M-rokko on ortopox-virusten ryhmään kuuluvan apinarokkoviruksen aiheuttama infektio. Apinarokkovirus on sukua muuan muassa isorokkovirukselle, jota ei enää esiinny ihmisten keskuudessa. Alun perin m-rokkoa on esiintynyt ihmisillä Länsi- ja Keski-Afrikassa, mutta kevään 2022 aikana uusia tapauksia ja tartuntoja on ilmaantunut kymmenissä maissa ja sairastumistapauksia todettiin Suomessakin vuonna 2022 yhteensä 42, mutta vuonna 2023 enää yksittäinen tapaus. Kaikki tapaukset esiintyivät miehillä ja suurinta riskiryhmää olivat miehet, joilla oli seksiä miesten kanssa. Riskiryhmiin kuuluvia henkilöitä rokotettiin vuonna 2022 noin 2000 ja seuraavana vuonna rokotteen sai noin 1000 riskiryhmään kuuluvaa. M-rokkoa on pidetty niin sanottuna zoonoosina eli eläimistä lähtöisin olevana virusinfektiona, jota ovat esiintymisalueella levittäneet esimerkiksi jyrsijät. Viime aikoina virus on kuitenkin tarttunut ihmisestä toiseen. M-rokko tarttuu ensisijaisesti kosketuksen kautta, ja tartunta vaatii yleensä läheisen kontaktin sairastuneeseen. Infektio voi tarttua joskus myös pisaroiden välityksellä. Nimitys apinarokko on harhaanjohtava ja leimaava. Varsinainen viruksen lähde ovat jyrsijät, eivät apinat. Siksi sekä WHO että THL suosittelevat, että taudista käytettäisiin jatkossa nimeä m-rokko (englanniksi mpox, suomenruotsiksi m-koppor). Viruksesta tunnetaan kaksi eri kehityslinjaa. Kehityslinja II aiheutti vuonna 2022 epidemian muun muassa Euroopassa. Kehityslinja I, joka voi aiheuttaa vakavamman taudin, on pääasiallinen epidemian aiheuttaja Kongon demokraattisessa tasavallassa ja sen lähinaapureissa. Kehityslinjasta I on lisäksi olemassa kaksi alatyyppiä a ja b. Alatyyppi a näyttäisi sairastuttavan erityisesti lapsia ja alatyyppi b aikuisia. Tällä hetkellä (loppukesä 2024) ei pidetä todennäköisenä, että Keski-Afrikan epidemia leviäisi laajasti Euroopassa tai Suomessa.
M-rokon oireet ja hoito
Taudin itämisaika tartunnasta oireisiin vaihtelee 5–21 vuorokauden välillä. Infektio muistuttaa oireiltaan maailmasta hävitettyä isorokkoa, mutta on paljon lievempi taudinkuvaltaan. Alkuvaiheessa potilaalle kehittyvät niin sanotut yleisoireet eli kuume, päänsärky, lihaskivut, selkäkipu, väsymys ja imusolmukkeiden suureneminen. Muutama vuorokausi alkuoireiden jälkeen ilmaantuvat iho-oireet: ihottuma, vesikellomaiset rakkulat tai märkäpesäkkeet ja ruvet. Rakkuloita ilmaantuu erityisesti kasvojen alueelle, käsiin ja jalkoihin, mutta myös vartalolle. Vesikellomaiset muutokset ovat yleensä kooltaan 0,5–1 cm eli hieman suurempia kuin tyypilliset yskänrokko- tai vyöruusurakkulat. Rakkuloita voi olla myös suussa, sukupuolielinten alueella ja silmän side- tai sarveiskalvolla. Oireet kestävät yleensä 2–4 viikkoa. Rakkulat ovat usein kivuliaita, ja paranemisvaiheessa niihin voi liittyä kutinaa.
M-rokko on itsestään parantuva tauti, joskin tautiin sairastuneilla kuolleisuus on ollut 3–6 %. Vakavaa tautimuotoa voi esiintyä lapsilla, raskaana olevilla ja henkilöillä, joiden puolustuskyky infektioita vastaan on alentunut. Kehityslinja I:n aiheuttama infektio voi olla vakavampi, ja siihen voi liittyä korkeampi kuolleisuus. Kuolleisuus vuonna 2024 WHO:lle raportoiduissa tapauksissa on ollut kuitenkin noin 3 %. M-rokkoon voi liittyä jälkitauteina muita infektioita, kuten bakteremiaa, keuhkokuumetta, aivotulehduksia ja näön menetystä.
Kevään 2022 aikana todetut tartunnat ovat liittyneet pääosin matkailuun tai seksikontakteihin, muun muassa miesten väliseen seksiin. Kesällä 2024 Keski-Afrikan ulkopuolella esiintyneet tautitapaukset ovat esiintyneet yleensä henkilöillä, joilla on ollut kontakteja epidemia-alueelle.
M-rokon hoito
M-rokon hoito on oireenmukaista, toistaiseksi ei ole olemassa kohdennettua viruslääkettä m-rokkoa aiheuttavaa virusta vastaan. Isorokkovirusta vastaan kehitetyillä rokotteilla on ehkäisytehoa myös m-rokkotartuntoja vastaan.Suomessa on annettu riskiryhmäläisille noin 3000 rokotusta m-rokkoa vastaan. Rokote (Imvanex) sisältää heikennettyä niin kutsuttua vaccinia-virusta ja suojan saaminen edellyttää kahta rokotekertaa. Rokotuksen tavallisimpia haittavaikutuksia ovat kuume, väsymys, päänsärky, lihaskivut, pahoinvointi ja pistokohdan paikallisreaktiot.
M-rokkoepäilyssä henkilöä kehotetaan ottamaan yhteys terveydenhuoltoon puhelimitse, josta annetaan ohjeet tutkimuksiin ja näytteenottoon hakeutumiseen. Tarkka diagnoosi perustuu yleensä viruksen tunnistamiseen rakkulasta, ja myös verestä voidaan määrittää apinarokkoviruksen vasta-aineita. Lääkärin, joka epäilee potilaallaan m-rokkoa, tulee olla yhteydessä puhelimitse sairaanhoitopiirin infektiolääkäriin ja sopia näytteenoton käytännön järjestelyistä.
