Lapsen unen määrässä, laadussa ja rakenteessa tapahtuu suuria muutoksia ensimmäisten elinvuosien aikana. Kehityksen myötä vuorokausirytmi vakiintuu, unen rakenne kypsyy ja yöheräily vähenee. Yksilölliset erot kehitystahdissa voivat kuitenkin olla suuria. Pienen lapsen uni myös häiriintyy herkästi erilaissa muutos- ja stressitilanteissa sekä ympäristön ärsykkeistä. Toisaalta vaikea-asteinen unettomuus tai unihäiriöt ovat lapsilla varsin harvinaisia; useimmiten lasten univaikeudet ovat melko lyhytkestoisia ja helppohoitoisia.

Lapsen unentarve

Lapsen unentarve on suurinta heti syntymän jälkeen, ja se vähenee siitä yksilöllistä tahtia melko nopeasti.

• Vastasyntyneet lapset nukkuvat noin 14–16 tuntia vuorokaudessa, mikä käsittää sekä päivä- että yöunet.
• 1-vuotiaat nukkuvat keskimäärin 13–14 tuntia vuorokaudessa.
• 2-vuotiaat nukkuvat noin 11–13 tuntia vuorokaudessa.
• 7-vuotiaat nukkuvat noin 10–12 tuntia vuorokaudessa.
• 12-vuotiaat nukkuvat noin 9–11 tuntia vuorokaudessa.

Nukkumisen määrä vaihtelee varsinkin varhaislapsuudessa hyvinkin paljon. Yksilölliset erot ovat suuria ja tilapäiset huonomman nukkumisen kaudet ovat yleisiä. Lapsi nukkuu riittävästi, kun hän voi päivisin hyvin.

Silloin kun lapsi nukkuu liian vähän, hänellä voi olla päivisin jaksamisen vaikeuksia, väsyneisyyttä, levottomuutta tai ärtyneisyyttä. Lapset reagoivat univajeeseen eri tavoin. Toisilla korostuu väsyneisyys, toisilla levottomuus ja ärtyneisyys.

Tilapäiset stressitekijät (kuten sairastuminen, kuume) ja muutokset lapsen arkiympäristössä voivat tilapäisesti lisätä lapsen unentarvetta. Tällöin on tärkeä antaa lapsen nukkua aiempaa enemmän.

Lapsen vuorokausirytmin kehitys

Vastasyntyneellä vauvalla ei vielä ole säännöllistä uni-valverytmiä. Asteittain nukkuminen päivällä vähenee ja unijaksot keskittyvät yöaikaan. Pitkäuniset lapset nukkuvat yleensä myös päivällä enemmän kuin lyhytuniset lapset. Vastaavasti pitkäuniset lapset nukkuvat päiväunia pidempään kuin lyhytuniset lapset.

• Vastasyntynyt nukkuu tyypillisesti noin 2–4 tunnin jaksoissa vaihtelevina aikoina.
• Kun lapsen melatoniinin eritys säännöllistyy 3 kuukauden ikään mennessä, valvejaksot alkavat keskittyä päivään ja unijaksot yöhön.
• Noin 6 kuukauden ikään mennessä lapsen unirytmi on yleensä säännöllinen ja päivisin nukutaan noin kolmasosa unen kokonaistarpeesta.
• 8 kuukauden iässä lapsilla on 2–3 päiväunijaksoa, jotka käsittävät yhteensä noin 4–5 tuntia ja toistuvat joka päivä suunnilleen samaan aikaan. Yöunta nukutaan 6 kuukauden iässä yleensä noin 10–11 tuntia.
• Noin 1 vuoden iässä lapset nukkuvat yleensä kahdet päiväunet, yhteensä noin 3–4 tuntia päivässä
• Noin 2 vuoden iässä nukutaan yhdet 1–2 tunnin päiväunet.
• 3–4 vuoden ikään mennessä lapsi jättää yleensä päiväunet pois kokonaan ja unentarve tulee tyydytetyksi yöaikaan.

Unirytmin kehitystä säätelee valo. Valosignaali kulkee silmän verkkokalvon kautta hypotalamuksen suprakiasmaattiseen tumakkeeseen, joka säätelee ihmisen vuorokausirytmiä ohjaamalla käpylisäkkeen melatoniinin tuotantoa (kuva ).

Melatoniinia erittyy noin 2–3 kuukauden iästä alkaen yöaikaan siten, että sen pitoisuus verenkierrossa alkaa nousta alkuillasta vähän ennen tavanomaista nukkumaanmenoaikaa. Tämä tapahtuu joka ilta aina samaan aikaan. Nukahtaminen on helpointa silloin, kun melatoniinipitoisuus on nopeassa nousussa. Tätä ajankohtaa kutsutaan uni-ikkunaksi.

Ennen 2–3 kuukauden ikää lapsella ei ole vielä selvää uni-ikkunaa, vaan nukkumaanmenon ajankohta riippuu esimerkiksi lapsen vireystilasta. Silloin vanhempi joutuu arvioimaan lapsen toiminnan perusteella, milloin lapsi alkaa väsyä ja kaipaa unille. Pienen lapsen kanssa on hyvä kuunnella lapsen sisäistä unirytmiä ja noudattaa lapsentahtisuutta, jotta lapsi voi nukkua oman unentarpeensa mukaisesti.

