Ulkomaille työn vuoksi muuttaminen on varsin suuri muutos, joka edellyttää huolellista valmistautumista. Työnantajan on jo rekrytointivaiheessa hyvä ottaa huomioon tulevan työntekijän edellytyksiä selviytyä uusissa, usein haastavissakin, olosuhteissa. Soveltuvuusarviota ei kannata jättää pelkästään työterveyshuollon tarkastuksen varaan. Työterveyshuolto arvioi työntekijän soveltuvuutta ulkomaan työhön hänen terveydentilansa puolesta, mutta on kovin harvinaista, että tarkastuksen perusteella todettaisiin ehdoton terveydellinen este ulkomaan työkomennukselle. Terveystarkastuksen yhteydessä voidaan kuitenkin antaa työntekijälle tietoa kohdemaan olosuhteista ja kertoa hänelle mahdollisista terveysriskeistä, jos työntekijällä on jokin sairaus. Työntekijä voi sen perusteella harkita vielä itse soveltuvuuttaan komennukselle.
Ulkomaille työhön muuttajan perheenjäsenille muutos on usein vähintään yhtä kuormittava kuin itse työntekijälle. Puoliso voi joutua varsinkin komennuksen alkuvaiheessa huolehtimaan lasten asioista ja monista käytännön asioista työntekijän keskittyessä työhönsä. Puolison on usein muuton vuoksi jätettävä kotimaassa tekemänsä työ. Sosiaalinen piiri ulkomaan kohteessa voi olla hyvin pieni. Perheenjäsenten terveyspulmat lisäävät henkistä kuormitusta ja riskejä. Lapset joutuvat luopumaan toveripiiristään ja aloittamaan koulussa vieraassa ympäristössä. Erityislapset saavat harvoin ulkomailla tarvitsemaansa tukea. Lapsen kehityshäiriö lisääkin suuresti perheen henkistä kuormitusta ja voi aiheuttaa tarpeen palata kotimaahan. Myös työntekijän muuttaminen määräajaksi yksin ulkomaille voi olla perheelle raskasta. Työterveyslääkäri ei voi antaa ehdotonta työnantajaa sitovaa lausuntoa perheenjäsenen soveltuvuudesta ulkomaille muuttoon, mutta työnantaja voi tarvita suosituksen omaa ratkaisuaan varten.
Työterveyshuollon on oltava selvillä kohdemaiden olosuhteista ja riskeistä, joista on hyvä keskustella myös työnantajan kanssa. Ulkomaan työkomennukselle muuttaville ja heidän perheenjäsenilleen järjestetään usein työnantajan puolesta valmennustilaisuuksia, joissa työterveyshuolto voi olla mukana kertomassa kohdemaiden terveysriskeistä, niihin varautumisesta sekä terveydenhuollon tasosta.
Ulkomaille muuttajien on oltava selvillä myös sosiaali- ja terveydenhuollon turvastaan ulkomailla asuessaan. Näistä asioista on saatavissa tietoa Kelan sivuilta
Kohdemaan terveyspalveluista on syytä olla selvillä, sillä vain paikallinen lääkäri voi vastata hoidosta. Suomen lain mukaan ei ole mahdollista hoitaa potilasta kotimaasta käsin etänä. Työntekijöillä ja perheenjäsenillä on yleensä komennusmatkavakuutus. Joskus työnantajakin maksaa kuluja.
Terveystarkastukset, rokotukset ja todistukset
Terveystarkastusprosessi kannatta aloittaa jo hyvissä ajoin. Ulkomaille lähtijän on tarvittaessa syytä asioida oman hoitavan lääkärinsä kanssa, hoitaa perussairaudet hyvään kuntoon ja varmistaa, ettei sairaus tai sen hoito ole este muutolle.
Moniin, varsinkin tropiikin maihin, tarvitaan useita rokotuskertoja. Tarkastettavan tulee kerätä rokotustietonsa ja toimittaa tai näyttää ne työterveyshoitajalle rokotussuunnitelman tekoa varten. Työterveyshoitaja voi aloittaa rokotukset ja konsultoida tarvittaessa lääkäriä rokotussuunnitelmasta. Rokotuksia annetaan laajemmin kuin tavalliselle matkailijalle. Esimerkiksi lavantauti-, aivokalvontulehdus- ja Japanin aivotulehdus- rokotteet annetaan herkästi maakohtaisen suosituksen mukaisesti. Lisäksi lapsille ja maaseudulla liikkuville aikuisille tulevat kyseeseen rabiesrokotukset..
