Suomessa sosiaali- ja terveysministeriö, kansanterveysjärjestöt ja muut tahot ovat laatineet ja julkaisseet ikään, sairauksiin ja erilaisiin tilanteisiin liittyviä oppaita ja suosituksia. Niiden tarkoituksena on vahvistaa eri tahojen yhteistyötä ja osaamista. Suun terveys ja siihen vaikuttavat asiat on yleensä mainittu näissä julkaisuissa. Vaikka maininta puuttuisi, on suun terveys välittömästi tai välillisesti mukana lähes kaikissa ja kaikenikäisten elämäntilanteissa.
Kansanterveyslain menestystarina
Kansanterveyslaki vuonna 1972 oli suuri askel lasten ja nuorten suun terveydenhuollon kehittämisessä. Kansanterveyslain hengen mukaisesti kiinnitettiin erityistä huomiota hampaiden reikiintymisen ehkäisyyn ja terveyskasvatukseen. Parikymmentä vuotta kansanterveyslain voimaan astumisen jälkeen lasten ja nuorten suun terveys reikiintyneiden hampaiden keskiarvolla mitattuna oli maailman parhaimpia. Puhuttiin menestystarinasta.
Tarpeiden ja resurssien ristipaine
2000-luvulla kansanterveyslain muutos oikeutti kaikki kunnan asukkaat terveyskeskuksen suun terveydenhuollon palveluihin viimeistään joulukuun 2002 alusta alkaen. Hoitoon pääsystä (hoitotakuu) on säädetty terveydenhuoltolaissa. Tämän vuoksi aikuisväestön suun terveydenhuollon julkisen puolen palvelujen kysyntä on lisääntynyt, jopa niin, ettei kaikkialla ole pystytty vastaamaan kysyntään. Samalla on vähennetty yksityisen sektorin Kela-korvauksia, mikä on entisestään lisännyt julkisen puolen kysyntää. Lisäksi suun terveydenhuollon asiakasmaksut ovat muuta terveydenhuoltoa suuremmat. Hoidon saatavuus vaihtelee maassamme paljon. Nämä seikat ovat lisänneet terveyseroja. Resurssien väheneminen on korostanut hyvän omahoidon ja suusairauksien ehkäisyn merkitystä.
Suun terveyden edistäminen moniammatillisessa yhteistyössä päiväkotien, koulujen, terveydenhuollon ja muiden toimijoiden kanssa tukee niin yksilöiden kuin yhteisöjen terveyden edistämistä. Tällöin korjaavaan hoitoon tarvittavat voimavarat voidaan suunnata tarkoituksenmukaisesti.
Aikuisten suun terveyteen liittyviä haasteita
Terveys 2011 -tutkimuksen mukaan aikuisten suun terveys on parantunut verrattuna vuoden 2000 tutkimuksen tuloksiin. Esimerkiksi hampaiden harjaaminen vähintään kaksi kertaa päivässä oli vuonna 2011 yleisempää kuin 11 vuotta aiemmin. Suurin muutos oli tapahtunut 30–44-vuotiailla miehillä. Heistä 63 % harjasi hampaansa vähintään kahdesti päivässä, kun 11 vuotta aiemmin luku oli 50 %.
Sosioekonomiset erot ovat kuitenkin säilyneet ennallaan. Suun omahoito on vähäisintä matalasti koulutetuilla. Esimerkiksi hampaiden harjaamisen yleisyydessä on suuria koulutusryhmien välisiä eroja. Korkeasti koulutetut harjaavat hampaansa suositusten mukaisesti vähintään kahdesti päivässä selvästi yleisemmin kuin vähemmän koulutetut.
Hampaiden reikiintyminen (ks. Karies (hampaan reikiintyminen)) on vähentynyt ja hoitoa vaativaa kariesta on 20 %:lla aikuisista. Kuitenkin yli puolet suomalaisista sairastaa jonkin asteista hampaiden kiinnityskudossairautta eli parodontiittia (ks. Hampaan kiinnityskudostulehdus (parodontiitti)). Sitä sairastaa lähes 70 % miehistä ja yli puolet naisista. Merkittävä haaste on hampaiden kiinnityskudossairauksien runsas esiintyminen jo 30–44-vuotiaiden ikäryhmässä (miehistä 57 %:lla ja naisista 43 %:lla). Alkavaa parodontiittia sairastanee noin 10 % suomalaisnuorista. Tämä asettaa haasteita tehostetulle ehkäisylle ja varhaishoidolle.
Väestöryhmien väliset erot sekä suun terveydessä että palvelujen käytössä eivät ole vähentyneet. Vähiten koulutettu väestö kärsii suun sairauksista useammin, mutta käyttää vähemmän suun terveydenhuollon palveluja kuin korkeammin koulutetut. Vähiten koulutettujen suun terveys on selvästi huonompi kuin muiden koulutusryhmien. Haasteena onkin saada sekä lapset ja nuoret että aikuisväestö noudattamaan terveyttä ylläpitäviä toimintatapoja, käyttämään suun terveydenhuollon palveluja säännöllisesti ja toimimaan terveellisiä elämäntapoja noudattavana roolimallina perheen lapsille.
