Käypä hoito -suositus Rahapeliongelma

Yleistä

Rahapeliongelmalla tarkoitetaan riskialtista pelaamista ja rahapeliriippuvuutta, joka on ongelman vakavin muoto.

Rahapeleiksi luetaan sellaiset pelit, joissa voittona tai tappiona on rahaa tai jotakin rahanarvoista: internetissä pelattavat rahapelit, lotto, raha-automaattipelit, raaputusarvat ja vedonlyöntipelit.

Rahapeliriippuvuus aiheuttaa haittoja eri osa-alueilla (talous, tunne-elämä, ihmissuhteet, työ, opiskelu) niin pelaajalle itselleen kuin hänen lähipiirillensä, joten monesti myös pelaajan läheiset tarvitsevat tukea.

Riskitekijät

Rahapeliriippuvuus on monitekijäinen sairaus. Perinnöllisen alttiuden lisäksi sen puhkeamiseen voivat vaikuttaa muun muassa sosiaaliset syyt, useat ympäristötekijät ja tietyt persoonallisuuden piirteet.

Rahapeliongelmalle altistavia syitä kasaantuu erityisesti nuorille, iäkkäille ja heikossa sosioekonomisessa asemassa oleville.

On myös tunnistettu kolme yleisintä riskitekijää: 1) useamman kuin kahden eri pelityypin pelaaminen, 2) merkittävä osuus tuloista kuluu rahapeleihin ja 3) pelejä pelataan usein.

Rahapeliriippuvuuden kanssa ilmenee usein päihdeongelmia, masennusta ja ahdistuneisuutta. Nämä häiriöt tulee hoitaa samalla, sillä ne voivat vaikeuttaa pelaamisen hallintaa ja samalla myös rahapeliongelman hoitoa.

Rahapeliongelman tunnistaminen

Rahapeliongelma on harvoin ensisijainen syy, jona vuoksi potilas hakeutuu hoitoon, joten kun potilas on tullut vastaanotolle mielenterveyden häiriön tai päihdeongelman takia, pitäisi häneltä kysyä myös pelaamisesta.

Rahapeliongelman tunnistamisen apuna voidaan käyttää apuna erilaisia kyselyjä ja siihen kehitettyjä mittareita, kuten esimerkiksi PGSI ja nuorilla SOGS-RA.

Hyvä oma-apu ja tunnistamisväline on rahapelipäiväkirja , josta saattaa olla apua.

Hoito

Psykososiaalisten hoitojen on todettu olevan vaikuttavia. Ensisijaiseksi hoidoksi suositellaan kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja motivoivaa haastattelua.

Lievempien oireiden hoidossa voidaan käyttää lyhytneuvontaa ja ohjattua omahoitoa.

Internetpohjaisilla hoito-ohjelmilla voidaan todennäköisesti vähentää pelaamiseen liittyvää yleistä oireilua.

Rahapelaamisen hoitoon ei ole näyttöön perustuvaa lääkehoitoa. Jos lääkehoitoa kuitenkin käytetään tukihoitona estämään retkahduksia, tulee mahdollisia haittavaikutuksia seurata.

Lisätietoa aiheesta

  • Terveyskirjasto: Peliriippuvuus
  • THL: sivusto Rahapelit
  • Peluuri tukee, neuvoo ja ohjaa
  • Rahapelin saa poikki myös netissä: hae Peli poikki -ohjelmaan
  • Päihdelinkki: Pelaaminen

Potilasversiossa mainitut organisaatiot antavat lisätietoa aiheeseen liittyen. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin Käypä hoito -toimitus ei vastaa muiden organisaatioiden antaman tiedon laadusta tai luotettavuudesta.

Rahapeliongelma lukujen muodossa

Rahapelaaminen on Suomessa yleistä: THL:n tutkimuksen mukaan noin joka 3. suomalainen pelaa rahapelejä viikoittain. Rahapeliongelmat ovat yleisempiä miehillä ja nuorilla aikuisilla.

Suomalaisista noin 3 prosenttia (112 000) pelaa rahapelejä ongelmallisella tasolla, riskitasolla pelaavia on noin 11 prosenttia ja rahapeliriippuvuus on noin 1,5 prosentilla (52 000).

Tekijät

Potilasversion tekstin on Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksen Rahapeliongelma pohjalta kirjoittanut potilaiden osallisuutta tukeva toimittaja Kirsi Tarnanen.

Tekstin ovat tarkistaneet Käypä hoito -työryhmän puheenjohtaja, professori emeritus Hannu Alho, työryhmän kokoava kirjoittaja psykiatrian erikoislääkäri ja kliininen opettaja Jonna Levola ja Käypä hoito -päätoimittaja Jorma Komulainen Suomalaisesta Lääkäriseurasta Duodecimista.

Vastuun rajaus

Käypä hoito -suositukset ja Vältä viisaasti -suositukset ovat asiantuntijoiden laatimia yhteenvetoja yksittäisten sairauksien diagnostiikan ja hoidon vaikuttavuudesta. Suositukset toimivat lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen päätöksenteon tukena hoitopäätöksiä tehtäessä. Ne eivät korvaa lääkärin tai muun terveydenhuollon ammattilaisen omaa arviota yksittäisen potilaan parhaasta mahdollisesta diagnostiikasta, hoidosta ja kuntoutuksesta hoitopäätöksiä tehtäessä.