Valkosolujen eli leukosyyttien tehtävä on ennen kaikkea erilaisten tulehdusten torjunta. Etenkin bakteeritulehduksissa elimistö lisää valkosolujen tuotantoa, jolloin veren valkosolumäärä suurenee. Suurentunutta valkosolujen määrää nimitetään leukosytoosiksi. Luku saattaa melko helposti nousta tasolle 20–30.

Hieman koholla olevat arvot ovat yleisiä. Raskaus, psyykkiset tunnekokemukset (stressi, viha, kipu, pelko, ilo), ateriointi tai tupakointi voivat nostaa arvoja lievästi. Pahoinvoinnin ja oksentelun aikana leukosyytit lisääntyvät veressä. Fyysinen rasitus voi nostaa leukosyytien määrää veressä jopa tasolle 30. Monissa leukemiatyypeissä valkosolujen määrä suurenee selkeästi. Jotkut lääkkeet, esimerkiksi tablettikortisonikuuri, suurentavat leukosyyttiarvoa.

On myös tiloja, joissa valkosolujen määrä pienenee. Pienentynyttä valkosolujen määrää nimitetään leukopeniaksi. Joissakin tulehdustaudeissa, autoimmuunisairauksissa ja allergioissa määrä on alle viitearvojen. Harvinaisissa luuytimen sairauksissa valkosolujen määrä saattaa olla hyvin pieni. Joihinkin lääkkeisiin, esimerkiksi reumalääkkeisiin, voi liittyä pienentynyt valkosolujen määrä. Monet syövän hoidossa käytetyt solunsalpaajat (sytostaatit) vähentävät väliaikaisesti valkosolujen määrää.

B-Leuk-tutkimus sisältyy perusverenkuva-tutkimukseen (PVK). Tutkimus ei edellytä paastoa ennen näytteenottoa. B-Leuk-tutkimus ilmoittaa valkosolujen kokonaismäärän. Valkosoluja on monta eri lajia. Silloin, kun valkosolujen määrä on selvästi suurentunut tai pienentynyt, on yleensä aiheellista selvittää, mitkä valkosolulajit ovat suurentuneet tai pienetyneet. Tällöin tehdään valkosolujen erittelylaskenta (B-Diffi). Diffi ei kuulu perusverenkuvaan (PVK), vaan se täytyy pyytää erikseen.

Diffissä ilmoitetaan seuraavien valkosolujen suhteelliset määrät: neutrofiilit, eosinofiilit, basofiilit, lymfosyytit ja monosyytit. Normaalisti veressä on eniten neutrofiilejä (41–81 % kaikista valkosoluista) ja lymfosyyttejä (20–45 %).