Tämä on Orphanet-artikkeli Orphanet-esittely
Lysosomaalinen kertymäsairaus, johon liittyy monia systeemisiä ilmentymiä, jotka johtavat massiiviin glykosaminoglykaanien kertymiseen ja laajakirjoiseen oirekuvaan. Siihen kuuluu poikkeavat, karkeat kasvonpiirteet, lyhytkasvuisuus, sydämen ja hengityselinten häiriöitä sekä luuston poikkeavuuksia. Tauti vaihtelee vaikeasta, neurodegeneratiivisestä muodosta lievempään, johon ei liity hermosto-oireita.
Lapset syntyvät normaaleina ja ensimmäiset oireet ilmenevät 18 kk:n ja 4 vuoden välillä. Makrokefalia kehittyy lapsuudessa. Lapset kasvavat ensin normaalisti tai keskiarvoa pidempinä. Varhaisimpiin oireisiin kuuluu usein toistuvat hengitystieinfektiot (erityisesti välikorvatulehdus), napa- ja nivustyrä, selittämätön ripuli, maksan ja pernan suurenemista ja ihomuutoksia, jotka muistuttavat appelsiininkuorta (olkapäissä, selässä ja reisissä). Poikkeavat kasvonpiirteet, kuten huulien ja sierainten paksuuntuminen sekä suurentunut ja ulkoneva kieli, kehittyvät hitaasti ja tulevat yleensä esiin 2-4 vuoden ikäisenä, joskus myöhemminkin. Vaikeassa muodossa psykomotorinen jälkeenjääneisyys kehittyy varhain, lievemmässä muodossa ei ole kognitiivisia häiriöitä.
Oireyhtymä periytyy X-kromosomissa peittyvästi; vain hyvin harvoja naispotilaita on havaittu. Se johtuu iduronaatti-2-sulfataasin puutteesta, mikä johtaa kahden mukopolysakkaridin, dermataani- ja heparaanisulfaatin, lysosomaaliseen kertymiseen. Aiheuttajageeni, IDS, sijaitsee X-kromosomissa alueella Xq28. Geenistä on löydetty n. 320 tautia aiheuttavaa mutaatiota.
Diagnoosi perustuu kliinisiin piirteisiin sekä dermataani- ja heparaanisulfaatin kohonneisiin pitoisuuksiin virtsassa ja varmistuu osoittamalla kuivatusta verinäytteestä valkosolujen tai fibroblastien entsyymivaje. Muiden sulfataasien entsyymiaktiivisuus tulisi myös tutkia. Geenitestauksella etsitään jonkin eksonin tai koko geenin deleetioita sekä IDS:n ja sen promoottorialueen pistemutaatioita ja lähellä olevan pseudogeeni IDS2:n uudelleen järjestäytymistä. Jos perhe haluaa sikiödiagnostiikkaa, se kohdennetaan vain poikasikiöihin. Mikäli naissukulaisella on X-kromosomisen periytymisen takia riski olla kantaja, hänelle voidaan tehdä geenitesti. Naiskantajan poikalapsella on 50 %:n riski saada tauti. Toistaiseksi tunnetaan vain 12 tyttöä, jotka ovat saaneet sairauden oireita X-kromosomin vinoutuneesta inaktivaatiosta johtuen.
Kaikille potilaille tulisi harkita annettavaksi viikoittaista suonensisäistä entsyymikorvaushoitoa, josta on näyttöä somaattisten oireiden lievittämisessä. Hydrokefalus tulisi hoitaa suntilla. Muitakin kirurgisia toimenpiteitä saatetaan tarvita. Laaja oireenmukainen hoito on välttämätöntä. Säännöllisiin tutkimuksiin tulisi kuulua sydämen ultraääni, rtg-kuvaukset moninaisten luutumishäiriöiden vuoksi sekä pään ja kaularangan magneettikuvaukset, myös likvorpainetta tulee arvioida. Lisäksi seurataan hengitysteiden toimintaa, kuuloa, näköä ja hermojohtavuutta.
Ennuste vaihtelee suuresti. Vaikeissa muodoissa (60 - 80 % tapauksista) elinaikaennuste on merkittävästi alentunut, potilaat menehtyvät tavallisesti alle 25-vuotiaina sydän- ja hengitystiekomplikaatioihin. Lievemmissä muodoissa potilaat elävät aikuisuuteen asti, joskus jopa yli 60-vuotiaiksi. Esiintyvyydeksi Euroopassa on arvioitu 1/166 000.
