Käypä hoito -suositus Alaraajojen laskimoiden vajaatoiminta
- Potilasversio tulostettavassa muodossa (PDF)
- Patientinformation på svenska Venös insufficiens
Alaraajojen laskimoiden vajaatoiminta johtaa jalkojen laskimopaineen kohoamiseen ja ihonalaisiin laskimolaajentumiin eli suonikohjuihin.
Pintalaskimoiden vajaatoimintaa esiintyy länsimaissa jopa kolmasosalla väestöstä. Lieviä paikallisia muutoksia saattaa olla jopa kahdeksalla ihmisellä kymmenestä. Naisilla vaiva on yleisempi kuin miehillä.
Riskitekijät
Laskimoiden vajaatoiminnan riskitekijöitä ovat naissukupuoli, raskaudet ja sukurasite. Sen sijaan esimerkiksi seisomatyöllä, sosiaaliryhmällä, tupakoinnilla, alkoholinkäytöllä tai vaikkapa ummetuksella ei näyttäisi olevan yhteyttä laskimoiden vajaatoimintaan.
Oireet
Jalkoihin liittyvät oireet, kuten särky, turvotus, väsymys ja kutina eivät välttämättä viittaa jalkojen laskimoiden vajaatoimintaan. Yksi näkyvistä oireista on pystyasennossa näkyvät suonikohjut sekä mahdolliset ihomuutokset.
Olennaista on muodosta potilaan oireista kokonaiskuva, ja sulkea pois muut kyseisiä oireita aiheuttavat sairaudet.
Tutkimukset
Aluksi lääkäri tutkii potilaan paljaat jalat: näkyykö jaloissa pullottavia suonikohjuja, turvotusta tai ihomuutoksia. Tutkimus tehdään siten, että potilas seisoo.
Laskimoiden kaikukuvaus eli ultraäänikuvaus on olennainen osa lääkärin tutkimusta. Kaikukuvauksen tekee toimenpiteestä päättävä erikoislääkäri. Samalla hän tekee tarvittavan hoitosuunnitelman mahdollista kajoavaa hoitoa varten.
Jos epäillään lantion alueen kroonista tukosta tai ahtaumaa, saatetaan tarvita lisäksi tietokonetomografiaa tai magneettikuvausta. Varjoainekuvaukset eivät ole enää nykyään tarpeellisia.
Edellä mainittujen tutkimusten perusteella laskimosairaus luokitellaan erilaisiin vaikeusluokkiin (luokat C0–6) ja oireisiin perustuviin haitta-asteisiin (luokka 0–3).
Pintalaskimotukos
Tukkeutunut pintalaskimo on monesti kipeä – jopa hipaisuarka – ja iho punoittaa selvästi.
Joskus pintalaskimotukos etenee syväksi laskimotukokseksi. Kaikukuvauksella eli ultraäänitutkimuksella varmistetaan, kummasta sairaudesta on kyse.
Syvästä laskimotukoksesta ja sen hoidosta on olemassa oma potilasversionsa Syvä laskimotukos ja keuhkoembolia eli veritulppa Syvä laskimotukos (SLT) ja keuhkoembolia (KE) eli keuhkoveritulppa.
Monenlaisia hoitomuotoja
Hepariinilääkitys
Pintalaskimotukoksen hoitoon käytetään fondaparinuuksia tai pienimolekyylistä hepariinia, joka otetaan päivittäin kotona ns. napapiikkinä. Hoito kestää 6 viikkoa.
Hoitosukasta ei ole hyötyä tukoksen hoidossa, mutta oireita voidaan hoitaa kotona raajan kohoasennolla, kylmällä ja paikallishoitovalmisteilla (voiteilla), mutta niiden tehosta ei ole näyttöä pintalaskimotukoksen hoidossa. Kipuun voidaan käyttää tulehduskipulääkkeitä. Koska kyseessä ei ole bakteerin aiheuttama tulehdus, ei antibiooteista ole apua.
Lääkinnällinen hoitosukka
Jos kyseessä on oireita aiheuttava, mutta ns. komplisoitumaton (luokat C2–3) laskimoiden vajaatoiminta, lääkinnällisestä hoitosukasta ei näytä olevan apua; se ei näytä estävän suonikohjujen pahenemista.
Sen sijaan lääkinnällistä hoitosukkaa eli puristushoitoa (kompressio) käytetään edelleen vaikeamman eli ns. komplisoituneen laskimovajaatoiminnan (luokat C4–6) hoidossa. Sitä käytetään usein myös tehdyn toimenpiteen jälkeen, mutta sen käytöstä ja käytön kestosta päättää hoitava lääkäri.
Jos lääkinnällinen hoitosukka ei auta, täytyy miettiä muita hoitokeinoja.
