Käypä hoito -suositus Eteisvärinä

• Potilasversio tulostettavassa muodossa (PDF)
• Patientinformation på svenska Förmaksflimmer (päivitettävänä)

Altistavat tekijät

Ikä on tärkein altistava tekijä: jopa 20 prosenttia yli 75-vuotiaista sairastaa eteisvärinää. Iän lisäksi eteisvärinälle altistavat kohonnut verenpaine, sydänsairaudet, diabetes, ylipaino ja uniapnea sekä runsas alkoholinkäyttö, tupakointi ja muut nikotiinivalmisteet.

Oireet

Eteisvärinän oireet ovat yksilöllisiä ja vaihtelevia: sydämen epäsäännöllinen syke, suorituskyvyn heikkeneminen, väsymys, ahdistava olo ja huimaus. Joillakin on paljon oireita, mutta rytmihäiriö voi olla myös täysin oireeton.

Oireiden vaikeusastetta kuvataan neliportaisella EHRA-luokituksella .

Diagnoosin perustana EKG

Perustutkimuksia ovat potilaan haastattelu, lääkärin suorittama kliininen tutkimus ja EKG-tutkimus. Tarpeen mukaan otetaan verikokeita, sydämen ja keuhkojen röntgenkuva sekä tehdään sydämen kaikututkimus. Joskus tarvitaan myös rasituskoetta ja muita tarkempia sydäntutkimuksia.

Hoidossa huomioitavaa

Hoidossa huomioidaan potilaan perussairaudet ja se, kuinka vaikeita eteisvärinään liittyvät oireet ovat.

Erityisen tärkeää on altistavien tekijöiden hoito sekä oikein toteutettu tukoksia estävä verenohennus- eli antikoagulaatiohoito.

Sykkeen- vai rytminhallinta

Eteisvärinän hoitolinjaksi valitaan joko sykkeenhallinta tai rytminhallinta.

Sykkeenhallinta, jossa rytmihäiriö jätetään pysyväksi rytmiksi, on hyvä vaihtoehto erityisesti iäkkäillä ja vähäoireisilla potilailla.

Vaikeista rytmihäiriöoireista kärsivillä potilailla sinusrytmin palauttaminen rytminsiirrolla ja rytmihäiriön uusiutumisen esto eli ns. rytminhallinta on yleensä paras vaihtoehto.

Akuutissa eteisvärinäkohtauksessa on tärkeää arvioida tukosvaara sekä eteisvärinäkohtauksen kesto, jotta pystytään arvioimaan, voidaanko rytminsiirto tehdä heti vai vasta antikoagulaatiohoidon oltua käytössä riittävän pitkään (yli 3 viikkoa).

Rytminsiirto toteutetaan sairaalassa joko sähköisesti tai lääkkeellisesti.

Oireisen eteisvärinän uusiutumista voidaan estää rytmihäiriölääkkeillä. Lääkitys valitaan yksilöllisesti.

Mikäli eteisvärinä ei reagoi lääkehoitoon, voidaan tehdä katetriablaatio.

Eteisvärinän käynnistävät rytmihäiriöpesäkkeet sijaitsevat tyypillisesti keuhkolaskimoiden tyvialueella. Ablaation tavoitteena on eristää nämä alueet niin, että lisälyönnit eivät enää pysty käynnistämään rytmihäiriötä (ns. keuhkolaskimoiden eristys).

Sydämen tahdistinhoito ei tehoa eteisvärinään.

Eteisvärinän aiheuttamien tukosten esto

Eteisvärinäpotilaan ennusteen kannalta tärkeintä on oikein toteutettu antikoagulaatiohoito. Sen tarve on arvioitava aina, kun todetaan eteisvärinä.

Päätös antikoagulaatiohoidosta tehdään erityisen CHA₂DS₂VA-riskipisteytyksen avulla punniten myös verenvuotovaara.

Erityisen suuressa tukosvaarassa ovat yli 75-vuotiaat ja henkilöt, joilla on aiemmin todettu aivoverenkiertohäiriö.

Muita tukosvaaraa lisääviä tekijöitä ovat muun muassa sydämen vajaatoiminta, kohonnut verenpaine, diabetes ja valtimonkovettumatauti.

Verenohennuslääkkeet estävät tehokkaasti aivohalvauksia. Nykyään tukosten estossa käytetään ensisijaisesti suoria antikoagulantteja (apiksabaani, dabigatraani, edoksabaani, rivaroksabaani) ja joskus varfariinia.

Vaihto varfariinista suoraan antikoagulanttiin voi olla aiheellinen, jos verenhyytymiskokeiden tulokset (ns. INR-koe) eivät ole riittävän hyviä, mutta hyvin toteutettua varfariinihoitoa ei tarvitse vaihtaa.

Asetyylisalisyylihappoa (ASA) ei heikon tehonsa takia pidä käyttää eteisvärinään liittyvien tukosten estoon.

Suuri osa potilaista tarvitsee pysyvän verenohennuslääkityksen.

Säännöllinen seuranta

Eteisvärinä on pitkäaikainen sairaus, joka vaatii säännöllistä seurantaa.

Ensimmäinen kontrollikäynti on yleensä aiheellinen noin puolen vuoden kuluttua eteisvärinän toteamisesta. Sen jälkeen seurantakäynneistä sovitaan yksilöllisesti.

Valtaosalla potilaista seuranta voidaan toteuttaa perusterveydenhuollossa.

Eteisvärinä lukujen valossa

Suomessa arvioidaan olevan nykyisin noin 230 000 eteisvärinäpotilasta.

Eteisvärinä on harvinainen nuorilla, mutta se yleistyy nopeasti iän myötä. Yli 55-vuotiaista joka kolmas kokee eteisvärinän elämänsä aikana.

Lisätietoa aiheesta

• Sydänliitto: Eteisvärinä ja Eteisvärinäpotilaan sydänystävällinen ruokavalio
• Aivoliitto: Eteisvärinä
• Terveyskirjasto: Eteisvärinä (flimmeri) ja eteislepatus (flutteri)
• Terveyskylä: Eteisvärinä eli flimmeri

Potilasversiossa mainitut organisaatiot antavat lisätietoa aiheeseen liittyen. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -toimitus ei vastaa muiden organisaatioiden antaman tiedon laadusta tai luotettavuudesta.

Hyvä tietää

Kalaöljyvalmisteet eivät nykykäsityksen mukaan estä eteisvärinän uusiutumista, ja joissakin tapauksissa niistä saattaa olla jopa haittaa: ne saattavat suurentaa verenvuotovaaraa, jos niitä käytetään yhdessä antikoagulaatiohoidon kanssa.

Tekijät

Potilasversion tekstin on Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -suosituksen Eteisvärinä päivityksen pohjalta päivittänyt potilaiden osallisuutta tukeva toimittaja Kirsi Tarnanen.

Tekstin ovat tarkistaneet työryhmän puheenjohtaja, kardiologian ja sisätautien erikoislääkäri Pekka Raatikainen HUSin Sydän- ja keuhkokeskuksesta ja Käypä hoito -toimittaja, kardiologian ja sisätautien erikoislääkäri Tuula Meinander Suomalaisesta Lääkäriseurasta Duodecimista.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.