Yleistä

MS-taudin riskitekijät

MS-taudin oireet

Taudin oireet johtuvat aivojen, selkäytimen ja näköhermon paikallisista tulehdusmuutoksista, joita kutsutaan demyelinaatioksi. Demyelinaatiossa hermojen tuoja- tai viejähaarakkeita ympäröivä eristekerros, myeliiniproteiinivaippa, vaurioituu paikallisen tulehdusprosessin myötä.

Koska tulehduspesäkkeitä voi olla monilla keskushermoston alueilla, eri tyyppisiä oireitakin esiintyy eri puolilla kehoa. Yleisimmät alkuoireet ovat näön hämärtyminen toisessa silmässä ja raajojen tuntoaistin häiriintyminen, joka ilmenee puutuiluna tai outoina tuntemuksina. Lisäksi alkuoireina voi esiintyä raajan tai raajojen lihasheikkoutta, kaksoiskuvia, tasapainovaikeutta, huimausta ja puhehäiriöitä.

Oireilu on tyypillisesti aaltomaista. Potilaalle kehittyy päivien sisällä uusia oireita, jolloin puhutaan taudin pahenemisvaiheista. Myöhemmin nämä oireet voivat taas väistyä. Tämä johtuu uusien tulehduspesäkkeiden muodostumisesta ja niiden sammumisesta korjaantumisen tai arpeutumisen myötä. Pahenemisvaiheet ovat yleisimpiä taudin alkuvaiheessa.

Myös vanhat oireet pahenevat välillä. Usein tämä oireiden korostuminen liittyy hiljan sairastettuun tulehdukseen, kuten flunssaan tai virtsatietulehdukseen. Jos vanhojen oireiden selvä paheneminen tai uudentyyppisten oireiden ilmaantuminen tapahtuu vasta pari viikkoa sairastetun tulehduksen jälkeen, puhutaan varsinaisesta taudin pahenemisvaiheesta.

Tavallisesti aaltomaisessa taudissa pahenemisvaiheet jäävät vuosien kuluessa pikkuhiljaa pois ja tilalle tulee hidas mutta tasainen liikunta- ja toimintakyvyn heikentyminen.

Taudista on olemassa myös toisenlainen muoto, ensisijaisesti etenevä MS-tauti, jossa tasaista heikentymistä liikuntakyvyssä tapahtuu taudin toteamisesta alkaen. Tämä muoto on selvästi harvinaisempi.

Tunnetaan myös hyvin vähäoireinen MS-tauti, joka saattaa aiheuttaa vaikkapa vain yhden oireisen pahenemisvaiheen koko elämän aikana. MS-tauti on näin ollen hyvin monimuotoinen.

MS-taudin toteaminen

MS-taudin epäily herää oireiden ja lääkärin tutkimuksen perusteella. MS-taudin toteaa neurologi. Diagnoosi varmistetaan magneettikuvauksella ja selkäydinnestenäytteen tutkimuksella.

Magneettikuvauksessa nähdään taudille tyypilliset pesäkemäiset tulehdusmuutokset aivojen valkeassa aineessa, usein taudille tyypillisissä paikoissa.

Selkäydinnestenäytteestä taas tutkitaan, onko keskushermoston puolustusaktiivisuus lisääntynyt, kuten MS-taudissa tapahtuu, ja samalla suljetaan pois muiden keskushermoston tulehduksellisten tautien mahdollisuus. Verikokeista ei ole hyötyä tautia epäiltäessä.

MS-taudin diagnoosin toteamiseksi useamman ehdon tulee täyttyä. Selvän, MS-tautiin sopivan oireiston lisäksi vaaditaan taudille tyypilliset magneettikuva- ja selkäydinnestemuutokset.

Elleivät kaikki nämä ehdot täyty, jäädään tilannetta aktiivisesti seuraamaan. Tällöin sovitaan tavallisesti tietyn ajan kuluttua uusi magneettikuvaus, ja potilaan toivotaan ottavan yhteyttä heti, jos uusia hermoperäisiä oireita ilmenee. Tavoitteena on päästä aloittamaan lääkitys mahdollisimman varhain diagnoosin jälkeen.

MS-taudin hoito

Kaikki MS-taudin lääkkeet vähentävät taudin pahenemisvaiheita ja uusia magneettikuvassa näkyviä tulehdusmuutoksia. Vähentämällä näin muodostuvaa tautitaakkaa ne voivat pitkällä tähtäimellä vaikuttaa liikunta- ja toimintakyvyn heikentymistä estävästi.

