Käypä hoito -suositus Eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu

Käypä hoito -työryhmä on päivittänyt aiemman Eturauhasen hyvänlaatuista liikakasvua käsittelevän Käypä hoito -suosituksen koskemaan myös muita miesten virtsaamisoireita, kuten yövirtsaisuutta (nokturiaa) ja miesten virtsankarkailua.

Virtsaamiseen liittyviä termejä selityksineen

  • Akuutti virtsaumpi: kivulias tila, jossa potilas ei pysty virtsaamaan, vaikka virtsarakko on täynnä
  • Krooninen virtsaumpi: potilaalle jää huomattava määrä virtsaa rakkoon virtsaamisen jälkeen, eikä potilas aisti tätä. Potilaalla voi olla virtsankarkailua, joka johtuu täynnä olevasta virtsarakosta (virtsan ylivuotokarkailu).
  • Nokturia: öinen tiheä- tai runsasvirtsaisuus
  • Virtsarakkolihaksen yliaktiivisuus: virtsarakon täyttymisvaiheessa havaitaan rakkolihaksen tahdosta riippumattomia supistuksia, minkä seurauksena saattaa olla voimakasta virtsaamispakkoa tai virtsankarkailua
  • Virtsarakkolihaksen aliaktiivisuus: virtsarakon supistusvoima on vähentynyt ja virtsasuihku on tästä syystä heikentynyt
  • Tyhjennysoireet: vaikeus tyhjentää virtsarakkoa (esim. heikentynyt virtsasuihku, ponnistelun tarve, tunne ettei rakko tyhjene täysin tai kyvyttömyys virtsata)
  • Varastoimisoireet: potilaan on vaikea pidätellä virtsaamista (esim. tihentynyt virtsaamistarve, voimakas virtsaamispakko, virtsankarkailu, yövirtsaisuus)

Tutkimukset

Alkuun päästään sillä, että lääkäri selvittää potilaan sairaushistoriaa ja pyytää täyttämään oirekyselylomakkeen (esim. IPSS tai DAN-PSS) ja pitämään 2–3 päivän ajan virtsaamis- ja juomispäiväkirjaa. Edellä mainituilla saadaan hyvä käsitys oireista, niiden voimakkuudesta, tyypistä ja kehittymisestä. Näitä tietoja voidaan hyödyntää myös hoidon seurannassa.

Lisäksi lääkäri tutkii potilaan: vatsan tunnustelu, ulkoisten sukupuolielinten ja välilihan alueen tutkiminen ja alaraajojen poikkeavuuksien havainnointi.

Perustutkimuksiin kuuluu myös tuseeraus eli eturauhasen tunnustelu sormella peräaukon kautta. Sen tavoitteena on arvioida eturauhasen koko, symmetria, arkuus ja mahdolliset kyhmyt.

Virtsanäyte (liuskatesti tai laboratoriokoe) otetaan jokaiselta potilaalta, jolla on virtsaamiseen liittyviä oireita.

PSA on eturauhasen tuottama merkkiaine. PSA-arvo voidaan mitata, jos epäillään eturauhassyöpää ja syövän löytyminen vaikuttaisi hoitopäätökseen. Lääkäri keskustelee potilaan kanssa PSA-testin mahdollisista hyödyistä ja haitoista (ks. Käypä hoito -potilasversio Eturauhassyöpä Eturauhassyöpä).

Jäännösvirtsan määrä voidaan arvioida kaikukuvauksella, jäännösvirtsamittarilla tai katetroimalla. Munuaisten toimintaa arvioidaan mittaamalla seerumin kreatiiniarvo tai eGFR (glomerulusten suodatusnopeus).

Mikäli todetaan poikkeavuuksia, tehdään tarvittaessa lisätutkimuksia. Urologin (erikoislääkäri) käytössä ovat lisäksi urodynaamiset tutkimukset, muut kuvantamistutkimukset ja virtsarakon tähystystutkimus.

