Mikä on lapsen normaali unen määrä?

Vastasyntynyt nukkuu normaalisti 20 tuntia vuorokaudessa, mikä jakautuu useaan rupeamaan niin, että pisin yhtäjaksoinen uni kestää 2–4 tuntia. Joillain lapsilla yksittäinen unirupeama on vielä lyhyempi, 1–2 tuntia. Vastasyntyneellä unijaksot jakautuvat tasaisesti ympäri vuorokauden, mutta vähitellen nukkuminen alkaa painottua yöaikaan. Kahden kuukauden iässä puolet lapsista nukkuu 5–6 tunnin yöunen ja 4 kuukauden iässä näin tekee jo valtaosa. Samalla vuorokaudessa nukutun unen määrä vähenee niin, että kolmen kuukauden iässä se on 14–15 tuntia ja vähenee edelleen vuosien kuluessa murrosikäisen normaaliin yhdeksään tuntiin.

Nukkuminen liittyy olennaisesti syömiseen ja tilastojen mukaan ensimmäisen 2 kuukauden aikana lapset syövät kahdesti yössä, seuraavan parin kuukauden aikana kerran yössä ja 4 kuukauden jälkeen valtaosa lapsista pärjää ilman yösyöttöä. Kehittyäkseen ja kasvaakseen normaalisti lapsi ei siis ensimmäisten kuukausien jälkeen tarvitse yösyömistä.

Minkälaisia unihäiriöitä lapsilla esiintyy?

Imeväis- ja leikki-ikäisten yleisimmät unihäiriöt ovat nukahtamisvaikeudet, yöheräily ja liian varhainen herääminen. Näistä yöheräily on useimmiten perheen kannalta rasittavin ja sitä esiintyy 10–15 %:lla pienistä lapsista. Merkittävän yöheräilyn rajana pidetään neljää heräämistä yötä kohden.

Lapsilla saattaa olla myös tilapäisiä ja itsestään häviäviä uni-valvetilan rajamaille ja unen eri vaiheisiin liittyviä ongelmia.

• Vartalon heijaaminen ja pään hakkaaminen alkaa yleensä puolen vuoden iässä ja on tapa, joka ei vaadi hoitoa.
• Hampaiden narskuttelulla tarkoitetaan äänekästä hampaiden vastakkain puremista tai hankaamista, ongelma on yleensä tilapäinen.
• Unessa puhumista esiintyy useissa univaiheissa ja se on harmitonta.
• Unissakävely kestää yleensä muutaman minuutin ja tärkein hoito on, että kävelijä ohjataan takaisin sänkyynsä. Onnettomuusvaaran vuoksi unissakävelijän ympäristö on tehtävä turvalliseksi.
• Painajaisunet liittyvät unien näkemiseen. Painajaisunta näkevä lapsi kannattaa herättää ja häntä on syytä rauhoitella.
• Yöllinen kauhukohtaus alkaa 1–2 tuntia nukahtamisen jälkeen ja kestää yleensä muutaman minuutin. Lapsi saattaa nousta istumaan vuoteessaan kauhun ilme kasvoillaan ja hän voi hikoilla, äännellä tai huutaa. Kohtauksen aikana lasta ei kannata herättää. Hän ei muista kohtausta aamulla, toisin kuin painajaisunen kohdalla on asianlaita. Huutokohtauksia esiintyy 2 %:lla 1–8 vuotiaista ja ne ovat vaarattomia.

Miten unihäiriöitä voi ehkäistä ja hoitaa?

Unihäiriöiden ennaltaehkäisyssä vanhempien terve harkintakyky on kaiken perusta. Yleisesti hyväksyttyjä lasten unikäytäntöjä on muutamia:

• Jo muutaman kuukauden ikäiselle lapselle on syytä tehdä selväksi, että yöt ovat nukkumista varten ja silloin ”palvelut eivät pelaa”.
• Mahdolliset yösyömiset tulee hoitaa nopeasti, hämärässä ja ilman seurustelua. Yösyömisten vähentämiseksi muutaman kuukauden ikäistä lasta on hyvä jo päiväsaikaan totuttaa pitempiin syöttöväleihin. Jos lapsi syö päivällä kovin tiheästi, tulee yölläkin nopeammin nälkä.
• Vaippaa ei aina tarvitse vaihtaa yöllä. Jos lapsella on vaippaihottuma, tämä on kuitenkin syytä tehdä.
• Lapsi tulisi aina laittaa sänkyynsä hereillä olevana niin, että viimeinen mielikuva ennen nukahtamista on omasta sängystä. Hänen tulisi oppia nukuttamaan itse itsensä uneen. Mikäli mahdollista, lapsen olisi 3–4 ensimmäisen kuukauden jälkeen hyvä nukkua eri huoneessa kuin vanhemmat.
• Nukkumaanmenoaikojen ja aamuheräämisten tulisi olla verrattain säännöllisiä. Myös päiväunet olisi hyvä ajoittaa samaan aikaan. Ulkoilu päivällä on hyväksi.
• Imeväisiän jälkeen lapsi tarvitsee nukkumaanmenorituaalit, joiden olisi hyvä olla mahdollisimman miellyttäviä ja samanlaisia illasta toiseen. Tärkeätä on, että leikit rauhoittuvat iltaa kohden ennen rituaalien alkua.
• Mentyään sänkyyn lapsen tulisi myös pysyä siellä. Karkulainen tulisi nopeasti palauttaa sänkyynsä ja vanhempien vierailujen sängyn laidalla tulisi olla niin ikään pikaisia.
• Jos lapsi inahtaa tai nyyhkii kesken unen, häntä ei ole syytä ottaa heti syliin. Kannattaa ensin odottaa ja kuulostella tilannetta. Jos nyyhkiminen jatkuu, jo sängyn vieressä seisominen tai käden laskeminen rauhallisesti lapsen olkapäälle saattavat usein riittää ja lapsi jatkaa uniaan taas rauhallisesti.

Milloin lääkäriin?

Useisiin uneen ja nukkumiseen liittyviin ongelmiin ei tarvita lääkärin apua. Toisaalta lääkärissäkäyntien yhteydessä niistä voidaan aina keskustella. Erityisesti on syytä ottaa lääkäriin yhteyttä, jos:

• Aiemmin hyvin nukkunut lapsi alkaa heräillä tiheästi ja on kivuliaan oloinen.
• Lapselle ilmaantuu unen aikana "kohtauksia", kuten ääntelyä, huutamista, kielen puremista, maiskuttelua.
• Lapsi kuorsaa jatkuvasti ja on päivisin väsynyt.
• Lapsen heräily käy vanhempien voimille.

Unihäiriöiden tutkiminen ja hoito vaihtelee ongelman luonteen mukaan. Mikäli tilanne on perheen kannalta vaikea, voidaan unta rytmittää sairaalaolosuhteissa.