Alle 7-vuotiailla lapsilla tulee olla tuberkuloosirokotus korkean esiintyvyysriskin maihin muuttaessaan. Jos tuleva ulkomaille muutto on tiedossa ennen lapsen syntymää, kannattaa asia ottaa puheeksi jo äitiysneuvolassa, jotta rokotus voidaan antaa heti synnytyksen jälkeen sairaalassa. Muussa tapauksessa työterveyshuollosta tehdään lähete keskussairaalaan lasten infektiopoliklinikalla tapahtuvaa esitutkimusta (IGRA-testi B –LyTbIFN tai B –TbIFNg) ja rokotusta varten. Tietoa lasten BCG-rokotuksista ja korkean tuberkuloosiriskin maista löytyy THL:n verkkosivuilta: BCG- eli tuberkuloosirokote - THL.
Lähtötarkastuksessa otetaan laboratoriotutkimuksia yksilöllisen tarveharkinnan mukaan. Esimerkiksi liiallisesta alkoholin käytöstä voidaan nähdä merkkejä laboratoriokokeissa. Tarkastettavan aiemman terveydentilan tuntemus helpottaa harkintaa. Kohdemaan olosuhteet huomioiden veriryhmän määrittäminen voi tulla kyseeseen, jotta tarvittaessa voidaan saada luotettava verenluovuttaja. Ulkomaan työviisumia varten voidaan edellyttää myös laboratoriokokeita.
Työterveyshoitaja voi ensin tehdä perusterveystarkastuksen esitietoineen sekä antaa informaatiota kohdemaasta. Tähän vaaditaan pitkähkö vastaanottoaika varsinkin, jos samalla on tehtävä rokotussuunnitelmaa ja aloitetaan rokotuksia. Työterveyshoitaja täyttää usein myös ulkomaan koulujen vaatimat rokotustietokaavakkeet lapsille. Sen vuoksi lasten neuvolarokotuksista on hyvä saada tiedot mielellään jo ennen työterveyshoitajan tarkastusta.
Työterveyslääkäri tekee fyysisen terveystarkastuksen, kirjoittaa sopivuuslausunnon sekä tarvittavat reseptit. Tarvittaessa kirjotetaan englanninkielinen selvitys sairauksista ja lääkityksestä. Ulkomaiset koulut vaativat usein lapsilta lääkärintodistuksen, jossa todetaan mm. onko estettä osallistua urheiluun, onko allergioita tai onko jokin kiireellistä hoitoa ja lääkintää vaativa sairaus, esim. epilepsia, astma tai vakava allergiareaktio. Työterveyslääkäri vastaa periaatteessa rokotussuojasta, vaikka asiaan perehtyneet työterveyshoitajat pystyvät huolehtimaan niistä käytännössä hyvin itsenäisesti. Malariariskin ja estolääkityksen tarpeen arvioinnissa otetaan huomioon kohdemaan lisäksi mahdolliset työmatkat kohdemaasta muihin maihin. Myös työterveyslääkäri antaa informaatiota kohdemaan olosuhteista, sairauksien ehkäisystä ja terveyspalveluista.
Ulkomaan komennuksen aikana työntekijät ja perheenjäsenet kysyvät usein neuvoja terveyspulmiinsa ja arviota paikallisen hoidon luotettavuudesta. Neuvoja annettaessa on huomioitava, että varsinainen hoitovastuu on aina pakallisella hoitavalla lääkärillä. Kotimaan lomien aikana tai muuten kotimaassa käydessään tehdään seurantatarkastuksia, joiden yhteydessä voidaan antaa rokotuksia, uudistaa reseptejä ja ottaa tarvittaessa laboratoriokokeita. Mm. suoliston parasiitit saadaan nykyisin hyvin esiin nukleiinihappo-osoituksella yhdestä ulostenäytteestä.
Komennuksen lopuksi tehdään lääkärin paluutarkastus, jossa huomioidaan sekä fyysinen että psyykkinen terveydentila ja seulotaan mahdolliset tarttuvat taudit. Mm. tuberkuloosialtistuksesta on omat ohjeensa . Paluutarkastuksista saadun kokemuksen perusteella myös työterveyshuollon tietämys asemamaan olosuhteista lisääntyy.