Lääkehoito pyritään aloittamaan heti, kun MS-taudin kriteerit täyttyvät. Hoitojen aikana seurataan säännöllisesti veriarvoja haittavaikutusriskin vuoksi ja varmistetaan lääkkeen teho magneettikuvauksin.

Lääkevaihtoehtoja aaltomaiseen MS-tautiin on nykyään lukuisia. Mikäli tauti diagnoosivaiheessa vaikuttaa rauhallisemmalta, voidaan aloittaa

• tablettimuotoinen teriflunomidi tai dimetyylifumaraatti tai
• pistoksina ihon alle annosteltava beeta-interferoni tai glatirameeriasetaatti.

Mikäli yllä mainitut lääkkeet eivät tehoa riittävästi, vaan tauti pysyy aktiivisena niitä käytettäessä tai tauti on aivan alkuvaiheessa jo tavallista aktiivisempi, voidaan hoidoksi aloittaa tai vaihtaa

• tablettimuotoinen fingolimodi, ponesimodi tai kladribiini tai
• laskimoon tai ihon alle annosteltava lääke: natalitsumabi, okrelitsumabi, ofatumumabi, rituksimabi tai alemtutsumabi.

Näiden käyttö ja turvaseuranta on vielä tarkempaa kuin rauhallisemman MS-taudin lääkkeiden, koska haittavaikutukset voivat olla vakavia.

Hoitoon kuuluu myös bakteeritulehdusten, kuten virtsateiden, hampaiden tai poskionteloiden tulehdusten, hyvä hoito, koska tulehdukset altistavat pahenemisvaiheille.

Jos ilmenee äkillinen MS-taudin pahenemisvaihe ja liikunta- tai toimintakyky selvästi heikkenee tai näöntarkkuus toisessa silmässä heikentyy näköhermon tulehduksen vuoksi, annetaan suuriannoksinen kortisonihoito joko laskimoon tai tablettimuotoisena. Tällaisen kortisonihoidon tiedetään lyhentävän pahenemisvaiheen kestoa, mutta se ei vaikuta taudinkulkuun pitkällä aikavälillä.

Tupakoinnin lopettaminen on hyvin tärkeää, koska tupakoinnin tiedetään altistavan taudin nopeammalle etenemiselle.

D-vitamiinin käyttöä suositellaan annoksella 50 mikrog vuorokaudessa. D-vitamiini saattaa hidastaa taudin etenemistä.

Liikunta on tärkeä osa omahoitoa. Liikunta vaikuttaa myönteisesti MS-taudin oireisiin ja pitää yllä lihaskuntoa ja tasapainoa. Lisäksi sillä on suotuisa vaikutus mielialaan ja se vähentää MS-tautiin liittyvää uupumusta.

Itsenäisen liikunnan lisäksi kuntoutuksella voidaan tarvittaessa puuttua sairauden tuomiin vaikeuksiin. Kuntoutukseen kuuluu tapauskohtaisesti fysioterapiaa, puheterapiaa, neuropsykologista kuntoutusta ja toimintaterapiaa.

Myös oikeat liikkumisen apuvälineet tukevat potilaan selviytymistä, jos liikkuminen on heikentynyt. Käyttöön voidaan hankkia myös pienapuvälineitä, jos esimerkiksi keittiötöissä on vaikeuksia.

Joskus tarvitaan ammatillista kuntoutusta tai työkykyselvittelyjä. Kuntoutusasioita pohditaan hoidossa säännöllisesti ja kulloinkin esiin tuleviin tarpeisiin pyritään vastaamaan. Suuri osa potilaista selviää kuitenkin pitkään toiminta- ja liikuntakykyisinä sekä kykenee toimimaan työelämässä lähes normaalisti.

MS-taudin ennuste

Suurimmalla osalla potilaista tauti on nykyään melko vähäoireinen, luultavasti myös tehokkaiden uusien lääkkeiden ansiosta, eikä juuri vaikuta normaaliin elämään vuosiin sairastumisen jälkeen.

Tauti ei myöskään lyhennä elinikää muutamia harvinaisia, hyvin vaikeita tilanteita lukuun ottamatta.

MS-taudin ehkäisy

MS-tautiin ei tunneta ehkäisyä. Tupakointi vaikuttaa kuitenkin MS-taudin puhkeamiseen, joten tupakoimattomuudesta on hyötyä. Samoin on hyötyä normaalipainoisena pysymisestä.

Myös D-vitamiinilisää suositellaan aikuisillekin ainakin talviaikaan, koska veren korkean D-vitamiinipitoisuuden tiedetään pienentävän MS-taudin riskiä.