Käypä hoito -suositus Parkinsonin tauti

• Potilasversio tulostettavassa muodossa (PDF)
• Patientinformation på svenska Parkinsons sjukdom

Riski sairastua Parkinsonin tautiin lisääntyy 50. ikävuoden jälkeen. Noin yksi sadasta 70-vuotiaasta sairastaa sitä. Parkinsonin tautia esiintyy maailmanlaajuisesti.

Johto-oireet

Oireet alkavat hitaasti. Tyypillisiä alkuoireita ovat lepovapina, liikkeiden hidastuminen ja jäykkyys, jotka usein alkavat toispuoleisesti. Muun muassa ummetus hajuaistin heikkeneminen voivat edeltää motorisia oireita useilla vuosilla

Riskitekijöitä ei tunneta

Vain pieni osa Parkinsonin taudista on perinnöllistä, geenivirheiden yleisyyttä Suomessa ei tarkasti tiedetä. Ympäristötekijöidenkään osuudesta ei ole selvää tietoa. Tautia ei voida ehkäistä eikä sen toteamiseen ole olemassa seulontamenetelmiä.

Tutkimukset

Diagnoosi perustuu neurologin tekemään tutkimukseen, jossa on osoitettava vähintään kaksi taudin keskeistä oiretta. Koska eräät muut sairaudet tai lääkkeet voivat aiheuttaa samanlaisia oireita, on ennen lopullisen diagnoosin tekoa suljettava pois muut syyt. Tästä syystä kuvantamistutkimuksia tarvitaan joskus tukena. Diagnoosia voidaan varmistaa yksittäisissä tapauksissa aivojen dopamiiniaineenvaihduntaa mittaavalla menetelmällä (SPECT).

Oireita lievittävä lääkitys

Koska parantavaa ja taudin etenemistä ehkäisevää hoitoa ei tunneta, lääkitys on oireita lievittävä. Lääkkeen valintaan vaikuttavat muun muassa potilaan ikä, oireet, yleinen suoriutumiskyky sekä muut sairaudet ja lääkitykset.

Keskivaiheen hoito

Taudin edetessä lääkevaikutuksen teho heikkenee, toimintakyky alkaa vaihdella ja tahattomat liikkeet ovat usein arkipäivää. Käytännössä jokainen Parkinson-potilas kärsii niistä ajan mittaan.

Taudista itsestään ja sen lääkehoidosta johtuvat ongelmat ovat tyypillisiä Parkinsonin taudin pidemmälle edenneessä vaiheessa.

Annosvasteen hiipumisella (wearing off) tarkoitetaan Parkinson-oireiden ilmaantumista silloin, kun levodopan vaikutus on päättynyt eikä uutta lääkeannosta ole vielä otettu. Tällöin vasteen mukaan levodopan lisäksi aloitetaan dopamiiniagonisti tai suurennetaan levodopan annosta. Tarvittaessa voidaan levodopan ottoväliä lyhentää ja kerta-annosta pienentää.

Tahattomat liikkeet eli dyskinesiat, kuten raajojen tai kasvojen nykiminen, ylävartalon tai pään heiluminen puolelta toiselle ovat aluksi lieviä, eikä potilas itse ole aina niistä edes tietoinen. Ne eivät heikennä elämänlaatua sairauden alussa, mutta voivat olla vaikea haitta myöhemmin. Tahattomia liikkeitä voidaan helpottaa pienentämällä levodopan annosta.

Lihaskouristukset, kehon osan vääntö tai pakkoasento eli dystoniat vaikeuttavat liikkumista, aiheuttavat kipua ja tuottavat sosiaalista haittaa. Varpaiden tai jalkojen krampit ovat tavallisia, mutta dystoniaa voi ilmaantua mihin tahansa kehon osaan. Off-vaiheisiin liittyvää dystoniaa voidaan hoitaa tehostamalla lääkitystä.

Jähmettyminen ilmenee paikalleen juuttumisena esimerkiksi potilaan yrittäessä kääntyä tai lähteä liikkeelle. Vaikeisiin off-vaiheisiin liittyviä jähmettymisiä voidaan hoitaa tarvittaessa apomorfiinikynällä.

Noin puolet Parkinson-potilaista kaatuu myös useammin kuin kerran vuodessa. Kaatuilua ei voida estää lääkkeillä, mutta apuvälineiksi suositellaan kävelysauvoja tai rollaattoria.

Parkinson-potilailla voi esiintyä myös joko tautiin itseensä tai lääkitykseen liittyviä käytösoireita, verenpaineen vaihtelua asennonmuutosten yhteydessä, nielemisvaikeuksia, syljen valumista, masennusta ja muistiongelmia.

Edenneen taudin hoito

Syväaivostimulaatio-, apomorfiini- ja levodopainfuusiohoidoilla voidaan auttaa niitä potilaita, joilla on hyvästä lääkehoidosta huolimatta vaikeita tilanvaihteluita, häiritseviä tahattomia liikkeitä, vapinaa, tai niitä, jotka eivät pysty käyttämään oireiden lievitykseen tarvittavia lääkeannoksia. Mikään hoidoista ei estä sairauden etenemistä, mutta oikein valituilla potilailla ne lievittävät merkittävästi motorisia tilanvaihteluja, vapinaa ja jäykkyyttä sekä vähentävät tahattomia liikkeitä useiksi vuosiksi. Syväaivostimulaatiohoitoa voidaan käyttää myös silloin, kun lääkehoidolla ei saada mitään vastetta vapinaan.

Liikunta ja kuntoutus

Omatoiminen liikunta tulisi aloittaa viimeistään sairauden toteamisvaiheessa. Liikunnalla voidaan parantaa fyysistä suorituskykyä, tasapainoa ja nivelten liikkuvuutta ja lihasvoimaa.

Kuntoutuksen tulisi kohdistua siihen ongelmaan, joka on toimintakyvyn kannalta keskeisin. Kävelyä voidaan parantaa esimerkiksi kävelymattoharjoittelulla. Päivittäisissä toiminnoissa selviytymistä voidaan helpottaa apuvälineillä ja asunnon toimintoihin tehtävillä parannuksilla. Puheterapiasta voi olla apua ääneen ja nielemiseen liittyvien ongelmien hoidossa.

Seuranta

Parkinsonin taudin toteaminen, hoito ja seuranta kuuluvat neurologian erikoislääkärille. Potilaita, joiden tila on vakaa, voidaan seurata jonkin aikaa myös perusterveydenhuollossa. Potilaan kokonaistilanne tulisi arvioida vähintään kerran vuodessa.

Myös Suomen Parkinson-liiton sivuilta (www.parkinson.fi ) löytyy aiheeseen liittyvää lisätietoa.

Tekijät

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksesta päivittänyt potilasversioista vastaava toimittaja Kirsi Tarnanen. Sen ovat tarkistaneet työryhmän puheenjohtaja, dosentti Eero Pekkonen Helsingin yliopistosta ja neurologian erikoislääkäri Sari Atula HYKS:n neurologian klinikasta ja Suomalaisesta Lääkäriseurasta Duodecimista.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.