Epilepsiaa sairastavan raskauden suunnittelu

Epilepsiaa sairastavan ja raskautta suunnittelevan kannattaa hakeutua hoitavan neurologin vastaanotolle jo vähintään puoli vuotta ennen raskauden ehkäisyn lopettamista lääkehoidon tarkistusta varten. Epilepsialääkkeiden käyttöön liittyy kehityshäiriöiden riski. Kohtaustilanteen tulisi olla mahdollisimman hyvä ennen raskautta. Lääkehoidon lopetusta voi pohtia silloin, jos viimeisestä kohtauksesta on kulunut jo pitkä aika (3–5 vuotta) ja tilannetta voi seurata jonkin aikaa ilman lääkkeitä. Epilepsialääkityksen sikiölle aiheuttamat vaarat ovat kuitenkin suhteellisen harvinaisia, ja lääkitystä on yleensä syytä jatkaa aina raskauden aikana.

Sikiön epämuodostumariski on epilepsialääkkeitä käyttävillä noin kaksin–kolminkertainen perusterveisiin synnyttäjiin verrattuna. Foolihappolisän on todettu pienentävän epilepsialääkkeiden aiheuttamien hermostoputken sulkeutumishäiriöiden sekä uusimpien tutkimusten mukaan myös autismikirjon häiriöiden riskiä. Epilepsialääkkeitä käyttäville naisille suositellaan foolihappolisää 0,4–4 mg/vrk. Lääkitys pitäisi aloittaa viimeistään kaksi kuukautta ennen suunniteltua raskautta. Raskausviikosta 12 eteenpäin ei kuitenkaan ole aihetta ylittää 0,4 mg:n vuorokausiannosta.

Epilepsian lääkehoito raskauden aikana

Raskaudenaikaiseen epilepsialääkkeen valintaan vaikuttavat epilepsian tyyppi, kohtaustasapaino sekä arvioitu sikiön kehityshäiriön riski. Lääkehoidossa pyritään mahdollisuuksien mukaan yhteen lääkkeeseen, joka pitää parhaiten kohtaukset poissa. Useimpia epilepsialääkkeitä voidaan käyttää myös raskauden aikana. Epilepsiaan sinänsä liittyy todennäköisesti hieman suurentunut epämuodostuman riski. Monet epilepsialääkkeet lisäävät tätä riskiä. Se suurenee lääkeannoksen kasvaessa ja kahden tai useamman epilepsialääkkeen yhteiskäytössä.

Valproaatin raskaudenaikainen käyttö lisää epämuodostumariskin moninkertaiseksi. Epämuodostumariski kasvaa annoksen kasvaessa ja voi kohota ollen jopa yli 20 %, jos vuorokausiannos ylittää 1 500 mg. Sikiöaikainen altistuminen valproaatille voi lisätä myös lapsen autismin ja kehitysviiveen vaaraa.Hedelmällisessä iässä olevien naisten ei pitäisi käyttää valproaattia ilman pakottavaa syytä, eikä varsinkaan raskausaikana.

Pitkään käytössä olleista epilepsialääkkeistä myös karbamatsepiini ja fenytoiini lisäävät epämuodostumariskiä, mutta riski on pienempi kuin valproaatilla. Riski on annoksesta riippuvainen ja suuruudeltaan 5–9 %.

Uudemmista epilepsialääkkeistä topiramaatin käyttö on liitetty suurentuneeseen epämuodostumariskiin (erityisesti huulisuulakihalkion riski), ja sen käyttö raskauden aikana tulee rajata vain epilepsian hoitoon ja tilanteisiin, joissa lääkitys on välttämätön eikä vaihtoehtoisia lääkkeitä ole. Lamotrigiinin ja levetirasetaamin käytöstä kertynyt kokemus ei viittaa erityiseen sikiön riskiin.

