Ihosyöpien määrä on Suomessa jatkuvassa nousussa ja ihomelanoomaa todetaan yhä useammin nuorilla aikuisilla. Ihomelanooman tunnettuja vaaratekijöitä ovat ihon toistuvat palamiset erityisesti nuoruusiällä, kun muiden ihosyöpien sairastumisriskiä kasvattaa ihon saama UV-säteilyn kokonaismäärä. UV-säteily vanhentaa ihoa ennenaikaisesti. Myös solariumin säteily lisää ihosyöpävaaraa, eikä solariumrusketus suojaa auringonpaistetta vastaan. UV-säteily on petollista, sillä ihon palaminen ilmenee vasta jälkeenpäin aikaisintaan 6 tunnin kuluttua altistumisesta ilmenevänä punoituksena. Punoitus on voimakkainta noin 24 tuntia auringonvalolle altistumisesta.

Rusketus ja auringossa palaminen

Ruskettuminen on seurausta auringonvalon aiheuttamasta ihosolujen DNA-vauriosta. DNA-vaurio käynnistää pigmentintuotannon eli ruskettumisen. Ruskettumisella iho yrittää suojata soluja lisävaurioilta. UV-säteily heikentää myös elimistön puolustuskykyä näkyen huuliherpeksen aktivoitumisena tai lomaa seuraavana hengitystieinfektiona. Immuunivasteen heikkeneminen voi edistää ihosyövän kehittymistä. UV-säteily voi vahingoittaa myös silmiä. Äkillisen liika-altistuksen merkki on sarveiskalvojen tulehdus (lumisokeus), joka voi ilmetä aurinkoisilla hangilla hiihtelyn jälkeen. Silmiä onkin syytä suojata aurinkolaseilla. Pitkäaikainen UV-säteilyaltistus edistää harmaakaihia. D-vitamiinin vuoksi ei auringossa tarvitse oleskella. D-vitamiinia saa ravinnosta ja vitamiinivalmisteista ilman ihosyöpäriskin kasvua.

Jos kuulut iholtasi helposti palaviin, kuulut riskiryhmään. Muita palamisherkän ihon tunnusmerkkejä ovat vaaleat tai punertavat hiukset, pisamat, siniset silmät ja vaalea iho, ts. valoihotyypit I ja II. Suuntaa antava ihotyyppijakauma esitetään taulukossa Ihotyypit palamisherkkyyden mukaan.

Taulukko 1. Ihotyypit palamisherkkyyden mukaan. Lähde: Hannuksela, 2011 ja Jansen, 19891.
Ihotyyppi Palamisherkkyys ja ruskettuminen (TB Fitzpatrickin mukaan) Ulkonäön piirteitä Suomalaisista (%)
1 Hannuksela M. Aurinko ja iho. Kirjassa: Hannuksela M, Peltonen S, Reunala T, Suhonen R , toim. Ihotaudit. Kustannus Oy Duodecim, 2011, s.145.
Jansen C T. Self-reported skin type and reactivity to UVB, UVA and PUVA irradiation. Photodermatology 1989; 6: 234–236.
I Ei rusketu, palaa aina Punertavat tai vaaleat hiukset, pisamat, hyvin vaalea iho. 3–5
II Ruskettuu hieman, palaa usein Vaalea iho, siniset silmät 25–27
III Ruskettuu, palaa silloin tällöin Tummanvaaleat tai ruskeat hiukset, siniset silmät 60
IV Ruskettuu helposti, palaa joskus Tummat hiukset, usein ruskeat silmät 10
V Iho tummuu ruskettuessa, palaa erittäin harvoin Ruskea/värillinen (ei musta) iho -
VI Ei pala Musta iho -

Muita ihosyövän vaaratekijöitä ovat runsasluomisuus, epätyypilliset luomet sekä lähisuvussa todettu melanooma. Eräät lääkkeet voivat lisätä ihon palamisherkkyyttä.

Auringolta suojautuminen

Kesällä turvallinenn tapa on viettää keskipäivää katoksen tai varjon alla (siesta). Se ei yksin vielä riitä auringolta suojautumiseen, sillä iho voi varjossakin saada UV-säteilyä -jopa puolet siitä, mitä suorassa auringonpaisteessa. Pitkähihaiset löyhät vaatteet ovat mukavat ja tehokas keino estää ihon palamista. Auringonsuojavoiteet ovat avuksi "luontaisten" keinojen jälkeen. Lämpimässä iho haihduttaa runsaasti nestettä. Elimistön kuivumista voi ehkäistä nauttimalla runsaasti nestettä. Auringon säteilyn määrään vaikuttavia tekijöitä kuvataan taulukossa Tekijöitä, jotka vaikuttavat auringon UV-säteilyn määrään.

Yleinen suojautuminen auringon UV-säteilyä vastaan

  • Keskipäivän auringonpaisteen välttäminen (siesta, varjo) klo 11–15, hyvin valoherkillä pitempi siesta-aika klo 10-16. Suomessa tämä koskee loppukevättä ja kesää.
  • Tarkkaile UV-indeksiä (UVI) myös matkakohteessa. Suojautuminen on tarpeen kun UVI on vähintään 3 .
  • Oman varjon pituus on hyvä käytännön UV-mittari. Mitä lyhyempi varjo on, sitä suurempi on palamisvaara.
  • Suojaa silmät aurinkolaseilla ja käytä päähinettä (mieluusti liereillä/lipalla), suojaa ihoa vaatteilla.
  • Suojaa paljas iho ison suojakertoimen auringonsuojatuotteella ”SPF50+ UVA” ennen ulos menoa. Lisää voidetta noin 2 tunnin välein.
  • Käytä rannalla tai uidessa vedenkestävää voidetta, ja lisää sitä aina uinnin ja kuivaamisen jälkeen.
  • Levitä aurinkovoidetta huolellisesti ja riittävän runsaasti joka paikkaan, muista voidella myös korvalehdet ja niska/decolte-alue.