Hoito

Ensisijaisia hoitomuotoja ovat seuranta, lääkehoito ja elintapojen muuttaminen. Hoitotavan valinta tehdään yhdessä potilaan kanssa.

Oireiden seuranta

Jos potilaan oireet ovat lieviä tai kohtalaisia, voidaan hoito aloittaa pelkällä oireiden seurannalla. Lisäksi kannustetaan elintapamuutoksiin, sillä ne helpottavat virtsaamisoireita ja parantavat myös vastetta mahdolliseen lääkehoitoon.

Elintapamuutokset

Elintapamuutoksia kannattaa harkita:

  • mieti nesteiden nauttimisen vähentämistä eritoten yötä vasten, jotta virtsan erittyminen vähenee
  • kiinnitä huomiota kofeiini- ja alkoholipitoisten juomien määrään, sillä ne lisäävät virtsaneritystä ja aktivoivat virtsarakkoa
  • varastoimisoireiden vähentämiseksi harjaannuta virtsarakkoa, jotta rakon tilavuus paranee ja virtsaamisvälit pidentyvät
  • virtsaamisen jälkeen lypsä virtsaputkea kivespussien takaa siittimen kärkeä kohti ja ravistele, jotta jälkitippuminen vähentyisi
  • tarkista lääkkeiden ottoajankohta (erityisesti nesteenpoistolääkkeiden osalta)
  • hoida ummetus.

Elintapamuutokset helpottavat oireita ja parantavat myös vastetta mahdolliseen lääkehoitoon.

Lääkehoito

Kohtalaisista tai vaikeista virtsaamisoireista kärsiville miehille voidaan suositella lääkehoitoa.

Miehet odottavat saavansa lääkehoidosta apua erityisesti tyhjennysoireisiin. Tämän suhteen miesten odotukset ja toiveet saattavat vaihdella (ks. lisätietoartikkeli Potilasnäkökulmia miesten virtsaamisvaivoihin Potilasnäkökulmia miesten virtsaamisvaivoihin).

Lääkkeinä voidaan käyttää erilaisia lääkärin määräämiä lääkkeitä, esim.

  • alfasalpaajia tai fosfodiesteraasi 5:n estäjiä, jotka helpottavat rakon tyhjenemistä
  • 5-alfareduktaasin estäjiä, jotka pienentävät eturauhasen kokoa
  • beeta-3-agonisteja tai antikolinergejä, jotka vähentävät virtsarakon yliaktiivisuuden oireita.

Näiden lääkkeiden yhdistelmähoitoja voidaan harkita, jos potilaan oireet eivät helpota riittävästi yhdellä käytössä olevalla lääkkeellä.

Entä luontaistuotteet?

Kasviperäisistä luontaistuotteista, esimerkiksi sahapalmusta, ei ole tutkimusten mukaan ollut juurikaan apua; sahapalmu vähentää virtsaamisoireita ja parantaa elämänlaatua vain vähän tai ei lainkaan.

Leikkaushoito

Leikkaushoitoon edetään silloin, jos lääkehoito ei sovi tai ei ole riittävä, potilaalla on virtsaumpi, virtsan ylivuotokarkailua, toistuvia virtsatietulehduksia, rakkokiviä, jäännösvirtsaa jää reilusti, virtsassa on toistuvasti verta tai virtsarakossa on kookas divertikkeli (seinämän pussimainen pullistuma).

Urologi valitsee yhdessä potilaan kanssa potilaan tilanteeseen parhaiten soveltuvan kirurgisen hoitomuodon.

Perinteisenä, tehokkaana ja yleisesti käytössä olevan hoitona käytetyin on eturauhasen höyläysleikkaus (TURP). Joillekin potilaille suositellaan eturauhasen halkaisuleikkausta (TUIP).

Muita kirurgisia toimenpiteitä ovat eturauhasen enukleaatio (hyvänlaatuisen eturauhasen liikakasvun poistoleikkaus) ja vaporisaatio (eturauhasen höyrystäminen).