Jo pienen lapsen nukkumisen tapaa kannattaa havainnoida ja arvioida, miten paljon lapsi tarvitsee unta ja milloin lapsi mieluiten nukkuu. Apuna voi käyttää unipäiväkirjaa.

Lapsen vuorokausirytmin tukeminen

Unirytmin kehittymiseen vaikuttavat erilaiset arkiympäristön vihjeet. Päivisin lapselle tulisi tarjota enemmän aktivoivia virikkeitä, antaa arjen äänien kuulua ja ylläpitää tavallisia arjen valaistusolosuhteita. Isomman lapsen tulisi antaa liikkua ja ulkoilla riittävästi. Yöaikaan taas on tärkeä huolehtia siitä, että ympäristön ärsykkeet ovat niukkoja. Yöaikaan ympäristön tulisi olla hämärä ja hiljainen, eikä silloin tulisi tarjota vireystilaa nostattavia aktiviteettejä.

Hyvä unirytmi perustuu säännölliseen päivärytmiin. Jo alle 3 kuukauden ikäisen lapsen kanssa voi pyrkiä noudattamaan suurin piirtein säännöllistä päiväohjelmaa. Näin lapsi saa tarpeeksi virikkeitä ja toimintaa päivisin, mikä auttaa yöunirytmin vakiintumisessa. 3 kuukauden iän jälkeen lapsella on valmius nukkua säännöllisessä rytmissä. Sen jälkeen nukkumaanmeno iltaisin kannattaa pyrkiä ajoittamaan niin, että se tapahtuisi samassa tahdissa lapsen sisäisen kellon kanssa.

Vähitellen lapsen unirytmiä voi alkaa ohjailla pienin askelin kohti oikeaa. Se tapahtuu siten, että unia yritetään vuorovaikutuksen keinoilla ohjailla oikeaan aikaan. Lasta voidaan esimerkiksi yrittää houkutella pysymään hereillä hieman pitempään niin, että päästään asteittain kohti toivottua päiväuniaikaa tai nukkumaanmenoaikaa illalla. Lasta voidaan myös lempeästi herätellä liian pitkiksi venyviltä päiväunilta. Uni kevenee luontaisesti noin tunnin välein, minkä vuoksi herättäminen on helpointa unijaksojen väleissä.

Iltatoimet kannattaa aloittaa iltaisin aina samaan aikaan niin, että lapsi on nukkumaanmenoaikaan iltatoimien päätyttyä valmis unille. Tällöin unipaine on suurimmillaan ja nukahtaminen on helpointa. Unipäiväkirjan avulla voi arvioida, mihin kellonaikaan lapsen uni-ikkuna suurin piirtein on (kuva ). Samasta nukkumaanmenoajasta kannattaa pyrkiä pitämään kiinni silloinkin, kun heräämisajassa ja päiväunirytmissä on ollut vaihtelua, sillä ihmisen melatoniinin erityksen rytmi on varsin vakaa lyhyellä aikavälillä.

Lapsen unen huolto

Vastasyntynyt lapsi nukahtaa usein vanhemman syliin tai rauhoitteluun ollessaan tyytyväinen ja kokiessaan olonsa turvalliseksi. Kun unentarve vähenee ja lapsi alkaa päivisin valvoa enemmän, hän saattaa tarvita aikuisen apua vireystilan säätelyssä, jotta nukahtaminen onnistuisi helpommin.

Ennen nukkumaanmenoa lapset tarvitsevat vanhemman ohjausta, jotta nukahtaminen olisi mahdollisimman helppoa. Iltatoimien tarkoitus on viestittää lapselle lähestyvästä uniajasta ja valmistella lasta unille. Iltatoimien tulisi olla miellyttäviä ja rauhoittavia, jotta lapsen vireystila asteittain laskee ja nukahtaminen onnistuu mahdollisimman helposti.

Iltatoimet suunnitellaan huomioiden lapsen ikä ja yksilölliset piirteet sekä perheen toiveet. Sopiva iltarutiini kestää 30–60 minuuttia ja siinä on 4–7 osaa, jotka toistuvat samalla tavalla joka ilta. Ne voivat käsittää erilaisia elementtejä (kuva ). Iltatoimien päätteeksi mennään vuoteeseen nukkumaan joka ilta samaan aikaan.

Vanhemman tuella lapsi oppii asteittain valmiuksia nukahtaa itse, ja sitä kautta mahdollistuu nukkuminen läpi yön herättämättä vanhempia. Itsekseen nukahtamisen taitoa harjoitellaan noin 6 kuukauden – 2 vuoden iässä. Parhaat edellytykset sille on silloin, kun säännöllinen unirytmi on jo löytynyt.

Milloin hoitoon?

Nukkumisen vaikeudet ovat pikkulapsilla yleisiä, ja ajoittain vuorokausirytmiä voi olla vaikeampi löytää. Yleensä lasten unihäiriöt ovat kuitenkin lieviä ja niitä voidaan hoitaa edellä mainituilla unen huolto-ohjeilla. Jos univaikeus kuitenkin huolestuttaa tai vaikuttaa liiaksi vanhempien jaksamiseen ja perheen hyvinvointiin, on syytä hakea apua esimerkiksi neuvolasta.