Verenkiertoa säätelee autonominen hermosto, johon kuluvat sekä sympaattinen että parasympaattinen hermotus. Nämä säätelevät muun muassa sydämen ja ääreisverenkierron toimintaa ja vaikuttavat verenpaineeseen.
Rasituksen aikana sydämen minuutissa pumppaaman verimäärän kasvaessa verta alkaa ohjautua tarvetta vastaavasti toimiviin lihaksiin, koska lihaksiin tulevat pienet valtimot laajentuvat. Terveillä henkilöillä laajentuminen tapahtuu tasaisesti kaikissa toimivissa lihaksissa, jolloin verenkierto jakautuu tasaisesti lihaksiin. Tällöin kaikki lihassolut saavat tasaisesti saman määrän happipitoista verta ja energiaa tuottavia ravintoaineita.
Myös ihon verenkierto kasvaa rasituksen alkuvaiheessa, koska liikunnan tuottamaa ylimääräistä lämpöä täytyy poistaa elimistöstä. Maksimirasituksessa ihoverisuonet kuitenkin supistuvat, jotta lihaksiin saataisiin ohjattua yhä enemmän verenkiertoa. Iho kylmenee äärirasituksessa.
Verenkierron säätelyhäiriössä verenkierto ei mukaudu rasitukseen aivan normaalilla tavalla. Sympaattisen hermoston yliaktiivisuus aiheuttaa lihasten pienten valtimoiden supistelua, jolloin veri ohjautuu toimiviin lihaksiin epätasaisesti. Osa lihassoluista saa silloin riittämättömästi valtimoverta. Nämä solut alkavat tuottaa nopeammin energiaa anaerobisen aineenvaihdunnan kautta ja siten syntyy maitohappoa.
Sydämen lyöntitaajuus nousee rasitukseen nähden tavanomaista nopeammin, samoin keuhkojen tuuletus. Hengenahdistus ilmaantuu normaalia pienemmässä rasituksessa. Myös maksimaalinen hapenottokyky alenee.
Näiden kaikkien toiminnallisten muutosten taustalla on sympaattisen hermoston yliaktiivisuus.
Tällaiseen oireyhtymään, josta on käytetty nimityksiä hyperkineettinen verenkierto, neurovegetatiivinen dystonia (DNC) tai neurosirkulatorinen astenia, vaikuttavat osittain geneettiset tekijät. Tilaa voidaan verrata hyvin terveen, mutta huonokuntoisen, erittäin vähän liikuntaa harrastavan henkilön tilanteeseen. Kyseessä on ikään kuin geneettinen huonokuntoisuus.
Verenkierron säätelyhäiriö voidaan todeta esimerkiksi polkupyöräergometrilla tehtävän rasituskokeen avulla. Siinä nähdään sydämen lyöntitaajuuden nopea nousu rasitukseen nähden ja nopea hengästymistaipumus sekä matala fyysinen suorituskyky. Rasituskokeen aikana otettavassa sydänfilmissä (EKG) ei kuitenkaan näy sydänlihaksen hapenpuutteesta johtuvia muutoksia. Vähäisiä sympaattisen hermoston yliaktiivisuudesta johtuvia ST-segmentin ja T-aallon muutoksia EKG:ssä voi kuitenkin tulla esiin.
Herkin koe säätelyhäiriön selvittämiseksi on pystyynnousukoe eli ortostaattinen koe. Makuulta seisomaan nousun jälkeen sydämen lyöntitaajuus nousee normaalia enemmän, kun kyseessä on verenkierron säätelyhäiriö. Verenpainereaktiokin voi olla kohonnut. Muutos johtuu juuri sympaattisen hermoston yliaktiivisuudesta. Siitä syystä tilaa on luonnehdittu myös termillä sympatikotonia.
Kuten huonokuntoisuutta yleensäkin, verenkierron säätelyhäiriötä hoidetaan parhaiten liikuntaa lisäämällä. Kuntoharjoittelua joudutaan kuitenkin harrastamaan enemmän kuin normaalin huonokuntoisuuden korjaamiseksi. Sympaattista hermostoa hillitsevä lääkitys (beetasalpaaja) voi auttaa häiriön vaimentamisessa.
