Englantilainen taloustieteilijä Richard Layard ottaa kirjassaan Happiness – Lessons from a New Science (2005) selkeästi kantaa asiaan. Koska taloudellinen kasvu ei ole lisännyt ihmisten onnellisuutta, talous- ja yhteiskuntapolitiikan tavoitteet olisi arvioitava uudelleen. Taloudellisen vaurauden lisääntyminen on antanut myös enemmän mahdollisuuksia yksilöiden itsensä toteuttamiseen, mutta Layardin mielestä myöskään individualismi ei ole lisännyt ihmisten onnellisuutta. Layardin mielestä individualismi saa ihmiset ahdistuneina miettimään, mitä kaikkea hänen pitäisikään saada itselleen ollakseen tyytyväinen.

Layard peräänkuuluttaa yhteistä hyvää ja nostaa esiin englantilaisen valistusajan filosofin Jeremy Benthamin (1748–1832) suurimman onnen periaatteen (Greatest Happiness Principle). Benthamin mukaan paras yhteiskunta on se, jonka kansalaiset ovat onnellisimpia. Parasta politiikkaa on se, joka tuo mahdollisimman paljon onnellisuutta mahdollisimman monelle. Yksityisten ihmisten tasolla moraalisesti oikeita ovat ne teot, jotka tuovat mahdollisimman paljon onnea niille, joihin teko vaikuttaa. Benthamin ja 1800-luvun filosofin John Stuart Millin utilitarismiksi kutsuttu filosofia on vaikuttanut paljon länsimaiseen yhteiskunnalliseen ajatteluun. Ajatus maanpäällisen elämän parantamisesta ei ollut ainoastaan Benthamin ja Millin keksintöä, vaan monet muutkin valistusajan ajattelijat toivat ajatusta esiin. Yhdysvaltojen perustuslaki edustaa tätä valistusajan henkeä, ja siihen on kirjattu oikeus onnen tavoitteluun. Bentham ja Mill ajoivat monia yhteiskunnallisia uudistuksia, joiden lähtökohtana oli tasa-arvoisesti jokaisen onnellisuus.

Bentham ja muut utilitaristit kehittivät monimutkaisia matemaattisia yhtälöitä, joiden avulla tekojen onnellisuusseurauksia voitaisiin arvioida, mikä on kuitenkin melkoisen vaikeaa. Benthamin utilitarismi onkin melko lailla jäänyt historiaan, mutta Layardin mielestä Benthamin suurimman onnen periaate on edelleen hyvä ajatus. Individualismi ja itsensä toteuttaminen lisääntyvien kuluttamismahdollisuuksien maailmassa on lisännyt vain rajallisesti ihmisten tyytyväisyyttä. Tarvitaan ajatusta yhteisestä hyvästä, ja siihen Benthamin ajatus sopii hyvin. Lisäksi nykyisin voidaan ihmisten onnellisuutta tutkia sekä kyselytutkimuksilla että myös muun muassa aivojen kuvantamismenetelmillä.