Korkeassa ilmanalassa matala ilmanpaine saattaa aiheuttaa terveillekin unettomuutta ja päänsärkyä sekä sydän- ja keuhkosairaille perustaudin oireita. Oireet voivat tulla 1–2 vuorokauden kuluessa jopa saavuttaessa korkealla sijaitseviin kaupunkeihin, kuten esimerkiksi La Paziin ja Quitoon. Noustaessa nopeasti yli 2 500 metrin korkeudelle ilmenee usein vuoristotaudin oireita: päänsärky, pahoinvointi, haluttomuus ja unettomuus ovat tyypillisiä. 4 200 metrin korkeudessa arviolta 40 % sairastuu vuoristotautiin ja esimerkiksi 5–6 päivän vaellusmatkalla Kilimanjaron huipulle (5 895 m) n. 75 % suomalaisvaeltajista on saanut vuoristotaudin oireita.
Vuoristotaudin hoidossa ennaltaehkäisy on turvallisin ja tehokkain menetelmä. Elimistölle tulee antaa aikaa sopeutua muuttuneeseen korkeuteen nousemalla riittävän hitaasti. Suositus turvalliseksi nousunopeudeksi yöpymispaikkojen välillä yli 2 500 m korkeudessa on 300 metriä vuorokaudessa. Lepopäivä tulisi pitää 1 000 metrin välein. Myös riittävästä syömisestä ja juomisesta tulee huolehtia. Hapenpuute aiheuttaa hyperventilaatiota, jonka myötä nestehukka hengityksen mukana lisääntyy. Ripuli ja oksentelu voivat häiritä kehon neste- ja energiatasapainoa. Hapenpuute vaikeuttaa loogista ajattelua, mikä voi altistaa virhearvioinneille.
Mahdollisia vuoristotaudin oireita tulisi aktiivisesti seurata ja kysellä ja todettuihin oireisiin pitäisi reagoida oikea-aikaisesti ja oikein. Sopeutumisen arvioimiseen soveltuvia, kenttäkelpoisia menetelmiä ovat esimerkiksi happisaturaation mittaaminen sormenpäästä ja leposykkeen seuraaminen. Asetatsoliamidin on raportoitu auttavan lievässä vuoristosairaudessa, mutta yleensä lievät oireet menevät ohi itsestään jos nousu keskeytetään ja levätään muutama päivä. Voimakkaammissa oireissa paras hoito on laskeutua niin alas, että oireet helpottuvat tai vähintään 500 metriä. Joskus oireilu saattaa edetä äkillisesti keuhko- ja aivoödeemaksi, jopa kuolemaan asti. Jos vuoristotautiin sairastuneen matkailijan tajunnan taso on heikentynyt, hänet on parasta tuoda saatettuna mahdollisimman nopeasti alas ohuesta ilmanalasta ja toimittaa lääkärin hoitoon.
Kaikkia epäselviä oireita korkealla oleskeltaessa tulee pitää mahdollisina vuoristotaudin oireina ja toimia sen mukaisesti kunnes niille on löytynyt joku toinen syy.