Yövirtsaisuus (nokturia)

Nokturialla tarkoitetaan tarvetta herätä yöllä virtsaamaan kesken unien.

Nokturian taustalla voi olla useita erilaisia syitä, joten onkin tärkeä erottaa, onko kyse runsaasta yöllisestä virtsanerityksestä, virtsarakon huonosta pidätyskyvystä tai unihäiriöistä (esim. uniapnea) tai kenties näiden yhdistelmästä.

Hoito valitaan sen mukaan, mikä osoittautuu nokturian syyksi. Joskus riittää, että rajoitetaan nesteiden nauttimista eritoten ennen nukkumaan menoa, joskus tarvitaan lääkehoitoa.

Miesten virtsankarkailu

Virtsankarkailulla tarkoitetaan virtsanpidätyskyvyttömyyttä. Sitä esiintyy reilulla 10 prosentilla 60–64-vuotiaista ja yli 30 prosentilla yli 85-vuotiaista miehistä.

Virtsankarkailua esiintyy erityisesti vanhuksilla, ja se on yhteydessä moniin perussairauksiin, kuten dementiaan ja aivohalvaukseen.

Virtsankarkailu luokitellaan ponnistus-, pakko- ja sekamuotoiseen virtsankarkailuun. Virtsankarkailun alatyyppejä ovat virtsan ylivuotokarkailu, jälkitiputtelu sekä yöllinen virtsankarkailu. Käypä hoito -suosituksen taulukossa on kerrottu miesten virtsankarkailun luokittelusta, syistä ja oireista.

Virtsankarkailuun liittyvät tutkimukset

Virtsankarkailuun liittyvät tutkimukset ovat samanlaisia kuin muutoinkin miesten virtsaamisoireissa (ks. tämän potilasversion kohta Tutkimukset).

Elintavat ja lääkkeettömät hoidot

Lihavuus, tupakointi, fyysinen aktiivisuus ja ruokavalio voivat olla yhteydessä virtsankarkailuun, joten elintapojen muutokset voivat helpottaa myös virtsankarkailua.

Yleinen keino helpottaa virtsankarkailua on rajoittaa nesteiden käyttöä.

Virtsarakon koulutuksella ja virtsaamisen aikatauluttamisella voidaan parantaa muun muassa virtsarakon hallintaa ja pidentää virtsauskertojen väliä.

Muiden perussairauksien tehokas hoito samoin kuin ummetuksen hoito voivat vähentää virtsaamisoireita.

Lantionpohjan lihasharjoittelu yksinään tai yhdessä biopalautteen tai sähköärsytyshoidon kanssa saattaa parantaa virtsanpidätyskykyä ja nopeuttaa toipumista eturauhasleikkauksen jälkeen.

Virtsankarkailun yhteydessä voidaan käyttää erilaisia apuvälineitä: imukyiset siteet ja vaipat, virtsankeräimet (urinaalit), virtsaputken ulkoiset sulkijat ja katetrit. Näihin – etenkin puristimiin ja katetreihin – saattaa kuitenkin liittyä myös haittavaikutuksia.

Virtsankarkailun lääkehoito

Virtsan pakkokarkailun hoidossa voidaan käyttää myös lääkkeitä: antikolinergejä ja beeta3-agonisti mirabegronia pakkokarkailuun ja duloksetiinia ponnistuskarkailuun – tosin duloksetiinin käyttöaihe on naisten, ei miesten, virtsankarkailun hoito.

Haittojen vuoksi antikolinergeja ei kuitenkaan käytetä iäkkäiden (yli 75-vuotiaiden) potilaiden virtsaamisoireiden ja virtsankarkailun hoidossa.

Virtsankarkailun kirurginen hoito

Virtsankarkailua voidaan hoitaa myös leikkauksella. Virtsaputken ympärille voidaan ruiskuttaa täyteainetta tai käyttää ns. nauhaleikkausta. Sulkijalihasproteesia käytetään keskivaikean tai vaikean ponnistuskarkailun hoitona.

