Hyvin usein keski-iän ylittäneiden ihmisten kuulee valittavan aikaisempaa herkempää hengästymistä. Ihmetellään muun muassa, että "ennen jaksoin kiivetä portaita neljänteen kerrokseen hengästymättä, mutta nyt hengästyttää jo toisen kerroksen kohdalla." Tai "kun kotikadun loivaa ylämäkeä kuljen ostoskassin kanssa, täytyy kävelyä hidastaa hengästymisen takia – ei näin ollut vielä pari vuotta sitten."

Useimmiten syynä ovat vain iän tuomat muutokset, ilman mitään normaalista poikkeavaa. Kuten kuvasta voidaan todeta, iän mukana aerobinen suorituskyky vähitellen pienenee. Suurimpana syynä tähän on sydämen iskutilavuuden pienentyminen, joka on seurausta iän mukana tapahtuvista muutoksista sydänlihaksessa, kuten kudoksen jäykistymisestä ja supistumisvireyden pienentymisestä. Myös sydämen maksimaalinen lyöntitaajuus pienenee iän mukana noin 15 %.

Maksimaalinen hapenottokyky laskee 20 vuotiaan miehen keskimääräisestä arvosta 45 ml/min/kg 60-vuotiaaksi tultaessa tasolle 25 ml/min/kg eli yli 40 % ilman aktiivista liikuntaharjoittelua. Yhtä paljon madaltuu anaerobinen kynnys, mikä merkitsee nopeampaa hengästymistä rasituksessa.

Aktiivinen kuntoilu nostaa hapenottokykyä kuntoilun asteesta riippuen. Jos miespuolisen kuntoilijan maksimaalinen hapenottokyky 20-vuotiaana on 55 ml/min/kg, voi se 60-vuotiaana olla vielä tasolla 35 ml/min/kg. Kestävyysurheilijoilla hapenottokyky on luonnollisesti parempi ja iän tuoma madaltuminenkin lievempää (kuva ). Naisilla hapenottokyky on keskimäärin 20 % pienempi kuin miehillä.

Ikääntyessä veren Hb-pitoisuus yleensä hieman pienenee, mikä osaltaan pienentää elimistön hapenottokykyä.