Tämä on Orphanet-artikkeli Orphanet-esittely
Fenyylialaniinin ja tyrosiinimetabolian harvinainen tauti, jossa homogentisiinihappo (HGA) ja sen hapettunut tuote bentsokinoni-etikkahappo (BQA) kertyvät eri kudoksiin (rusto, sidekudos) ja elimistön nesteisiin (virtsa, hiki). Tämä aiheuttaa virtsan tummumisen valossa, silmien kovakalvojen ja korvan helix-osan siniharmaan värityksen (okronoosi) ja liikkumista vaikeuttavan nivelsairauden.
Monet tautia sairastavat ovat oireettomia eivätkä ole tietoisia sairaudestaan ennen kuin aikuisiällä, vaikka jo vauvoilla voidaan havaita homogentisiinihappovirtsaisuus tummaksi värjäytyneistä vaipoista. Yli 30-vuotiailla havaitaan kovakalvon ja rustojen päällä olevan ihon pigmentaatiota sekä lihas- ja luusto-oireiden, kuten selkäkipujen ja jäykkyyden, kehittymistä. Suurten nivelten oireet tulevat useita vuosia selkärankamuutoksia myöhemmin. Raajojen niveltauti on tavallisesti luonteeltaan degeneratiivista. Neljännellä vuosikymmenellä nivelten liikkeet rajoittuvat ja niveljäykistymiä (ankylooseja) voi esiintyä. Kylkiluiden ja pitkien luiden murtumat ovat myös mahdollisia. Muut oireet voivat olla peräisin sukuelimistä ja virtsateistä (munuais-, virtsarakko- tai eturauhaskivet) tai sydämestä (hiippaläpän tulehdus, rytmihäiriöt). Lihas- ja luustovauriot voivat aiheuttaa hengitysvajausta.
Tauti periytyy autosomissa peittyvästi. Potilaat ovat homo- tai yhdistelmäheterotsygootteja HGD (homogentisaatti 1,2-dioksygenaasi) -geenin loss-of-function-mutaatioiden suhteen. Geenistä tunnetaan maailmanlaajuisesti yli 200 erilaista varianttia. HDG-geeni koodaa fenyylialaniinin ja tyrosiinin katabolisen reitin homogentisaatti 1,2-dioksigenaasi- entsyymiä, ja entsyymin toimimattomuus estää fenylalaniinin ja tyrosiinin hajoamisen, aiheuttaen HGA:n kertymisen kudoksiin. BQA aiheuttaa kudosvaurioita polymerisoituessaan melaniinin kaltaiseksi, sidekudokseen kertyväksi pigmentiksi. Sidekudoksessa se lisäksi kiihdyttää vapaiden happiradikaalien tuotantoa aiheuttaen lisävaurioita.
Diagnoosia epäillään kliinisen tutkimuksen perusteella ja vahvistetaan määrittämällä virtsan homogentisiinihappoisuus kaasukromotagrafia-massaspektrometrialla. Koska monilla potilailla ei ole tummaa virtsaa, voi olla viisasta tutkia HGA kaikilta radiologisesti todetuilta osteoartriittipotilailta. Selkärangan röntgenkuvauksella löydetään välilevyrappeumaa ja kalkkikertymiä erityisesti lanneselän alueelta. Geenitesti varmistaa diagnoosin.
Hoito on oireenmukaista. Proteiiniköyhä dieetti on hyödyllinen mutta hoitomyöntyvyys usein heikko. Lääkehoito (parasetamoli, tulehduskipulääkkeet) yhdessä fysioterapian kanssa auttaa kivun vähentämisessä ja nivelten liikeratojen parantamisessa. Vanhemmat potilaat saattavat tarvita ortopedistä hoitoa. Hoitokokeilut tähtäävät fenylalaniini-tyrosiini-biokemian muuttamiseen esimerkiksi nitisinonilla. Nitisinonin off-label-käytön on havaittu hidastavan taudin kulkua. Sen pitkäaikaisvaikutuksia ja turvallisuutta ei kuitenkaan ole vielä varmistettu aikuispotilailla, joilla on alkaptonuria, eikä myöskään tutkittu parasta mahdollista ikää hoidon aloitukselle (tätä tutkitaan parhaillaan).
Tauti ei juuri vaikuta elinaikaennusteeseen, mutta kipu voi olla jatkuvaa ja liikkuvuuden menetystä seuraa lisääntyvä toimintakyvyn heikentyminen. Potilaat tarvitsevat usein liikkumisen apuvälineitä (kainalosauvat, pyörätuoli). Sydänkomplikaatiot voivat olla henkeä uhkaavia ja huonontavat ennustetta. Esiintyvyydeksi on arvioitu 1/250 000 – 1/1 000 000 useimmissa etnisissä ryhmissä. Tauti on yleisempi Slovakiassa ja Dominikaanisessa tasavallassa, jossa esiintyvyys on jopa 1/19 000 vastasyntynyttä kohden.
