Hengityshäiriöt vastasyntyneellä ja lapsuudessa

Unenaikaiset hengityshäiriöt ovat tavallisia, ja niitä voi esiintyä jopa 10 %:lla lapsista. Ne voivat johtua hengityskeskuksen säätelyhäiriöistä etenkin keskosilla, ylähengitysteiden tukoksista tai näiden yhdistelmästä. Lapsen hengityksen riittämättömyys voi johtua myös obstruktiivisesta uniapneasta, vaikeasta keuhkosairaudesta tai lihassairaudesta.

Vastasyntyneen hengityskatkokset eli apneat

Apnealla tarkoitetaan hengityskatkosta, jonka aikana kehon hapensaanti häiriintyy. Apneakohtaukseksi tulkitaan ”virallisesti” yli 20 sekuntia kestävä hengityspysähdys. Jos hengityskatkoksen aikana esiintyy pulssin laskua <100/min, happikyllästyneisyyden laskua alle 85 %, ihon sinerrystä tai lapsen velttoutta, myös lyhyempikestoinen hengityspysähdys voidaan tulkita apneaksi.

Hengityskatkoksia arvioitaessa on muistettava, että pienen imeväisen hengitys ei ole säännöllistä ja lyhyitä muutaman sekunnin katkoksia voi esiintyä täysin normaalistikin. Pieni vauva hengittää normaalisti 30–50 kertaa minuutissa, ja lyhytkin katkos voi vanhemmista tuntua ”ikuisuudelta”. Syötön ja itkun yhteydessä lyhyet hengityskatkokset ovat myös tavallisia. Niiden aikana lapsen ihonväri ja vointi pysyvät vakaina.

Lapsilla apneoita esiintyy erityisesti vastasyntyneisyyskaudella, jolloin kyse on yleensä hengityksen säätelyongelmasta. Keskosena syntyneillä lapsilla, erityisesti ennen raskausviikkoa 32 syntyneillä, apnea on yleisempi. Nämä väistyvät lapsen ollessa 37 raskausviikon ikäinen ja hyvin ennenaikaisella vasta kun laskennallisia raskausviikkoja olisi 43. Hoitona käytetään hengityksen ylipainetukea ja lääkkeenä kofeiinia.

Ennenaikaisesti syntyneillä lapsilla esiintyy usein toistuvasti jaksottaista hengitystä, jolloin hengitystauot ovat 5–10 sekunnin mittaisia ja sykemuutokset ja happikyllästeisyyden muutokset ovat lieviä. Tämä tilanne ei vaadi hoitotoimia, ja se tulee erottaa ennenaikaisen lapsen apneasta (yllä). Täysiaikaisena syntyneillä vauvoilla apneakohtaukset ovat harvinaisia, mutta eivät mahdottomia. Laukaisevina tekijöinä voivat olla anemia, kuumetauti, neurologiset sairaudet ja aineenvaihduntasairaudet.

Milloin yhteys lääkäriin vastasyntyneen hengityskatkosten vuoksi?

Jos lapsella esiintyy hengityskatkoksia, niistä tulee keskustella neuvolassa tai lääkärin vastaanotolla. Useimmiten kyse on vaarattomasta tilasta.

Jos lapselle kuitenkin ilmaantuu pitkittynyt hengityskatkos, jonka aikana voinnissa tapahtuu selkeä huonontuminen, päivystävään hoitoyksikköön on syytä ottaa yhteys välittömästi. Apneoinnin takana voi olla hoitoa vaativa sairaus, kuten infektio, matala verensokeri tai kohtausoire. Tällöin apneointi edellyttää lastensairaalassa tehtäviä tutkimuksia. Alle 3–4 kuukauden ikäisellä lapsella apnea voi olla hinkuyskän ensioire, mikä on huomioitava erityisesti silloin, kun hinkuyskää on liikkeellä ympäristössä. Tällöin tulee viipymättä olla yhteydessä päivystävään yksikköön.

Unenaikaiset hengityshäiriöt (uniapnea) lapsella

Unenaikaisia häiriöitä esiintyy lapsuudessa 5 %:lla ja niihin liittyy hengitysvajausta, jossa hapen ja hiilidioksidin vaihto on riittämätöntä. Uniapnea voi olla sentraalinen eli hengityskeskuksen häiriöstä johtuva tai perifeerinen ylähengitysteiden ahtauteen liittyvä uniapnea. Sentraalisissa häiriöissä kyse on keskosuudesta tai neurologisista sairauksista. Perifeerisessä häiriössä kyse on usein suurentuneiden nielu- tai kitarisojen tai ylähengitysteiden rakenteellisen tai lihasjäntevyyteen liittyvän ahtauman aiheuttamasta ilmanvirtauksen esteestä (obstruktiivinen uniapnea).

Kaikilla lapsilla, joilla on suuret risat, ei kuitenkaan esiinny uniapneaa. Toisinaan syynä on lihavuuden aiheuttama hengitysvajaus. Lihavilla uniapnean riski on nelinkertainen normaalipainoisiin verrattuna. Joka kymmenes lapsi kuorsaa säännöllisesti, mutta vain osalla heistä esiintyy hengitysvajetta yöaikaan. Uniapneaa on syytä epäillä, jos lapsella esiintyy äänekästä hengitystä, kuorsaamista, raskasta suuhengitystä, useita sekunteja kestäviä hengityskatkoksia, yölevottomuutta, pään vetämistä takakenoon tai ylenmääräistä väsymystä päiväaikaan. Yöhikoilu ja painajaiset ovat myös melko tavallisia oireita.

Milloin yhteys lääkäriin lapsen uniapnean vuoksi?

Jos lapsella esiintyy yllä kuvattuja oireita, on syytä ottaa yhteys lääkäriin. Uniapnean aiheuttama päiväväsymys häiritsee usein koulunkäyntiä, ja ongelman hoito on tärkeää. Uniapnean todentaminen voi vaatia unipolygrafiatutkimusta. Hoitona on valtaosalla nielu- ja kitarisojen poisto, joka auttaa 80–90 %:lla lapsista. Ylipainoisilla myös laihduttaminen voi tuoda helpotusta. Myös allergiaoireet voivat pahentaa oireita, ja niiden hoito on tärkeää.