Tämä on Orphanet-artikkeli Orphanet-esittely
Neurodegeneratiivinen sairaus, jolle on tyypillistä tyypin 1 diabetes, diabetes insipidus, sisäkorvaperäinen kuurous, molemminpuolinen näköhermoatrofia ja neurologiset oireet. Tauti jaetaan kahteen alatyyppiin (WS1 ja WS2).
WS1 puhkeaa ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Ensimmäisenä oireena on yleensä tyypin 1 diabetes (91 %:lla) tai näköhermojen atrofia (87 %:lla). Näön tarkkuus heikkenee vähitellen ja värinäkö häviää kokonaan. Harvinaisempia näön poikkeavuuksia ovat epänormaali pupillareaktio, nystagmus, kaihi, makulan pigmenttimuutokset, retinopatia ja glaukooma. Puolelle potilaista kehittyy diabetes insipidus ja jonkin asteinen kuurous (hitaasti etenevä, korkeataajuuksinen). Taudin kaikki tyypillisimmät piirteet tavataan 65 %:lla potilaista.
Tautiin voi liittyä myös virtsateiden poikkeavuudet (virtsatiehyiden laajentuma, virtsan pidätyskyvyttömyys, toistuvat virtsatieinfektiot), neurologiset oireet (ataksia, myoklonus, epilepsia, hajuaistin heikkous ja kognitiivinen jälkeenjääneisyys), sekä psykiatriset oirekuvat (masennus). Henkeä uhkaavat komplikaatiot, kuten sentraalinen apnea (ydinjatkeen toimimattomuuden vuoksi), ovat tavallisia ja saattavat johtaa toistuviin aspiraatiopneumonioihin. Muita oireita ovat mahan ja suoliston toimintaan liittyvät oireet (suolen heikentynyt, virheellinen liikkuvuus, gastropareesi ja ulosteen pidätyskyvyttömyys), hypogonadismi ja seksuaalisen kehityksen viivästys/häiriö.
WS2- tyyppiin kuuluu varhainen näköhermoatrofia, tyypin 1 diabetes ja sisäkorvaperäinen kuurous, muttei diabetes insipidusta.
Tauti periytyy autosomissa peittyvästi. Kaksi tautia aiheuttavaa geeniä on tunnistettu; WFS1 (4p16.1) ja CISD2 (4q24). WFS1 koodaa wolframiinia, solulimakalvoston proteiinia, mitä tarvitaan kalsiumtasapainon säätelyyn ja laskostumattoman proteiinin kertymisen estämiseen. Mutaatiot WFS1-geenissä aiheuttavat suurimman osan taudin ilmiasuista sekä WS1- tautimuodon.
WS2:n aiheuttavat mutaatiot CISD2 (4q24) –geenissä. CISD2 koodaa ERIS-proteiinia, joka sijaitsee solulimakalvoston ja mitokondrion uloimman kalvon välissä, ja osallistuu glukoositasapainon säätelyyn, insuliiniherkkyyden suhteeseen kalsiumtasapainoon ja autofagiaan (solujen hajoitusjärjestelmään).
Kliiniset kriteerit diagnoosille ovat nuorena alkava tyypin 1 diabetes ja näköhermoatrofia sekä perheessä esiintyvä Wolframin syndrooma tai tyypin 1 diabetes ja sisäkorvaperäinen kuurous. Magneettikuvauksella havaitaan yleistynyt aivoatrofia (erityisesti pikkuaivoissa, aivosillassa ja ydinjatkeessa) sekä aivolisäkkeen puuttuva ja näköhermon vähentynyt signaali. Diagnoosi voidaan varmentaa geenitutkimuksella. Sikiödiagnostiikka on mahdollista, jos perheen mutaatio tunnetaan. Perinnöllisyysneuvontaa voidaan tarjota.
Hoitoon kuuluvat vuosittainen tyypin 1 diabeteksen, näön ja kuulon seulonta sekä virtsateiden toiminnan testaus. Diabetesta hoidetaan tavalliseen tapaan. Myös diabetes insipidus, apnea ja virtsateiden toimintahäiriöt tarvitsevat hoitoa. On välttämätöntä seurata ajoittain masennuksen ja muiden psykiatristen oireiden kehittymistä, jotta potilaille voidaan tarjota lääkehoitoa ja psykologista apua. Tauti voi johtaa ennenaikaiseen kuolemaan, useimmiten hengitysvajauksen vuoksi. Esiintyvyydeksi on arvioitu 1/770 000.
