuoksi varsinkin pitkäaikaisen sairauden kohdalla varmistetaan, että diagnoosin tekemistä varten on käytettävissä riittävä määrä tietoa.

Diagnooseilla voi olla myös sosiaalista merkitystä. Vaikka sairastuminen on jokaiselle henkilökohtainen ja yksityinen asia, on sillä joskus selviä vaikutuksia myös muihin ihmisiin. Ihmisillä on erilaisia sosiaalisia verkostoja ja usein henkilön terveydentila vaikuttaa myös hänen lähipiiriinsä. Diagnoosi voi helpottaa oman tilanteen ilmaisemista muille sekä auttaa muita hahmottamaan toisen ihmisen tilannetta. Joihinkin sairauksiin liittyy perinnöllinen alttius ja tällöin eteen voi tulla tilanteita, joissa esimerkiksi sairastuneen lähisukulaisten tutkimukset tai seuranta ovat suositeltavia. Tällaisia sairauksia voivat olla muun muassa tietyt syöpäsairaudet tai sydän- ja verisuonisairaudet. Näissäkin tilanteissa yksilön diagnoosin merkitys laajenee koskemaan hänen lähipiiriään.

Lisäksi diagnoosien avulla pystytään tekemään epidemiologista tutkimusta, tuottamaan uutta tietoa väestön terveydestä ja tekemään tutkitun tiedon pohjalta päätöksiä esimerkiksi terveydenhuollon järjestelyihin ja kustannuksiin liittyen. Tiedon pohjalta pystytään paremmin tekemään suunnitelmia esimerkiksi sairauksia ehkäisevistä toimista tai seulonnan järjestämisestä.

Lääketiede on usein epävarmaa ja päätelmiä tehdään varsin usein todennäköisyyksiin perustuen. Tämän vuoksi diagnoositkaan eivät aina osu oikeaan, vaan ne voivat muuttua ja tarkentua ajan kuluessa. Sairauskertomusteksti ja sen yhteyteen asetettu diagnoosi kuvastavat aina juuri senhetkistä tilannetta ja lääkärin sen hetken arviota potilasta vaivaavasta asiasta. Muun muassa tämän vuoksi aikaisempia vääriä diagnooseja harvemmin sairauskertomuksista poistetaan, mutta muuttunutta diagnoosia voidaan tarvittaessa selventää vielä sanallisesti sairauskertomuksessa uuden tai tarkentuneen diagnoosin asettamisen yhteydessä.

Potilastietojärjestelmissä voi joskus esiintyä tilanteita, joissa vanhemmat, epäolennaiset diagnoosit nousevat tarpeettomasti uudelleen esille. Tilanteissa, joissa esiin nouseva diagnoosi aiheuttaa selkeää haittaa, voi tarvittaessa keskustella hoitavan lääkärin kanssa asiasta, jotta merkinnät saadaan ajan tasalle. Omaan diagnoosiin mahdollisesti liittyvistä kysymyksistä ja pohdinnoista on muutenkin hyvä keskustella hoitavan lääkärin kanssa.