Yleistä
Myosiitteja on useita eri tyyppejä, joista tunnetuimmat ovat monilihastulehdus (polymyosiitti) ja iho-lihastulehdus (dermatomyosiitti).
Myosiitit ovat harvinaisia, Suomessa niitä todetaan alle 50 uutta tapausta vuodessa.
Tauti voi alkaa missä iässä hyvänsä, mutta yleisimmin vasta 45–70-vuotiaana. Sairastuneista kaksi kolmasosaa on naisia.
Myosiittien oireet
Monilihastulehduksen eli polymyosiitin tärkein oire on hitaasti kehittyvä symmetrinen lihasheikkous. Heikkous kohdistuu pääasiassa raajojen tyviosien lihaksiin (reidet, pakarat ja hartiaseutu). Lihasheikkous vaikeuttaa näin ollen esimerkiksi tuolilta nousua ja käsien nostamista olkapäätason yläpuolelle. Myös lihasarkuutta saattaa esiintyä.
Sairauteen voi liittyä yleisoireita, kuten lievää lämpöilyä ja laihtumista.
Iho-lihastulehdus eli dermatomyosiitti alkaa yleensä vaihtelevin iho-oirein. Tyypillinen ihomuutos on tummanpunainen, hieman koholla oleva ihottumaläiskä raajojen ojentajapuolella ja kämmenselissä. Iho-oireiden lisäksi esiintyy samanlaisia lihasoireita kuin polymyosiitissa.
Myosiittien tutkimukset
Lihastulehdusepäilyssä tutkitaan ensin verikokeista senkka eli lasko, verenkuva, CRP ja lihasentsyymipitoisuus.
Sen jälkeen jatketaan lihasten magneettikuvauksella. Siinä nähdystä sopivasta kohdasta voidaan ottaa lihaskoepala ja tutkia se mikroskooppisesti.
Myös niin sanottua lihassähkö- eli ENMG-tutkimusta voidaan käyttää apuna taudin toteamisessa.
Myosiittien hoito
Tärkein hoitomuoto on suun kautta otettava kortisoni (kortikosteroidi). Kortisonia käytetään tavallisesti useita vuosia.
Jos kortisoni ei riitä, käytetään solunsalpaajalääkkeitä. Hoitotulokset eivät ole kovin hyviä, vaan sairaus pyrkii etenemään vuosien mittaan.
Myosiittien ehkäisy
Tulehduksellisiin lihastauteihin ei tunneta ehkäisyä. Myöskään omilla elintavoilla ei niiden syntyyn tai taudinkulkuun voi vaikuttaa.
Kirjallisuutta
- Auranen M, Pettersson T. Myosiitit. Lääkärin tietokannat / Lääkärin käsikirja [online; vaatii käyttäjätunnuksen]. Kustannus Oy Duodecim. Päivitetty 21.8.2022.
