Yleistä

Lihastauteja on monia erilaisia. Mikään niistä ei ole kovin yleinen, mutta yhteensä Suomessa on yli 10 000 lihastautia sairastavaa ihmistä.

Lihaskudos voi hiljalleen surkastua, mikä usein näkyy sairastuneen lihaksen pienentymisenä ja tuntuu voiman heikkenemisenä. Joskus lihaksen koko voi paradoksaalisesti kasvaa, kun lihaskudos korvautuu rasvakudoksella.

Lihastauteja tutkitaan normaalisti ensin verikokein, joista tärkein on veren lihasentsyymipitoisuus. Sitten jatketaan lihassähkö- eli ENMG-tutkimuksella, jolla selvitetään lihasten sähköistä toimintaa.

Jos näiden perusteella on syytä epäillä lihastautia, jatketaan lihasten magneettikuvauksella, jossa nähdään myös mahdollinen sopiva lihas koepalan ottoa varten. Lopullinen lihastaudin diagnoosi saadaan usein vasta patologin tutkimasta lihasnäytteestä.

Tulehduksellinen lihastauti (myosiitti)

Lihastulehdus on yleensä autoimmuunipohjainen sairaus, jossa elimistössä muodostuu vasta-aineita lihassoluja vastaan. Seurauksena on hiljalleen kytevä lihaskudoksen tulehdusreaktio, jonka syytä ei tiedetä.

Tavallisin puhkeamisikä on 50–70 vuotta, mutta sairaus voi ilmetä myös nuoremmilla. Oireena on lihasten heikkous symmetrisesti molemmin puolin. Joskus lihaksissa esiintyy arkuutta. Sairaudesta on olemassa myös muoto, jossa esiintyy iho-oireita (dermatomyosiitti).

Hoitona on kortisonihoito (tavallisimmin prednisoloni), jota joudutaan käyttämään pitkään. Kortisonin hyöty on kuitenkin rajallinen, samoin kuin muiden hoidossa käytettävien immuunipuolustusta heikentävien lääkkeiden.

Tulehduksellisista lihastaudeista on enemmän tietoa erillisessä artikkelissa.

Myasthenia gravis

Myasthenia gravis syntyy myös autoimmuunipohjaisesti. Siinä vasta-aineita kehittyy lihasta hermottavan liikehermon ja lihassolun välisen liitoksen (hermo-lihasliitoksen) rakenteita vastaan. Sen seurauksena hermoimpulssin käskytys lihassoluihin toimii normaalia huonommin. Uusia tautitapauksia ilmaantuu Suomessa noin 60 vuodessa.

Oireena on vaihtelevan asteinen lihasten väsyvyys. Oireita ilmaantuu yleisimmin tiettyihin lihasryhmiin. Taudin alussa erityisesti silmäluomien lihakset ja silmänliikkeistä huolehtivat lihakset väsyvät helposti, jolloin esiintyy kaksoiskuvia ja silmäluomien roikkumista.

Tyypillisesti lihakset väsyvät tavallista nopeammin niitä käytettäessä. Aamulla yön levon jälkeen lihakset saattavat toimia normaalisti, mutta illalla niistä on veto poissa. Taudin oireita voidaan tehokkaasti lievittää lääkityksellä.

Myastenia graviksesta on erillinen artikkeli.

Perinnölliset lihassairaudet

Perinnöllisiä lihassairauksia on useita kymmeniä. Kaikki ovat harvinaisia; yleisintä Duchennen lihasdystrofiaa esiintyy yksi tapaus 3 500:aa poikalasta kohden. Lihasoireet alkavat usein lapsuudessa ja vaihtelevat suuresti sen mukaan, mikä perinnöllinen häiriö on kyseessä. Jotkin perinnölliset lihastaudit voivat olla vakavia ja johtaa ennenaikaiseen kuolemaan.

Perinnöllisten lihassairauksien tutkiminen on monimutkaista ja vaatii erityistä osaamista. Siksi niiden diagnostiikka on keskitetty. Hoito on oireenmukaista. Sen kulmakivenä on moniammatillinen ja jatkuva kuntoutus.

Lihaskudoksen äkillinen vaurio (rabdomyolyysi)

Rabdomyolyysin yleisin syy on makaaminen pitkään kovalla alustalla esimerkiksi tajuttomuuden tai runsaan alkoholin juonnin seurauksena. Pitkä painevaikutus vaurioittaa lihasta ja käynnistää siinä lihassolujen hajoamiseen johtavan reaktion, joka johtaa vakavaan sairastumiseen. Muina syinä voivat olla esimerkiksi lihasten ylikuormitus tai ruhjevamma. Useimmiten rabdomyolyysiä esiintyy raajoissa, pakaroissa tai selässä.

Vaurioituneella alueella on särkyä ja raajoissa voi olla tunnottomuutta ja jopa halvauksia, kun hermot ovat puristuksessa turvonneen lihaskudoksen sisällä. Yleisoireena on kuumetta ja nestehäiriöön liittyvää sekavuutta. Kohonneen kolesterolin hoitoon käytetyt statiinilääkkeet voivat harvinaisena sivuvaikutuksena aiheuttaa lievää rabdomyolyysia muistuttavan tilan.

Rabdomyolyysi on vaarallinen tila, joka pitää hoitaa välittömästi sairaalassa. Ilman hoitoa se johtaa munuaisten vajaatoimintaan ja lihasten kuolioon. Hoitona ovat esimerkiksi tehokas nestehoito ja nesteenpoistolääkkeet. Vaikeiden tapausten hoito tapahtuu tehovalvontayksikössä.

Vaurio voi aiheuttaa lihakseen suuren paineen, koska myötäämättömien lihaskalvojen vuoksi turvotus ei pääse purkautumaan ulospäin. Tällaisessa tilanteessa kirurgi avaa lihaskalvoja leikkauksessa. Ajoissa aloitetulla hyvällä hoidolla rabdomyolyysi yleensä paranee täysin.

Lisää tietoa lihastaudeista

Lihastautiliiton sivuilta löytyy tietoa harvinaisemmista lihastaudeista.

Kirjallisuutta

  1. Palmio J, Jokela M. Perinnölliset lihastaudit. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 27.10.2021.
  2. Jokela M, Udd B. Lihastautiepäily - kuinka tutkin ja diagnosoin? Suom Lääkäril 2014;69(45):2969–76.