Vauvat ja alle 2-vuotiaat

  • Vauvojen ja pikkulasten ihoa ei saa altistaa voimakkaalle auringonvalolle.
  • Jos joudut olemaan vauvan kanssa ulkona klo 10 ja 16 välillä, pysyttele varjossa.
  • Suojaa vauvaa luonnollisin keinoin vaunuilla, rattaiden kuomulla ja päivävarjolla sekä sopivalla vaatetuksella ja silmiä aurinkolaseilla.
  • Vauvoille ei pidä käyttää aurinkovoiteita. Jos voidetta on olosuhteen vuoksi pakko käyttää, valitse lapsille tarkoitettu tuote.
  • Kuumalla säällä vauvaa voi uhata lämpöhalvaus. Anna riittävästi juotavaa, huolehdi, ettei lämpötila vaunuissa tai autossa nouse liian korkeaksi.

Leikki-ikäiset

  • Älä vie lasta aurinkoon klo 11 ja 15 välillä.
  • Suosi varjoisia leikkipaikkoja.
  • Käytä lapsella päähinettä, joka suojaa myös kasvoja ja niskaa. Suojaa lapsen silmät aurinkolaseilla.
  • Uimarannalla lapsella on suositeltavaa käyttää pitkähihaisia ja -lahkeisia auringonsuojavaatteita ja uimapukuja. Vaatteella suojaaminen on luotettavampaa kuin voiteella, sillä voide voi pyyhkiytyä pois.
  • Paljaat ihoalueet pitää suojata lapsille tarkoitetulla vähintään SPF 50 ja UVA-suojan sisältävällä auringonsuojavoiteella, jota pitää lisätä aina uinnin jälkeen ja muuten vähintään 2 tunnin välein. Lapsille suositellaan ensisijassa epäorgaanisia (titaania tai sinkkiä sisältäviä), valoa ihosta pois heijastavia auringonsuojavoiteita mieluummin kuin kemiallisesti UV-säteilyyn reagoivia voiteita.

Auringonsuojavoiteiden oikea käyttö

Auringonsuojavoiteet täydentävät luontaisten suojakeinojen: varjon, siestan ja vaatetuksen antamaa suojaa. Voiteiden turvin ei pidä pitkittää auringonpaisteessa oleskeluaikaa.

  • Auringonsuojavoide levitetään iholle noin puoli tuntia ennen ulos menoa ja sitä lisätään parin tunnin välein sekä aina uinnin ja ihon kuivaamisen jälkeen.
  • Voidetta pitää levittää runsaasti, sillä suoja perustuu osin paksuun voidekerrokseen. Kerralla tarvitaan noin 30 ml eli pari ruokalusikallista.
  • Vaalean, hyvin palamisherkän ihon suojauksessa käytettävän suojakertoimen (SPF) pitää olla vähintään 30, mieluummin 50+ ja sisältää UVA-suoja. Lasten suojavoiteissa SPF:n on hyvä olla 50 tai 50+. Onnistuneessa auringon UV-säteilyltä suojauksessa iho ei rusketu.
Taulukko 2. Tekijöitä, jotka vaikuttavat auringon UV-säteilyn määrään.
UV-indeksi (UVI) Tutustu UVI:in ennen matkaa, suojaustarve alkaa kun UVI on 3 tai suurempi.
Leveysaste Mitä lähempänä päiväntasaajaa, sitä enemmän saa UV-säteilyä. Leveysasteen kasvu yhdellä asteella vähentää UV-säteilyä noin 3 %.
Vuodenaika Kesällä eniten UV-säteilyä, talvella vähiten, määrä riippuu leveysasteesta.
Kellonaika Klo 11– 15 saadaan 60 % päivän UV-säteilystä. PIDÄ SIESTAA! Herkkäihoisten suositeltu siesta on pitempi klo 10–16.
Varjon pituus Kun aurinko on korkealla, lyhyt varjo muistuttaa palamisvaarasta.
Heijastuminen Lumesta heijastuu jopa 80 %, vedestä 10–20 % ja hiekasta 25 %.
UV-säteily tunkeutuu veteen ja iho voi palaa uidessa.
Pilvisyys Ohut pilvikerros suodattaa vain 10 % säteilystä ja iho voi palaa täysin pilvisellä säällä, sillä paksukin pilvikerros päästää läpi noin 30 % säteilystä.
Korkea paikka Korkealla paikalla kuten vuoristossa iho saa UV-säteilyä enemmän, lisäys on n. 4 % 200 m:n nousua kohden.
Pukeutuminen Tiheä kangas suojaa paremmin kuin harva ja tumma paremmin kuin vaalea. Kaksi kerrosta päällekkäin on parempi kuin yksi.
Talvimatka Talvikalpea iho palaa hyvin herkästi "etelänmatkalla".
Liikkuminen Makuulla ollessa palamisriski on suurempi kuin liikkuessa.
Alkoholi Vaaratekijä, mikäli auringonsuojaus unohtuu