Anteeksianto on "prosessi, jonka aikana henkilö lakkaa kokemasta kaunan, närkästyksen, tuohtumuksen tai vihan tunteita koetun loukkauksen, näkemysten eroavaisuuden tai erehdyksen takia ja lakkaa vaatimasta rangaistusta tai vahingonkorvausta." Se tarkoittaa myös sitä, että henkilö lakkaa olemasta vihainen jollekulle tai luopuu kaunasta, närkästyksestä, mielipahasta tai halusta rangaista (Wade, Worthington, 2005; Enright, Fitzgibbons, 2000).

Tutkimusten mukaan anteeksi antaminen vähentää vihaisuutta, loukkaantumisen tunnetta, masennusta ja stressiä sekä johtaa lisääntyneisiin toivon, rauhan, myötätunnon ja itsevarmuuden tunteisiin. Se parantaa ihmissuhteita sekä fyysistä terveyttä. On tärkeää muistaa, että anteeksiantaminen ei tarkoita vääryyden hyväksymistä vaan ihmisen vajavuuden tunnustamista. Kyky antaa anteeksi kasvaa tutkimusten mukaan iän myötä. Aikuiset ovat valmiimpia siihen kuin nuoret, ja vanhukset tekevät sitä enemmän kuin aikuiset.

Onko tilanteita, joihin anteeksiantoharjoitus ei sovi? Ainakin silloin se voi olla ennenaikaista, jos vääryyttä kärsinyt uhri ei vielä ole saanut tilaisuutta kertoa koko tarinaansa jollekin toiselle ihmiselle, joka todella kuuntelee. Ennen kuin anteeksianto on mahdollista, hän tarvitsee tunteen, että hänen kokemuksensa ja tunteensa ovat tulleet kuulluiksi. Toinen tilanne, jossa anteeksiantoharjoitus ei ole paikallaan, on tilanne jossa pahoinpitely tai hyväksikäyttö jatkuu edelleen, koska silloin uhrin turvallisuuden takaamisesta tulee tärkein asia.