Valtimoveren sisältämästä hapesta 98 % on sitoutuneena veren punasolujen hemoglobiiniin (Hb). Veren hemoglobiinipitoisuudella on tästä syystä aivan keskeinen merkitys hapen kuljetuskapasiteetin ja elimistön hapenottokyvyn kannalta. Miesten veren hemoglobiinipitoisuus vaihtelee normaalisti välillä 134–167 g/l ja naisten välillä 117–155 g /l. Hemoglobiinin pienentyminen 10 %:lla alentaa maksimaalista hapenottokykyä noin 10 %:lla olettaen, että hemoglobiinin happikyllästeisyysaste (SaO₂%) pysyy rasituksessa normaalina. Jos hemoglobiinipitoisuus on korkea, yli 165 g/l, eli n. 10 % keskimääräistä miesten arvoa korkeampi, myös hapenottokyky voi olla yli 10 % keskimääräistä parempi.

Tällaisilla eroilla on suuri merkitys fyysistä suorituskykyä rajoittavan hengenahdistuksen ja yleisen jaksamisen kannalta.

Kestävyysurheilijat pyrkivät pitämään hemoglobiinitasonsa mahdollisimman korkeana. Korkean paikan leirit kuuluvat nykyisin kaikkien huipputason kestävyysurheilijoiden harjoitteluohjelmistoon. Ohuessa ilmanalassa harjoiteltaessa veren hemoglobiinipitoisuus lähtee nousuun elimistön luonnollisen säätelyn mekanismein.

Jos veren Hb-pitoisuus pienenee epänormaalin alhaiseksi (anemia), on syytä etsittävä lääketieteellisin tutkimuksin.

Anemian yleisiä oireita ovat nopea hengästyminen rasituksessa ja väsyminen.