Topiramaatin käyttö on yhdistetty kohonneeseen epämuodostumariskiin, erityisesti koholla olevaan huulisuulakihalkion riskiin. Sen käyttö on rajattu tilanteisiin, joissa lääkitys on välttämätön, eikä vaihtoehtoisia lääkkeitä ole.

Epilepsiaa sairastavan raskauden seuranta ja synnytys

Epilepsiaa sairastavan kannattaa ottaa yhteyttä hoitavaan neurologiin sekä äitiysneuvolaan, kun raskaustesti on positiivinen. Näin voidaan järjestää neurologian poliklinikan ja äitiyspoliklinikan seurannat. Muiden seulontatutkimusten lisäksi suositellaan rakenneultraäänitutkimusta raskausviikoilla 19–21.

Raskaus ei muuta kohtausten laatua. Joskus kohtaustiheys suurenee loppuraskauden aikana. Pitkittyneet kohtaukset tai kohtauksiin liittyvät tapaturmat voivat olla vaarallisia sikiölle. Yleistynyt epilepsiakohtaus aiheuttaa sikiölle hypoksian äidin hapetuksen häiriintyessä ja voi olla vaarallinen sikiölle.

Lääkitystä jatketaan koko raskauden ajan. Raskausajan lääkeainepitoisuuksien säännöllinen seuranta ja tarvittaessa annoksen suurentaminen on tärkeää.Lääkitystä tarvitsee harvoin lisätä, jos kohtaukset pysyvät poissa.

Pre-eklampsia, ennenaikainen synnytys tai istukan ennenaikainen irtoaminen eivät ole merkittävästi yleisempiä epilepsiaa sairastavilla. Epilepsiaa sairastavat äidit voivat synnyttää normaalisti alateitse.

Epilepsialääkkeitä käyttävä äiti saa imettää, vaikka pieni osa lääkeaineista erittyykin äidinmaitoon.

Multippeliskleroosia sairastavan raskaus

Multippeliskleroosi eli pesäkekovettumatauti (MS-tauti) on demyelinoiva sairaus, jonka syytä ei tiedetä.Se ei yleensä vaikuta haitallisesti raskauden kulkuun tai kehittyvään sikiöön. Raskaudella on useimmiten MS-tautia rauhoittava vaikutus, joten lääkitystä ei raskauden aikana aina tarvita.

MS-taudin hoitoon voidaan raskauden aikana käyttää metyyliprednisoloni-pulssihoitoa, beetainterferonia ja glatirameeriasetaattia. Muita MS-taudin lääkehoitoja ei suositella käytettäväksi raskauden aikana. Synnytyksen jälkeen MS-taudin pahenemisvaiheiden riski taas suurenee ja on varauduttava suonensisäisen lääkehoidon käyttöön.

Myasthenia gravista sairastavan raskaus

Myasthenia gravis on autoimmuunitauti, jossa kehittyvät vasta-aineet kohdistuvat asetyylikoliinireseptoria kohtaan. Tämän vuoksi taudin tyypillinen piirre on lihasheikkous. Raskaus vaikuttaa taudinkulkuun vaihtelevasti. Pahenemisvaiheet ajoittuvat tavallisesti ensimmäiseen raskauskolmannekseen.

Sairauden hoito noudattaa raskausaikana tavanomaisia linjoja. Äitiysneuvolaseurannan lisäksi tarvitaan erikoissairaanhoidon seurantaa. Asetyylikoliinireseptorivasta-aineet saattavat siirtyä istukan läpi ja aiheuttaa noin 10 %:lle vastasyntyneistä neonataalisen myastenian. Tämän vuoksi synnytykset hoidetaan sairaaloissa, joissa on mahdollisuus vastasyntyneiden tehostettuun hoitoon.

Artikkelin pohjana on käytetty naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Mika Nuutilan kirjoittamaa tekstiä kirjassa Odottavan äidin käsikirja (Kustannus Oy Duodecim 2014).