Jos pakkokarkailun lääkehoito ei ole tehonnut riittävästi, voidaan virtsarakon seinämään ruiskuttaa botuliinitoksiinia. Yhden pistoshoidon teho kestää yleensä useita kuukausia. Botuliinitoksiinihoito altistaa virtsatieinfektioille ja virtsaummelle.

Muita hoitomuotoja ovat sakraalinen neuromodulaatio ja virtsa-avanne.

Aliaktiivinen virtsarakko

Virtsarakon seinämälihaksen aliaktiivisuutta arvioidaan olevan noin 10 prosentilla miehistä, jotka kärsivät alavirtsateiden oireista, ja jopa lähes puolella virtsaamisoireisista 70-vuotiaista miehistä.

Virtsarakon aliaktiivisuuden oireita ovat virtsaamisen aloittamisen vaikeus, heikko virtaussuihku, pidentynyt virtsaamisaika, virtsarakon puutteellinen tyhjentyminen ja heikentynyt tunne virtsarakon täyttymisestä.

Oireita voidaan yrittää helpottaa aikataulutetulla virtsaamisella tai virtsaamalla esimerkiksi 2–3 kertaa peräkkäin, lantionpohjan lihaksiston rentouttamisella ja biopalautehoidoilla sekä omatoimisella toistokatetroinnilla, jos jäännösvirtsan määrät ovat toistuvasti suuria.

Oireiden helpottamiseksi voidaan kokeilla myös lääkehoitoa, mutta tutkimustulokset näiden tehosta olevat puutteellisia.

Kirurgisina hoitomuotoina käytetään eturauhasen liikakasvun leikkaushoitoa tai sakraalista neuromodulaatiota.

Potilaan seuranta

Jos oireet ovat lieviä, voidaan hoito aloittaa pelkällä seurannalla. Tällöin tilannetta seurataan 6–12 kuukauden kuluttua ja sen jälkeen yksilöllisesti edellyttäen, etteivät oireet pahene tai ilmaannu oireita, jotka edellyttävät muunlaista hoitoa.

Seurantakäynnillä tarkistetaan oireet ja jäännösvirtsan määrä.

Kun lääkehoito on aloitettu, ensimmäinen seurantakäynti tehdään 3 kuukauden kuluttua hoidon aloituksesta, jos lääkkeenä on alfasalpaaja, PDE5:n estäjä, antikolinergi- tai mirabegronilääkitys, ja 6 kuukauden kuluttua, jos lääkityksenä on 5-ARI. Desmopressiinilääkitys vaatii erityishuomioita.

Kun lääkehoidolla on saavutettu riittävä hoitovaste ja se säilyy hyvänä, seurataan tilannetta yksilöllisesti.

Leikkauksen jälkeinen seuranta on hyvä tehdä ainakin kertaalleen esimerkiksi oirekyselyllä ja jäännösvirtamittauksella (jos kyseessä on ollut potilas, jolla on ollut virtsaumpi).

Lisätietoa aiheesta

Käypä hoito -materiaalit:

Terveyskirjasto:

  • Virtsankarkailu, virtsainkontinenssi (miehet)
  • Virtsaumpi
  • Tiheävirtsaisuus (pollakisuria)

Terveyskylä / Miestalo: Virtsavaivat

Potilasversiossa mainitut organisaatiot antavat lisätietoa aiheeseen liittyen. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -toimitus ei vastaa muiden organisaatioiden antaman tiedon laadusta tai luotettavuudesta.

Tekijät

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta päivittänyt potilaiden osallisuutta tukeva toimittaja Kirsi Tarnanen.

Tekstin on tarkistanut Käypä hoito -työryhmän jäsen, urologian erikoislääkäri Tuomas Kilpeläinen HUS:n Vatsakeskuksesta ja Käypä hoito -päätoimittaja, terveydenhuollon erikoislääkäri Raija Sipilä Suomalaisesta Lääkäriseurasta Duodecimista.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.