Yleistä

Umpipussitaudin ja umpipussitulehduksen oireet

Umpipussitauti ei tunnu lainkaan, ja useimmilla ihmisillä se on koko elämän täysin oireeton. Noin joka viidennellä umpipussitautiin liittyy oireita. Tavallisesti ne ilmenevät erilaisina ”ruoansulatushäiriöinä”: epäsäännöllisenä vatsan toimintana, ummetuksena, ilmavaivoina tai vatsakipuna, joka pahenee syömisen jälkeen ja helpottaa ulostamisen tai ilmavaivojen myötä. Oireet ovat usein samantyyppisiä kuin ärtyvässä suolessa.

Noin neljäsosalle umpipussitaudista kärsivistä kehittyy äkillinen umpipussitulehdus eli divertikuliitti. Tällöin esiintyy yleensä vasemmalla alavatsalla päiväkausia kestävää kipua ja voi olla lämpöä tai kuumetta. Lisäksi voi esiintyä ruokahaluttomuutta, suolen toiminnan muutoksia, pahoinvointia, ummetusta tai ripulia.

Umpipussitulehdukseen voi joskus liittyä lisäsairauksia, kuten paiseen kehittyminen, suolitukos, verenvuotoa tai fistelin eli käytävän muodostuminen suolesta toiseen elimeen. Pahin, mutta onneksi hyvin harvinainen, lisätauti on umpipussin puhkeaminen, joka voi johtaa pikaista hoitoa vaativaan vatsakalvotulehdukseen.

Itsehoito

Jo syntyneet suolen umpipussit eivät katoa, mutta tulehdusta ja muita lisätauteja voidaan todennäköisesti ehkäistä kuitupitoisella ruokavaliolla ja ummetuksen tehokkaalla hoidolla. Erityisesti vihannesten ja hedelmien sisältämät kuidut näyttävät suojaavan parhaiten oireiselta umpipussitaudilta. Muu erityis- tai välttämisruokavalio ei ole tarpeen.

Liikunnan harrastaminen, tupakoimattomuus ja ylipainon välttäminen pienentävät umpipussitulehduksien riskiä.

Milloin hoitoon?

Aina kun ilmaantuu voimakkaita vatsakipuja, on syytä hakeutua viivyttelemättä hoitoon.

Jos lievempää, jatkuvaa vatsakipua esiintyy parin päivän ajan ja se haittaa elämää, on syytä hakeutua lääkäriin päivän parin sisällä.

Jos vatsakipuun liittyy lämpöilyä tai kuumetta tai se voimistuu, on syytä hakeutua lääkäriin saman päivän aikana. Siinä vaiheessa ei yleensä tiedetä, johtuvatko oireet umpipussitulehduksesta vai jostain muusta vatsan alueen sairaudesta.

Umpipussitaudin ja umpipussitulehduksen toteaminen ja hoito

Paksusuolen umpipusseja todetaan usein, kun muiden oireiden vuoksi tehdään paksusuolen tähystys tai varjoainetutkimus. Näin todettujen oireettomien umpipussien vuoksi ei tarvita muita lääkärin tutkimuksia, mutta ummetuksen itsehoito ja kuitupitoinen ruokavalio ovat paikallaan.

Umpipussitulehduksessa esiintyy tavallisesti kipua ja paineluarkuutta vasemmalla alavatsalla ja veren tulehdusarvo CRP kohoaa. Jos ei ole tiedossa, että potilaalla on umpipussitauti tai että hän on aiemmin sairastanut umpipussitulehduksia, varmistetaan ensimmäinen umpipussitulehdus yleensä tietokonekerroskuvauksella. Jos potilaalla on todettu aikaisemmin umpipussitulehdus tietokonekerroskuvauksella, voidaan tyypillisellä taudinkuvalla uusiutuneet lieväoireiset umpipussitulehdukset todeta ja hoitaa taudinkuvan ja lääkärin tutkimuksen perusteella. Jos epäillään muuta kuin lieväoireista umpipussitulehdusta, tarvitaan selvittelyyn aina tietokonekerroskuvantamista.

Lieväoireinen umpipussitulehdus (divertikuliitti) ei muuten terveellä henkilöllä vaadi antibioottihoitoa – oireiden lievitys kipu- ja kuumelääkkeellä riittää. Antibioottihoitoa tarvitaan, jos umpipussitulehdukseen liittyy lisäsairaus (komplikaatio), kuten paise tai vatsakalvotulehdus. Antibioottihoito on tarpeen myös, jos potilaalla on vastustuskykyä heikentävä sairaus tai lääkitys, esimerkiksi huonossa hoitotasapainossa oleva diabetes, raskaus tai solunsalpaajahoito.

Leikkaushoitoa ei umpipussitulehduksen vuoksi yleensä tarvita. Jos vaikeaoireisia tulehduksia esiintyy toistuvasti, harkitaan umpipusseja sisältävän suolen osan poistamista leikkauksella. Hyvin harvinainen puhjennut umpipussi tai muu lisäsairaus voi vaatia leikkauksen.

Umpipussitaudin ja umpipussitulehduksen ehkäisy

Umpipussitautia ja umpipussitulehdusta voidaan ehkäistä terveillä elintavoilla.

Ummetus kannattaa hoitaa ruokavaliolla ja tarvittaessa bulk-laksatiiveilla (psylliumin siemenvalmistetta saa apteekista ilman reseptiä). Keskeistä on riittävä ravintokuidun saanti ruokavaliosta. Ravintokuitujen (kokojyvätuotteet, hedelmät, vihannekset) lisääminen ja niihin totuttelu kannattaa tehdä asteittain.

Tauteja voidaan ehkäistä harrastamalla liikuntaa, pyrkimällä normaalipainoon ja tupakoimattomuudella.