Laskimonsisäiset eli kajoavat hoidot
Kajoava hoito, jolla tarkoitetaan elimistön sisälle ulottuvaa hoitoa, perustuu aina ennen toimenpidettä tehtyyn kaikukuvaukseen eli ultraäänitutkimukseen. Valtaosa kajoavista hoidoista voidaan tehdä poliklinikalla paikallispuudutuksessa.
Ensisijainen hoito on ns. termoablaatio (laser- tai radiotaajuushoito). Se voidaan tehdä valtaosalle potilaista poliklinikalla paikallispuudutuksessa. Toimenpide tuhoaa ja tukkii suonen, minkä jälkeen suoni kutistuu ja lopulta häviää. Mitään jälkiseurantaa ei tarvita, ja potilas voi liikkua heti toimenpiteen jälkeen. Joskus sairauslomaa ei tarvita ollenkaan, mutta yleensä sairasloman tarve on ollut (ammatista riippuen) alle viikon.
Termoablaatiota täydentävänä hoitona voidaan käyttää vaahtohoitoa (vaahtoskleroterapia). Laskimoon ruiskutetaan ultraäänen avulla nestemäistä tai vaahtomaista ainetta, joka hajottaa suonen sisäpintaa kemiallisesti, ja suoni lopulta tukkeutuu. Vaahtohoitoa käytetään lievempiin suonikohjuihin. Toimenpide voidaan tehdä ilman puudutusta eikä sen jälkeen tarvita edes sairauslomaa.
Vaahtoskleroterapialla hoidettu vajaatoiminta uusiutuu termoablaatiota herkemmin 5 vuoden sisällä, joten toimenpiteen jälkeen hoitotulos yleensä kontrolloidaan.
Kajoavien toimenpiteiden jälkeen hoidetun alueen iho usein tummuu, ja raajassa saattaa olla verenpurkaumia ja paikallista arkuutta. Nämä eivät yleensä aiheuta toimenpiteitä tai ole syy lääkitykselle, mutta epäselvissä tapauksissa kannattaa olla yhteydessä siihen yksikköön, jossa toimenpide on tehty.
Myös uusia laskimosisäisiä hoitomuotoja on kehitteillä
Uusia hoitomuotoja ovat höyry- ja liima-ablaatio sekä mekanokemiallinen ablaatio. Näistä uusista hoitomuodoista on kuitenkin olemassa vielä vähän kertynyttä tutkimustietoa jo vakiintuneessa käytössä olevaan termoablaatioon verrattuna.
Avoleikkaus
Leikkauksesta päätetään potilaskohtaisesti, sillä ei ole olemassa kaikille soveltuvaa leikkausta. Nykyään kaikukuvaus eli ultraäänitutkimus tehdään ennen leikkausta, ja kuvauksen tulosta käytetään hyväksi leikkauksen suunnittelussa.
Yleensä avoleikkaus vaatii nukutuksen tai selkäydinpuudutuksen, mutta se voidaan joskus tehdä myös paikallispuudutuksessa. Moni potilas selviytyy leikkauksesta 1–2 viikon sairauslomalla.
Leikkauksen jälkeen käytetään hoitosukkaa lääkärin antamien ohjeiden mukaan
Laskimoleikkauksen jälkeen potilas saa muun opastuksen ohella neuvot hoitosukan käytöstä, ja ainakin säärihaavasta kärsineet potilaat kutsutaan seurantakäynnille muutaman kuukauden tai puolen vuoden kuluttua. Puristus- eli kompressiohoidosta on hyötyä aina seurantakäyntiin asti. Jos raajan tilanne ei jatkotutkimuksissa ole riittävän hyvä tai myöhemmin huononee, hoitosukkahoito saattaa jatkua loppuelämän ajan.
Komplisoitumattoman suonikohjutaudin vuoksi leikattua potilasta ei yleensä ole tarvetta kutsua jälkitarkastukseen.
Hoidon porrastus
Avoterveydenhuollossa on tärkeää havaita potilaat, jotka sairastavat komplisoitunutta laskimovajaatoimintaa (luokat C4–6). Heidät tulee ohjata erikoissairaanhoidon tutkimuksiin ja hoitoon. Jos luokan C2–3 laskimovajaatoiminta aiheuttaa haittaavia oireita, on erikoishoidon kiireetön tutkimus ja arvio myös heille aiheellinen.
Kuvantamistutkimuksia ei suositella tehtäväksi avoterveydenhuollossa. Komplisoitumaton pintalaskimotukos voidaan hoitaa avoterveydenhuollossa, mutta ainakin akuuttivaiheen jälkeen on laskimovajaatoiminnan hoidon tarve syytä arvioida erikoissairaanhoidossa.
Tekijät
Tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen pohjalta päivittänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen. Sen on tarkistaneet Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja, apulaisylilääkäri Jukka Saarinen TAYS:n verisuonikirurgiasta ja Käypä hoito -toimittaja, ylilääkäri, ortopedi Ville Mattila TAYS:sta.
Vastuun rajaus
Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.
